• Suosivatko opettajat tyttöoppilaita?

    Kävin maanantaina hurjan mielenkiintoisessa seminaarissa –Poikien tyttöjä huonompi peruskoulupärjääminen. Tiesin jo paljon, mutta hämmennyin siitä mitä kaikkea en vielä tiennyt.
    Seminaarissa olivat puhumassa Professori Matti Rimpelä,  Professori Liisa-Keltinkangas-Järvinen ja Professori Jarkko Hautamäki. Jokaiselta puhujalta kuulin hämmästyttäviä arvioita poikien koulumenestyksen laahaamisen mahdollisista syistä. Asiaa on tutkittu vähän (liian vähän), sillä feminismin kasvun myötä tutkimusten keskittyminen on ollut pääasiassa tyttöjen koulunkäynnissä. Silti jo vuonna 2004 on tiedostettu, että pojat jäävät huolestuttavasti tytöille koulumenestyksessä. Asiaan ei ole kuitenkaan reagoitu.
    Reagointi ei taida kiinnostaa valitettavasti tänä päivänäkään, sillä seminaariin oli tullut paikalle vain muutama hassu ihminen. Aika surullista, että poikien koulumenestyksen tippuminen ei tunnu kiinnostavan ketään. Mutta minua se kiinnostaa ja uskon, että kiinnostaa myös muita poikien äitejä. Matti Rimpelä totesi, että poikien koulutusaseman muutos on 2020-luvun tasa-arvopolitiikan tärkeimpiä haasteita. Tasa-arvon nimissä tämän asian pitäisi kiinnostaa muitakin.

    Seminaarissa käytiin läpi tilastoja ja mahdollisia syitä sille, että miksi poikien peruskoulupärjääminen on tipahtanut niin paljon tyttöjen peruskoulupärjäämisen alapuolelle. Jopa matematiikassa tytöt päihittävät nykyään pojat. Lukutaidosta ja luonnontieteistä puhumattakaan.  Mistä mahtaa johtua poikien koulumenestyksen laahaaminen ja miksi siihen ei ole puututtu jo aikaisemmin?

    Mahdolliset syyt

    1. Poikien hitaampi kypsyminen 

    Entä jos poikien olisikin hyvä aloittaa koulu myöhemmin kuin tyttöjen? Jo yksivuotiaissa lapsissa on nähtävissä kehityksellisiä eroja tytöillä ja pojilla. Puheen tuottaminen, pukeminen, itsenäisesti syöminen ja kuivaksi oppiminen tulevat pojilla tutkitusti myöhemmin kuin tytöillä. Tyttöjen murrosikä alkaa aiemmin kuin poikien. Tutkimusten mukaan poikien sosiaalinen kehitys on hitaampaa kuin tyttöjen. Onko koulumaailma suunniteltu tyttöjen kehityksen tahtiin sopivaksi ja pojat eivät ole siihen vielä samaan aikaan kypsiä?

    2. Koulutusjärjestelmä suosii tyttöjä

    On hienoa, että kouluissa ollaan menty itseohjautuvampaan suuntaan, mutta toimiiko se pojille ollenkaan. Ovatko tytöt peruskouluikäisinä itseohjautuvampia kuin pojat? Jos lapsille annetaan paljon valinnanvapautta, niin toimiiko se pojille yhtä hyvin kuin tytöille? Voi olla, että pojille ei sovi nykyinen opiskelumalli. Poikien puuttuvaa motivaatiota ei edes yritetä kouluissa löytää, vaan sormella osoitellaan vanhempia. Tähän asti on mietitty, että miten toimitaan poikien kanssa jotka eivät sovi järjestelmään? Vaikka oltaisiin voitu miettiä, että miten muutettaisiin järjestelmää, että pojatkin sopisivat sinne?

    3. Arvioinnin epätasa-arvo

    Tämä vaihtoehto kiinnitti erityisesti huomioni. Suomessa opettajista 75% on naisia. Heistä hyvin huomattava osa nuoria lapsettomia naisia. Miten voi pojaton nainen ymmärtää mitään pienistä pojista? Ja kuitenkin suurin osa poikia opettavista henkilöistä on juurikin niitä pojattomia naisopettajia. Tutkimuksetkin osoittavat, että tytöt saavat onnistumisestaan korkeampia arvosanoja kuin pojat. Kun kokeita arvioitiin anonyymisti, niin tyttöjen arvosanat laskivat jopa numerolla. Aika hurjaa! Tutkimukset osoittavat myös, että nuoret naisopettajat arvioivat pojat huonoiten. Pitäisikö miesopettajia saada lisää, jotta arviota saataisiin tasoitettua? Vai pitäisikö opettajien koulutuksessa panostaa enemmän siihen, että opettaja osaisi arviointia tehdessään eriyttää arvioinnin henkilöstä.

    Syy poikien peruskoulupärjäämiseen tuskin on yhdessä ainoassa tekijässä, vaan se on monen asian summa. Mutta näitä asioita pitäisi alkaa tutkimaan tarkemmin. Miksi tähän poikaongelmaan ei tartuta? Miksi se ei kiinnosta ketään?


