Bloggaamisesta ammatti (yhdessä vuodessa) ja yrittäjäksi puolivahingossa

Pari vuotta sitten sain idean luoda suomalaisille poikien äideille facebooksivut. Poikien Äidit tuli sivun nimeksi ja aluksi ajattelin jakaa siellä vain omille kavereilleni hauskoja juttuja liittyen poikien äitiyteen. Sivusto kasvoi kuitenkin yllättäen kovaa vauhtia ja eräänä aamuna kun heräsin, niin huomasin, että sivulle oli tullut tuhansia seuraajia lisää.

Sivuston ideana on jakaa vertaistukea, iloita poikien äitiydestä ja kysyä ne vaikeimmatkin asiat muilta poikien äideiltä. Hallinnoin sivustoa itse, joten siellä pysyy keskustelu asiallisena, eikä lähde tappeluksi. Poikien Äideissä on nyt jo yli 50 000 äitiä mukana. Vaikka sivuston nimi onkin Poikien Äidit on siellä nykyään kuitenkin mukana paljon muitakin ja sivusto sopiikin kaikille, joita jaksaa poikien ja äitien jutut kiinnostaa.

Vajaa vuosi sivun perustamisen jälkeen aloin jakamaan sivuille myös omia kirjoituksiani ja pian sainkin useita kysymyksiä ja pyyntöjä, että missä blogiani voi seurata? En kirjoittanut silloin blogia, eikä sellainen ollut käynyt pienessä mielessänikään. Alkuperäinen ajatuksenani oli pysyä anonyyminä kirjoittajana ryhmän taustalla. Useiden pyyntöjen jälkeen päätin kuitenkin harkita asiaa ja otin yhteyttä kahteen lehteen, joista toinen oli Kaksplus. Miksi sinne, en tiedä? En ollut seurannut blogeja aikaisemmin, joten en tiennyt montaakaan paikkaa mihin olisin voinut yhteyttä ottaa. Onneksi satuin kuitenkin ottamaan yhteyttä nimenomaan Kaksplussaan ja he reagoivat asiaan nopeammin kuin toinen ehdokas, sillä parempaa aloituspaikkaa blogilleni en olisi voinut ikinä saada. Kaikki tuki, koulutus ja mahtavat työkaverit löytyvät nyt sieltä.

Kaksplus: Näin FB-ryhmästä tuli someilmiö

Blogin nopea menestys

Blogi sai heti ensimmäisenä kuukautenaan hurjasti lukijoita. Lähemmäksi 30 000 uniikkia lukijaa. Määrä oli aika huima, sillä olihan se blogin ihan ensimmäinen kuukausi ikinä. Sittemmin blogin uniikit lukijat ovat olleet parhaimmillaan yli 75 000 kuukausi lukijaa ja varmasti päästään suurempiinkin lukuihin, sillä blogi on vasta hieman yli vuoden vanha. Blogi on ollut tähän asti sivutyöni ja olen kirjoitellut sinne noin 12 kertaa kuukaudessa. Pelkästään kirjoitustahdin lisääminen tulee lisäämään lukijamääriä. Olen erityisen ylpeä siitä, että minun ei ole tarvinnut repiä elämääni tai läheisteni elämää riekaleiksi saavuttaakseni nämä lukijamäärät. Olen ollut avoin monessa asiassa, mutta säilyttänyt kuitenkin yksityisyyteni. Mielestäni monet kirjoitukseni ovat toimitetun tekstin ja blogin välimaastosta, enkä ole ihan sellainen ”perinteinen bloggaaja”. Pääasiassa haluan kirjoittaa neljän pojan äitinä vinkkejä tai hauskoja juttuja elämästäni poikien kanssa. Blogiin tuodaan mukaan myös paljon Poikien Äidit yhteisöä.

Työtä alkoi kuitenkin pian olemaan liikaa. Tein leipätyötäni kuntoklubin esimiehenä 8h päivässä ja päälle blogihommat ja some. Perhe kärsi ja minä kärsin. Olin jo pidempään haaveillut vaihtavani työpaikkaani päätyössäni ihan toiselle alalle ja satunnaisesti katsellutkin avoimia työpaikkoja. Mikään ei kuitenkaan oikein kolahtanut. Vaatimustasoni oli noussut kovasti. Halusin tehdä työtä mahdollisimman paljon etänä, halusin haasteita ja halusin myös kohtalaisen palkan. Sopivaa työtä ei tuntunut löytyvän ja jos joku kiinnostava löytyi, niin tällainen lähes 40 vuotias neljän lapsen äiti ei tainnut olla ihan hakijoiden kärkipäässä.