    Sinäänsä tämä on mielenkiintoinen aihe juuri minulle käsitellä, olen nimittäin ollut ”poikamainen opiskelija” koko lapsuuteni. En todellakaan sopeutunut koulumaailmaan ja olen myös hitaasti kehittynyt. Olen oiva esimerkki siitä, että nyt puhutaan laajemmin ilmiöstä, ei yksittäisistä ihmisistä. On poikia joilla koulu sujuu muitta mutkitta ja on tyttöjä joilla se ei suju alkuunkaan. Näin suuret sukupuolten väliset erot tilastoissa kielivät kuitenkin jostain sellaisesta mitä pitäisi tarkemmin tutkia.
    Lue myös:
    Pojat tarvitsevat liikuntaa oppiakseen, toisin kuin tytöt

    Rauhallinen saa hyvän todistuksen, rauhaton ei niinkään

    This Post Has 23 Comments

    1. Ensinnnäkin, oikolue kirjoituksesi ennen julkaisemista, tai koita saada joku edes tekemään se puolestasi. Nyt kirjoitus- ja asiavirheitä vilisevä tekstisi tekee argumenttisi ”pokien” rankasta kohtalosta aika huteraksi ja naurettavaksikin.
      Toisekseen: nykyinen koulujärjestelmä on rakennettu pojille. Ihan oikeasti. Suomalainen peruskoulu perustuu poikakoulujen järjestelmiin, toimintatapoihin ja opetusmetodeihin, ja se on sellaisenaan rakennettu nimenomaan poikalapsia varten. Mistä muuten tiedät, ettei poikia yritetä motivoida kouluissa? Nämä usein häiriköivät, rauhattomat, kurittomat lapset tuppaavat olemaan järjestään poikia, ja vievät näin leijonanosan opettajan ajasta ja huomiosta — totta kai heitä yritetään saada kiinnostumaan koulutyöstä ja edes yrittämään!
      Kolmanneksi: Voiko olla kumminkin, että vika olisi vanhemmissa? Tytöiltä edellytetään kunnolla käyttäytymistä, siisteyttä, hyviä käytöstapoja ja aina parhaansa yrittämistä sekä muiden huomioimista ihan pikkuvauvasta lähtien; poikien huono käytös puolestaan painetaan villaisella, ja väitetään pojille sukupuolen perusteella tyypilliseksi käytökseksi, jolle ei mitään voi (”pojat on poikia”). Jos malli on kotoa saatu (ja se aina on), syyttävä sormi osoittaa kyllä vanhempia, ei niitä hirmuisen epäreiluja nuoria naisopettajia.
      Lopuksi: Nykyisin monen koululaisen vanhemmilla on asiakasmentaliteetti: jos numero ei miellytä, se tarkoittaa, että meidän lapsi ei saa palvelua! Vielä parikymmentä vuotta hoksattiin myös kodilla ja lapsella itsellään olevan jonkinlainen vastuu siitä, millaisia arvosanoja kotiin koulusta tuotiin; nykyisin oletetaan, että se on ehdottomasti opettajan vika, jos todistuksessa tai kokeessa onkin huono arvosana. On kotien asia järjestää aikaa lapsen opiskelemaan opettamiseen, mutta tätä moni nykyvanhempi ei halua tai jaksa tehdä työpäivänsä jälkeen. Läksyt voisi tehdä yhdessä vaikka keittiön pöydän ääressä ja opettaa sitä poikalastakin tai hidasta oppijaa keskittymään asioihin tai jatkamaan yrittämistä, jos ei ihan heti onnistu — tämä pitkäjänteisyyden taito puuttuu tosi monelta nykyään, ja siitä ei voi nuoria naisopettajia syyttää.

      1. En tiedä miksi tämä aihe osui sinua selvästi arkaan paikkaan ja on aika vaikea kommentoida takaisin tietämättä mikä taustalla oikeasti hiertää. Sen verran toistelit tuota nuorta naisopettajaa pitkin tekstiäsi, että ehkä tämä kohta osui sinuun. Haluan lisätä, että tokikaan kaikki nuoret naisopettajat eivät anna pärstäkertoimen vaikuttaa arviointiinsa, mutta tutkimuksen mukaan kuitenkin he eniten ja en ollenkaan vähättele sitä, että arviointi olisi kovinkaan helppoa. Puhuin nyt kuitenkin vain tästä seminaarista missä olin kuulijana.
        Ensinnäkin: En ole ammattikirjoittaja vaan bloggaaja. Tekstini sisältää ja tulee varmasti aina sisältämäänkin jonkin verran virheitä. Yritän kyllä parhaani. Monesti luen tekstit useaan otteeseen, mutta tämän kanssa tuli aika kiire koska halusin julkaista sen mahdollisimman nopeasti seminaarin jälkeen. Välillä olen antanut tekstejäni oikoluettavaksi, mutta koska tämä ei ole mitään kovinkaan hyvin palkattua hommaa niin ihan säännöllistä oikolukijaa ei ole varaa palkata. Toivottavasti sait kuitenkin jotain selvää tekstistä.
        Toisekseen: Nykyinen koulujärjestelmä on rakennettu niin pitkän aikaa sitten (oppivelvollisuus 100 vuotta sitten), että se on auttamatta jäänyt ihan jälkeen. Se on rakennettu ajatellen, että jokainen opiskelija jatkaisi samaa polkua pitkin. Se ei palvele enää nykyaikaa, sillä opiskelumahdollisuuksia on nykyään niin monenlaisia. Jos nykyinen koulujärjestelmä olisi poikia ajatellen hyvin rakennettu, niin eikö se silloin toimisi pojille? Nyt testit osoittavat, että poikien oikea osaaminen on ihan tyttöjen tasolla, mutta koulumenestys laahaa. Silloinhan siinä järjestelmässä on jotain väärin. Jos saman tasoiset osaajat onkin paperilla niin eriarvoiset. Seminaarissa otettiin esille myös se, että pojan on vaikea löytää paikkaansa koulumaailmassa. Aurinkoinen ja sopeutuvainen tyttö on aina opettajien suosiossa (tottakai), mutta ujo ja vetäytyvä tai vaudikas poika ei käy. Toivoisin sinun myös lukevan tekstini oikein ajatuksen kanssa uudestaan. En kirjoita omista mielipiteistäni vaan siitä mitä seminaarissa kerrottiin. Joten esimerkiksi tuohon poikien motivoimiseen koulussa en nyt osaa ottaa kantaa. Sen kertoi professori.
        Kolmanneksi: Jos vika olisi vanhemmissa, niin tarkoittaisiko se sitä, että poikien vanhemmissa on enemmän vikaa kuin tyttöjen vanhemmissa? Jos tarkoitat nimenomaan tuota motivaatiota, niin siitä seminaarissa sanottiinkin, että on helppoa osoitella vanhempia vaikka vika voi olla koko koulutusjärjestelmässä. Sitä osoittelua on tähän asti tehtykin. Ja taas haluan painottaa, että nämä tekstit eivät olleet päästäni vedettyjä mielipiteitä, vaan professoreiden pitkän työn tulosta. Nuorten naisopettajien osuus poikien arvioimisessa on siis ihan tutkittu. Ei mikään hatusta heitetty arvaus, vaan ihan fakta. Meinaatko, että jos kyse on vain ja ainoastaan pojista ja vanhemmista niin ainoastaan nuoret naisopettajat huomaavat tämän ja se menee muilta opettajilta enemmän ohi? Eli pidempään koulumaailmassa ollut opettaja olisi siis mielestäsi epäpätevämpi kuin juuri valmistunut?
        Lopuksi: En osaa sanoa mikä mentaliteetti on monella vanhemmalla? Sitä ei seminaarissa käsitelty, koska siellä käsiteltiin poikien peruskoulun menestymistä ja sitä, että se on selvästi tutkimusten mukaan alempana kuin tyttöjen. Ja vielä huolestuttavasti. En oikein saa kiinni ajatuksestasi, että kodeilla on vastuu lastensa arvosanoista. Meilläkin on täällä monenlaista oppilasta samassa taloudessa ja ihan samoilla säännöillä eletään. Läksyt pitää tehdä ja jos ei tee niin siitä tulee sanktio. Silti toiset tekee kiukuttelematta ja pytämättäkin läksynsä joka päivä ja toisten kanssa istutaan niitä joka ilta yhdessä tekemässä. Kyllä lapsissa vaan on hurjasti eroja. Mutta pitäisi auttaa nyt niitä poikia (ja tyttöjäkin) joille nykyinen koulutusjärjestelmä ei vaan sovi. Sieltä löytyy varmasti hirmuisesti kaikkea osaamista mitä voitaisiin hyödyntää, mutta siihen ei päästä ollenkaan käsiksi.
        Seminaarissakin käsiteltiin isoja lukuja ja vaikka nuoret naisopettajat arvioivatkin pojat huonoiten, ei se tarkoita sitä, että jokainen nuori naisopettaja niin tekisi. Jokainen opettaja voisi miettiä, että kuinka paljon se lapsen pärstäkerroin oikeasti vaikuttaa. Oma poikani kertoi aikanaan, että opettaja puhuu tytöille ja pojille luokassakin ihan eri äänensävyllä. Onhan se nyt aika erikoista. Vaikka pojillani siis aivan mahtavat opettajat onkin, eikä minulla heistä ole mitään pahaa sanottavaa.