Epäonninen työntekijä

Voin sanoa, että jos jollain on ollut epäonnea työmarkkinoilla, niin se olen ollut minä! Olen saanut useampaan otteeseen haaviini unelmieni työpaikan. Siis sellaisen työpaikan, että sitä ei voi uskoa todeksi ja sitten menettänyt sen yhtä nopeasti. Ensimmäisellä kerralla olin apulaistuottaja tv-tuotannossa. Se firma meni pian konkurssiin. (Ei tosin johtunut minusta 😉 ).

Toinen unelmieni täyttymys oli kuuluttajan homma isolla tv-kanavalla. Sitä paikkaa olin tavoitellut pitkään ja vaativan rekrytoinnin tuloksena nappasin työn. Työ loppui lyhyeen, sillä vaikka esimieheni ja työkaverini olivat tyytyväisiä työhöni, niin jonkun (en tähänkään päivään mennessä tiedä kenen?) ison pomon mielestä olin kanavalle liian tyttömäinen. Tämä otti erityisesti päähän, koska olin tehnyt työtä kovasti saadakseni työn ja saanut alkumetreillä vain hyvää palautetta. Olin yli 30 vuotias ja 3 lapsen äiti, tuntui suorastaan huutavalta vääryydeltä menettää työ siksi, että on liian tyttömäinen. Ja erityisesti sellaisen ihmisen päätöksellä joka ei ollut minua koskaan henkilökohtaisesti tavannut.

Kolmannen kerran nappasin unelmieni työpaikan päästessäni Tv-tuotantoon tuotantopäälliköksi. Työssä yhdistyi osaamiseni media-alalta sekä liikunta-alalta. Selvisi kuitenkin pian, että pomoni oli narsisti ja unelmien työ muuttui helvetiksi. Se oli ristiriitaisin fiilis ikinä. Työ mitä rakasti, mutta työpaikka missä ei voinut työskennellä. Työn päätyttyä olen kuullut monesta suunnasta juttuja, että kyseinen työpaikka on ollut kaikille siellä työskennelleille tuotantopäälliköille pelkkää helvettiä.

Olen tehnyt paljon muitakin töitä, mutta muut työt ovat olleet vain pysähdyspaikkoja unelmien työpaikkaani etsiessä. Olimme ystäväni Sannan kanssa puhuneet usein leikillämme siitä, että perustaisimme yrityksen yhdessä sitten kun perheemme ovat valmiita. Viime keväänä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Meillähän oli yritykselle jo olemassa mikä mainoin pohja tässä rakentamassani Poikien Äidit konseptissa. Ja molempien perheetkin olivat sopivasti valmiita.

Hieman yli vuoden vanha blogi tuotti minulle jo mukavasti rahaa ja massasta poikkeavassa aiheessa oli ja on kaikki mahdollisuudet myös toiminnan laajentamiseen. Kaikki tapahtui kuin itsestään ja siinä vaiheessa kun päätöksiä alettiin tekemään, niin vauhti oli hurja. Ennakkomyynti meni paremmin kuin mitä olisimme ikinä uskaltaneetkaan unelmoida. Saimme sovittua ensimmäiselle toimintakuukaudellemme muunmuassa mahtavan tapahtumayhteistyön SuperParkin kanssa: Äiti ja Poika -päivä SuperParkissa ja nettisivutkin valmistuivat juuri sellaiseksi kuin toivoimme. Starttirahapäätöksen saatuamme oli homma selvä, meistä tulisi täysipäiväisiä yrittäjiä.

tapahtuma pojille
Vielä ehtii ilmoittautua mukaan

Poikien Äidit

Nyt olemme Sannan kanssa täysipäiväisiä yrittäjiä ja raikkaat uudet sivumme voit katsoa täältä: www.poikienaidit.fi

Poikien Äidit tarjoaa vertaistukea, vinkkejä poikien kasvatukseen, tuotteita pojille ja äideille, leirejä, tapahtumia, blogeja ja tulevaisuudessa paljon muutakin. On olemassa hirmuisesti vajetta palveluissa äideille ja pojille. Meidän olisi tarkoitus paikata se vaje. Kun toimintamme pääsee kunnolla käyntiin, niin laajennamme aihealuettamme myös yli rajojen.