      1. Tietysti on tärkeää myös tyttöjen asema monessakin asiassa, mutta tässä koulujupakassa roolit on juuri toisinpäin. Surullisinta tässä tekee sen, että ketään ei kiinnosta. Olen myös huomannut, että moni ei uskalla. Jos mies pitää poikien puolia hän on sovinisti ja jos nainen pitää poikien puolia hän on outo. Eli kukaan ei uskalla pitää poikien puolia. Seminaarissa kuulin myös tarinan, että joku opettaja oli kuitannut nykyisen tilanteen niin, että ”kuittaapahan vähän vuosisatojen vääryyttä mitä tytöt ja naiset ovat kokeneet”. Eli näinkö me edistämme tasa-arvoa Suomessa, että vedämme ääripäästä toiseen. Onko se todellinen tasa-arvo aivan mahdotonta?

    2. Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe. Kumma ettei tätä mainita edes hallituksen tuoreimmassa tasa-arvo-ohjelmassa, vaikka jo kaksi edellistä opetusministeriä ovat tämän nostaneet esiin. Ihmisiä ei tosiaan tunnu kauheasti kiinnostavan.
      Tuo ykköskohta kuitenkin vähän arveluttaa. Ensinnäkin, voidaanko puhua poikien hitaammasta kypsymisestä, koska joissain asioissa, kuten visuaalisessa hahmotuskyvyssä, pojat kehittyvät tyttöjä nopeammin (ainakin joidenkin tutkimusten mukaan). Olisiko parempi puhua poikien hitaasta kielellisestä kehityksestä?
      Toisekseen, tuo ehdotus koulun aloittamisesta myöhemmin tuntuu olettavan, että ongelma olisi poikien biologiassa eikä opetustavoissa. Muistuttaisin, että nykytilanne on seurausta kehityksestä. 90-luvulla vielä pojat loistivat matematiikassa tyttöihin verrattuna ja yliopistoista valmistui enemmän miehiä kuin naisia. Myös erot keskiarvoissa ja Pisa-tuloksissa (2006) olivat tasaisemmat. Poikien biologiassa ei tietysti ole käytännössä mikään muuttunut tänä aikana, joten syy sukupuolierojen kasvulle pitäisi löytyä joko koulujärjestelmästä tai yhteiskunnasta ylipäätänsä. Jos syynä on esimerkiksi tyttöjä suosiva koulujärjestelmä, ratkaisu ei ole pyytää poikia aloittamaan koulunsa myöhemmin vaan korjata koulun opetus tasapuolisemmaksi. Muuten hoidetaan seurauksia eikä syitä.

      1. Kiitos tekstistäsi. Näinhän se on. Professorit vain nostivat seminaarissa esille erilaisia mahdollisia syitä. Itse uskon, että syitä on monia. Mutta se on selvää, että asiaa pitäisi tutkia paremmin ja asioita pitäisi muuttaa.

    3. Tämä on mielenkiintoinen ja monimutkainen kysymys, josta kyllä mielestäni puhutaan paljon ja tutkimustakin tehdään. On kyllä iso ongelma, jos pojat saavat huonompia arvosanoja sukupuolensa takia. En löytänyt noita tutkimuksia aiheesta, joten vaikea arvioida kuinka yleisestä ja isosta ilmiöstä on kysymys.
      Yleensä kun puhutaan siitä, että koulu sopii paremmin tytöille, ajatellaan, että tytöt jaksavat paremmin istua paikoillaan ja keskittyä, mutta pärjäsiväthän pojat ihan hyvin silloinkin kun koulussa oli kova kuri ja ulkoaoppiminen oli pääasiallinen opetustapa, eli kyse on tuskin siitä, että tytöillä on parempi itsehillintä. Toiseksi olen monesta lähteestä lukenut, että kun kouluihin on tehty näitä interventioita, joiden on ajateltu hyödyttävän poikia (tekemällä oppimista, liikunnallisuutta), niin ne ovat hyödyttäneet kyllä poikia, mutta tyttöjä vähintään yhtä paljon, joskus enemmänkin. Joten jos halutaan nimenomaan nostaa poikien tuloksia suhteessa tyttöjen tuloksiin, niin se voi olla vaikeaa, mutta jos ajatellaan että poikien arvosanojen paraneminen sinänsä on hyvä juttu (vaikka tytöt ovat edelleen parempia), niin se voi onnistua. Toisaalta tuo ajatuksesi siitä, että opetus voisi olla voimakkaammin kädestä pitäen ohjaamista on mielenkiintoinen ja voisi toimia heikoille oppilaille (tytöille ja pojille), mutta opetusfilosofia taitaa mennä koko maailmassa tällä hetkellä toiseen suuntaan.
      Miesopettajien lisäämisestä: tätä ei pidä tehdä antamalla sukupuolipisteitä hauissa, ainakaan kovin paljon. Seurasin vierestä kun tätä kokeiltiin, ja seurauksena sisään pääsi miehiä, joilla ei ollut mitään valmiuksia yliopisto-opiskeluun (tämä tieto siis useammalta yliopiston luennoijalta). Itse haluaisin pojalleni mieluummin sen kovemman karsinnan läpikäyneen naisopettajan (ja sellaisen hän onneksi saikin).
      Minusta poikien tulosten romahdus muutaman vuoden sisällä on todella mielenkiintoinen ilmiö. Yleensä mikään vastaava ”outcome” ei muutu noin nopeasti ja rajusti. En ole keksinyt mitään kovin pätevää sukupuolispesifiä selitystä. Ainoa mikä tulee mieleen on pelaamisen lisääntyminen, pojat pelaavat paljon enemmän, mutta en ole varma miten se vaikuttaisi koulumenestykseen.
      P.s. FWIW, minusta tekstisi on hyvää ja virheetöntä kieltä.

      1. Kiitos asiallisesta ja pitkästä kommentistasi. Minua jaksaa huolestuttaa myös tämän koko opiskelujutun lisäksi se, kuinka agressiivisia tunteita se monessa nostattaa, että poikien koulumenestyksen heikkoutta mietitään ja pohditaan mitä sille voitaisiin tehdä. En pysty ollenkaan ymmärtämään, että miten se on tytöiltä tai naisilta pois jos poikia koitetaan auttaa. Jos aikanaan olisi kaikki olleet näin vihamielisiä tyttöjen aseman nostamistakin vastaan, niin emme olisi tässä hyvässä tilanteessa nyt!

        1. Luulen, että osa ”vastareaktioista” tämän asian esille nostamiseen johtuu siitä, että tätä maailmaa on rakennettu (valkoiselle hetero-) miehelle vuosisatojen ja tuhansien ajan, ja se väistämättä näkyy edelleen, myös täällä maailman tasa-arvoisimmissa pohjoismaissa. Miesten paremman yhteiskunnallisen aseman (esim. enemmän miesjohtajia, enemmän valtaa, otetaan vakavammin, annetaan enemmän tilaa fyysisesti ja henkisesti, sitten vielä raiskaukset, seksuaalinen ahdistelu, järkyttävät ulkonäköpaineet, jotka todennäköisesti osasyynä tyttöjen ja nuorten naisten valtaviin masennuslukuihin) takia monet ehkä näkevät, että poikien huonompi koulumenestys ei ole suurimpien yhteiskunnallisten ongelmien joukossa, tai kokevat, että siihen kiinnitetään jo riittävästi huomiota suhteessa tyttöjen ongelmiin. Itse ymmärrän tätä näkökulmaa, vaikka minusta on tärkeää tukea poikien koulunkäyntiä ja tutkia syitä poikien huonompaan menestykseen.

          1. Onhan se totta, että on monia asioita vieläkin olemassa liittyen tasa-arvon parantamiseen. Mutta molemmin päin niitä on varmasti. Luettelemasi esimerkit olivat hyviä (vaikkakin uskallan väittää, että naisten ulkonäköpaineet lähtevät naisista itsestään ei miehistä). Toki myös tasa-arvoa voitaisiin ajaa poikien/miesten näkökulmasta monessa muussakin asiassa kuin tässä koulujutussa. Isät ovat edelleen ”kakkosvanhempia” vanhempien ero tilanteissa. Onko myöskään tasa-arvoa, että miehillä on asevelvollisuus, mutta naisilla ei? Listaa voisi varmasti jatkaa joku enemmän asioista tietävä… Kuitenkin kun lähdetään käsittelemään jotain epäkohtaan niin asia pitäisi ottaa asiana. Jos käsitellään koulua ja poikien heikkoa menestymistä siellä, niin silloin käsitellään sitä. Eikä aina vedetä mukaan yhtä sun toista esimerkkiä missä myös joku toinen kärsii vääryyttä. Muutenhan tämä on ihan loputon oravanpyörä. Aina löytyy joku toinenkin joka on jäänyt ilman tasa-arvoa. Ja uskon kyllä, että näille muille epäkohdille löytyy niitä ihmisiä jotka jaksavat niiden eteen tehdä töitä! Ja hyvä niin.

            1. Kyllä minäkin olen huolissani huonosti pärjäävistä pojista ja miehistä. Se ei kuitenkaan poista sitä, että yhteiskunta on rakentunut sille ajatukselle, että miehillä on ja kuuluu olla enemmän valtaa ja oikeuksia. Tämä on rakenteellinen ongelma, eikä niinkään yksilöpsykologinen.
              Muuten Optulan tutkimusten mukaan huoltajuuskiistoissa isä ja äiti saavat huoltajuuden yhtä usein, kun kyse on yli 1-vuotiaista lapsista.
              Armeija on iso tasa-arvo-ongelma, mutta sekin liittyy patriarkaattisiin valtarakenteisiin- naisia ei katsota tarpeeksi vahvoiksi ja päteviksi puolustamaan maata.