En ole koskaan oikeasti ajatellut haluavani yrittäjäksi, enkä olisi tähän missään nimessä yksin koskaan lähtenytkään. Arvostan vapaa-aikaa niin paljon, että työntekijänä oleminen on tuntunut enemmän minun jutultani. Nyt meitä on kuitenkin kaksi äitiä tekemässä Poikien Äitejä, joten vapaatakin voi aina toinen välillä pitää. Se on tärkeää myös meidän perheillemme. Koska olen ollut niin epäonninen työelämässä, niin osaan aloittaa yrittäjyyden jalat maassa. Toisaalta mitään riskejä ei ole, pystymme aloittamaan toimintamme ilman lainoja ja uskomme molemmat, että yrityksellä on vahvat juuret kasvaa vaikka kuinka ja paljon.

Uskon tähän tilanteeseen pääsemisen syynä olevan ennen kaikkea halu antaa toisille jotain hyvää. Jos takana olisi ollut kiinnostus saada itsensä näkyviin tai raha, niin tieni olisi päättynyt jo ajat sitten. Minulla on ollut niin suuri halu antaa poikien äideille vertaistukea, antaa heille paikka jossa kaikki ymmärtävät toisiaan ja muuttaa sitä poikien äitien omaakin ajatustaan siitä mitä poikien äitiyden pitäisi olla. Koska sehän voi olla ihan mitä vain! Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi meille määrittää. Ja edelleenkin vaikka Poikien Äidit tulee olemaan jatkossa päätyöni, niin tärkein ajatus sen takana tulee aina olemaan se yksi ja sama. Mitä muuta hyvää voisin antaa poikien äideille?

Vaikka yrityksen nimi menee ”sukupuoli edellä”, niin meidän tehtävämme on juuri tasoittaa perheiden välisiä uskomuksia ja luuloja. Olemme tasa-arvon kannattajia. Emme suosi poikia, emmekä suosi äitejä. Meille tytöt ja isät ovat aivan yhtä arvokkaita. Olemme itsekin olleet joskus tyttöjä ja pojistamme saattaa tulla joskus isiä. Meidän missiomme on kuitenkin tarttua yhteen epäkohtaan kerrallaan ja poikien äiteinä on luonnollista tarttua tietysti siihen mikä koskettaa omaa elämäämme.

Niin siinä sitten kävi, minusta tuli yrittäjä. Ja kuten eräs yrittäjä ystäväni minua valisti: ”viides poikani on nyt syntynyt.” Tässä työssä en ole liian tyttömäinen, eikä minua pompota narsistinen pomoni, tämä työpaikka ei myöskään lopu ennen kun on kunnolla alkanutkaan. Kerrankin työ, jossa olen hyvä juuri sellaisena kuin olen.

Bloggaamisesta ammatti
Meillä on nyt jännät paikat Sannan kanssa. Tässä olemme ensimmäisellä yhteisellä työkeikalla Puuhamaassa. Työn tuloksen voit lukea TÄÄLTÄ

Bloggaaja

Lue myös:

Ensimmäinen blogikirjoitus

Poikien Äidit bloggaa

 

äiti ja poika

 

Mitä äiti sanoo- ja mitä poika kuulee?

  1. Jonna-Emilia kertoo:

    No rohkeutta ei ole meikäläiseltä koskaan puuttunut. Aikalailla olen kaiken tehnyt mitä olen vain halunnut. Minulle on ollut melkoinen elämänkoulu ”päästää irti” jos jonkun asian haluaminen on tuottanut enemmän mielipahaa kuin hyvää. Sekin on taito mikä on hyvä osata! Mutta myös toki se rohkeus tavoitella unelmiaan silloin kun niissä unelmissa on jokin järki.

    • Mirkka - Hima Saimi blogi kertoo:

      Onnea! Hieno polku kohti omaa juttua. Mukava lukea miten olet löytänyt sen mitä olet etsinyt 🙂 Itsellänikin kytee jossakin sielun syövereissä ajatus omasta yrityksestä, mutta haen vielä sitä ”jotakin”.

        1. Jonna-Emilia kertoo:

          Kiitos. Olen kyllä onnellinen, että en lähtenyt yrittäjäksi väkisin. Minua on pyydetty kuntosaliyrittäjäksi ja vaikka mihin. Olemme myös Sannan kanssa vuosien saatossa miettineet mitä lähtisimme yrittämään? Mutta se vaatii sen intohimon ja tunteen, että TÄMÄ. Eihän siitä muuten varmaan mitään tule.

        Vastaa

        Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

        Arkistot