            2. Me elämme selvästi hyvin erilaisessa maailmassa kanssasi. En ole itse henkilökohtaisesti törmännyt missään ajatukseen, että miehellä olisi enemmän valtaa tai oikeuksia. Ehkä niin oli 100 vuotta sitten, mutta ei taatusti ole enää. En ainakaan ympärilleni katsomalla sellaista huomaa. Mutta enpä lähde kiistämään jos asiasta jotain näyttöä tai tutkimuksia on nykyaikana olemassa. Olen vain onnellinen, että ei ulotu omaan maailmaani 🙂

          2. Juu, ajatus miesten paremmasta asemasta varmastikin vaikuttaa. Esimerkiksi kun Tasa-arvotyö on taitolaji -opas synnytti kritiikkiä poikien sivuuttamisesta, Liisa Jääskeläinen opetushallituksesta aloitti vastauksensa sillä, että naiset kärsivät enemmän epätasa-arvosta.
            Itsehän en usko väitteeseen miesten paremmasta asemasta. Miten muuten kaikkein huonoimmassa asemassa olevat, kuten pitkäaikaistyöttömät, asunnottomat, syrjäytyneet ja itsemurhan tehneet, olisivat pääosin miehiä? Tai miten miesten elinikä voisi olla 6 vuotta naisia lyhyempi? Tai suurin epätasa-arvo lain edessä kohdistuisi juurikin miehiin (asevelvollisuus)? Puhumattakaan koulutuksesta tai huoltajuuskiistoista. Jos nämä on seurausta paremmasta asemasta, niin eipä siitä paljon hyötyä ole.
            Liisan eduksi sanottakoon, että hän sentään vastasi kritiikkiin. Useimmiten miesten ja poikien ongelmat vain hiljaisesti sivuutetaan, mistä varmaan johtuu se yleinen mielikuva, että naiset kärsivät enemmän epätasa-arvosta. Vaikka eihän tän pitäisi olla mitään uhriutumiskilpailua.

      2. Tietokonepelaaminen tuskin on syy poikien alisuoriutumiselle, koska poikien englanninkielen osaaminen nousi 90-luvulla juuri pelien yleistyttyä. Helsingin Yliopisto tutki asiaa muutama vuosi sitten ja löysi selvän yhteyden pelaamisen määrän ja arvosanojen välille. Nykyään ylioppilaskirjoituksissa tytöt loistavat äidinkielessä ja ruotsissa, kun taas pojat ovat kärjessä englannissa, ja ero tulee nimenomaan pelaamisesta.
        Syitä on vaikea etsiä, kun tutkimustietoa on vähän, mutta jotain voisin itsekin arvuutella tähän. Opettajakunnan naisistuminen on ainakin yksi tekijä. 80-luvulla nais/miesjako perusopetuksessa oli jotakuinkin 50/50 kun tänään se on 75/25. Tiedän kaksi ulkomaista tutkimusta, joiden mukaan opettajan sukupuoli vaikuttaa positiivisesti saman sukupuolen oppilaiden tuloksiin. Eipä tuolle silti oikein mitään voi tehdä. Kiintiöt ovat epätasa-arvoisia.
        Opettajien auktoriteetin murentuminen ja kurin katoaminen on potentiaalinen syy. Pojat ehkä pärjäävät paremmin kun rajat ovat selkeitä ja toiminta järjestelmällistä.
        Sitä ainakin on tutkittu, että pojat pitävät tyttöjä enemmän kilpailemisesta, ja myös pärjäävät paremmin kilpailuhenkisissä ympäristöissä. Kilpailukulttuuria on kai pyritty vähentämään kouluissa. Ainakin todistuksissa näkee yhä harvemmin numeroita ja opiskelua tehdään useammin ryhmätöinä.
        Epätasa-arvoinen tasa-arvotoiminta on varmaan vaikuttanut. 90-luvulla puhuttiin lähinnä siitä, että tyttöjen matematiikan osaamista pitää parantaa, vaikka jo silloin poikien arvosanat olivat lähes kaikissa aineissa tyttöjä huonompia. Luulisi että sillä on jotain vaikutusta, jos kolmekymmentä vuotta keskitytään vain toisen sukupuolen auttamiseen ja kannustamiseen.
        Koulusta on tullut oppimiskeskuksen sijasta viihtyvyyskeskus. Internet on korvannut ulkoaoppimisen, joten pääpaino ei ole enää tuottaa osaajia vaan tarjota kiva ja turvallinen ympäristö. Pojat ja miehet eivät tällaisesta paljoa perusta, ainakin jos katsoo työelämän segregoitumista. Kaikki epämiellyttävät, epäsosiaaliset ja vaaralliset ammatit ovat miesvaltaisia.

        1. Todella hyviä pointteja. Seminaarissa ihmeteltiin juuri tuota, että toiseen sukupuoleen on keskitytty tosiaan se yli 30 vuotta ja toinen on jäänyt jalkoihin. Se on varmasti osasyy. Ja aika vaikea tätä aihetta on näemmä vieläkään nostaa esille. Jotenkin ihan tulee paha olo siitä miten negatiivisesti asian esille tuomiseen suhtaudutaan.

    4. Noita tutkimuksia on myös sellaisia, joissa matematiikassa tyttöjen kokeet arvostellaan huonommiksi, jos nimi on tiedossa. Anonyymisti he saavat paremman arvosanan.
      Tästä asiasta on ihan hyvä keskustella, mutta miksi se pitää esittää näin misogynisesti?
      Missä ongelma on? Siinä, että tytöt ovat hyviä, naiset ovat opettajina – pojat ja miehet eivät arvosta naisia? Mitä jos opetettaisiin pojillekin, että opettaja on auktoriteetti eikä sukupuolella ole merkitystä? Ja eikö kukaan ole huolissaan huonosti menestyvistä tytöistä?
      Entä halutaanko kouluihin todella lisää miesopettajia sillä tavalla, että opettajankoulutukseen otetaan mieskiintiö, jolloin miehiä pääsee huonommilla pisteillä sisään? (Kyllä kieltämättä opettajiksi tarvitaan myös niitä, jotka eivät itse ole hyviä koulussa. Valitettavasti se nykyään on yliopistotasoinen koulutus, ja vaatii aika laajaa osaamista.)
      Ja mitä väliä on koulumenestyksellä? Ammattimme tässä yhteiskunnassa ovat yksiä maailman eniten sukupuolittuneimpia, ja miehisillä aloilla saadaan enemmän palkkaa.
      Suomessa on enemmän Juha-nimisiä pörssiyhtiöiden johtajia kuin naisia yhteensä.
      Onko se tyttöjen vika, jos he ovat hyviä koulussa? Pitäisikö heidän olla huonompia? Sallitaanko tytöille olla huonoja koulussa? Keikkua tuolilla, syljeskellä kattoon, olla kiinnostuneempi jalkapallosta? Ei niin helposti, kuin pojille sallitaan.
      Voitaisiinko kohdella lapsiamme yksilöinä, eikä sen perusteella, mitä oletamme heidän osaavan tai olevan kiinnostuneita jostakin HOUSUJEN SISÄLLÖN PERUSTEELLA.
      Se on hiton vaikeaa, tiedän. Onneksi tuleva sukupolvi on paljon avoimempi ja ymmärtäväisempi kuin me kalkkikset – valveutuneemmatkaan.
      Ja kyllä, varmasti opettajat kohtelevat eri sukupuolia eri tavalla ,se pitäisi kitkeä pois. Tätä asiaa vaan ei ymmärretä koulutuksessa, eikä sen ulkopuolella, mutta SYYTTELY ei auta ketään.

      1. Minusta tämä koko keskustelu ei edes koske tyttöjä. Kukaan ei ole viemässä tytöiltä mitään pois jos poikien asemaa kouluissa halutaan parantaa. On jotenkin surullista, että kaikki keskustelut pojista käännetään aina siihen, että ”ENTÄS TYTÖT”. Liisa Keltikangas-Järvinen kertoi, että hän saa jatkuvasti arvostelua siitä, että hän ei saisi ajaa tätä asiaa eteenpäin. Ja jotkut opettajat olivat jopa kommentoineet, että tämä poikien tilanne kouluissa on ihan hyvä, sillä kuitataan vuosisatojen vääryys. Eli maksaako meidän pojat nyt hintaa siitä, mitä joskus ennen vanhaan on väärin tehty?
        Tällaiset arvostelevat postit kuvastavat sitä yleistä ilmapiiriä mikä on valloillaan ja se on pelottavaa. Se on pelottavaa ihan kaikkien kannalta. Jos pojista ja poikien oikeuksista ei voida puhua ilman järkyttävää syyllistämistä, niin mihin tämä maa on menossa? Eikö tasa-arvo ole aina tasa-arvo? Myös silloin kun se ei koske tyttöjen/naisten aseman nostamista?
        Tuosta tutkimuksesta vielä, tutkimus oli nimenomaan tehty matematiikan kokeesta jossa tyttöjen arvosanat laskivat kun kokeet arvioitiin anonyymisti. Tuskin kolme professoria tästä asiasta valehtelee kuitenkaan julkisesti!? Epäilen.
        Muistutan nyt vielä, että tekstissäni ei ole yhden yhtä omaa mielipidettäni, vaan kerron mitä seminaarissa on käsitelty. Minä olen ”poikamainen opiskelija” ollut lapsena, joten tiedän oikein hyvin, että sukupuolia ei voi lokeroida tiettyyn muottiin. Tässä puhutaan kuitenkin keskiarvoista, eikä yksittäisistä opiskelijoista. Muutokset auttaisivat myös niitä tyttö opiskelijoita, joiden opiskelu on samanlaista kuin valtaosista pojilla tai kehitys tulee myöhemmin kuin muilla tytöillä. Yleisen hyökkäävän ja arvostelevan vastaanoton sijaan pitäisi ehkä avata silmiään ja miettiä asioita myös toiselta kantilta joskus.
        Otsikko on raflaava syystä, mutta se onkin vain kysymys. Ei väitetty totuus.

        1. Silloin kun ollaan huolissaan poikien koulumenestyksestä, ei olla huolissaan niistä pojista, jotka ovat hyviä koulussa, eikä tytöistä, ovat he hyviä kouluissa tai eivät ole. Minun mielestäni huonostin koulussa menestyvistä tytöistä tulisi olla yhtä huolissaan kuin pojista, vaikka heitä olisi määrällisesti vähemmän. Miksi ei?
          Pidän Keltinkangas-Järvisestä, mutta hänenkin sopisi laajentaa hieman perspektiiviään. ”Poikahuoli” on käsite. Miettisin myös, jos tilanne olisi toisinpäin, oltaisiinko tytöistä huolissaan? Lähes kaikessa olettamus on, että miehet ovat parempia kuin naiset. Kuin myös tässä opettajakeskustelussa.
          En viitsinyt kommentoida facebookiin mitään, ettei menisi överiksi. Joku siellä valitti, että opettajat ovat kympin tyttöjä. Mitä näiden tyttöjen olisi pitänyt tehdä, olla huonoja koulussa ja olla pääsemättä yliopistoon? Miksi heidän pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että jotkut pojat eivät ole pärjänneet yhtä hyvin kuin he?
          Ja siitä, että ehkä pojatkin lukisivat, jos olisi miesopettaja. Öö, mikseivät pojat, siis lapset, pidä aikuista naista auktoriteettinä?? Opetatko sinä pojillesi, että he ovat mahtavampia kuin sinä? Ja isä määrää? O.o Eikö tämä nyt ole aivan härski ajatus?
          Saako poliisia olla tottelematta jos hän on nainen?
          Toisessa kommentissasi otit esiin asevelvollisuuden. Kyllä, se on SUURI tasa-arvo-ongelma. Aika moni esimerkiksi feministeistä on sitä vastaan. Asia ei ole kuitenkaan heidän päätettävissään, vaan lähinnä miesten. Miksi siitä siis aina huomautetaan feminismin vastaisessa keskustelussa? 😀 Logiikka on sanoinkuvaamatonta.
          ”Tuosta tutkimuksesta vielä, tutkimus oli nimenomaan tehty matematiikan kokeesta jossa tyttöjen arvosanat laskivat kun kokeet arvioitiin anonyymisti. Tuskin kolme professoria tästä asiasta valehtelee kuitenkaan julkisesti!? Epäilen.”

          Anteeksi jos ilmaisin itseäni huonosti, mutta en kyseenalaistanut tuota tutkimusta. Kerroin vain, että on myös päinvastaisia. (Lisäksi, tutkimus, olkoot kuinka kemiallinen, kulkee aina ihmisten kautta. Ei niihin edes voi luottaa 110%.)
          Haluaisin vielä pohdintaa siihen, miksi huono koulumenestys on huono asia. Syrjäytyneisyydellä ja huonolla koulumenestyksellä on yhteys, mutta se ei ole syy-seuraus.

          1. Kommentoit: ”En viitsinyt kommentoida facebookiin mitään, ettei menisi överiksi. Joku siellä valitti, että opettajat ovat kympin tyttöjä. Mitä näiden tyttöjen olisi pitänyt tehdä, olla huonoja koulussa ja olla pääsemättä yliopistoon? Miksi heidän pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että jotkut pojat eivät ole pärjänneet yhtä hyvin kuin he?”. Tuolla ajattelulla ei voitaisi myöskään valittaa palkkaeroista, sillä ne miehet on valittu niihin työtehtäviin joista saavat korkeampaa palkaa. Eli miksi suotta puututaan sitten siihen, että toiset ovat ansainneet omat työpaikkansa?
            Huono koulumenestys tuskin on ongelma, mutta siitä seuraava poikien syrjäytyminen ja työelämästä putoaminen sitten taas onkin. Nämä tosin alkavat olemaan jo sellaisia juttuja joista minulla ei esimerkiksi ole mitään tietoa, enkä uskalla niistä enempää lähteä kirjoittamaankaan.
            Mielenkiintoinen keskustelu kyllä kaikenkaikkiaan!

    5. Lisään vielä, että ehdottomasti koulun muuttuminen on tärkeää. Mutta ei vain pojille, vaan ihan ihmislapsille. Me olemme apinoita, ja lasten geeneissä on se, että opitaan liikkumaan, kiipeämään, hyppäämään, roikkumaan. Myös tytöt. On kamalaa katsoa, kun lapsia kielletään tekemästä asioita, joita heidän geeninsä on ohjelmoinut tekemään.
      Ja tytöt haluavat liikkua ihan yhtä paljon, mutta kasvatus on kitkenyt heistä ennen kouluikää tarvetta sen verran, että oletetaan, että pojat vain ovat levottomia. Tässä mennään niin monelta kantilta metsään.
      Minäkin olen kyllä huolissani poikien kapeasta muotista, helposti tytöt saavat pukeutua laajemmin ja olla kiinnostuneita sekä ”tyttöjen” ja ”poikien” jutuista. Sen takia haluaisin, että päästäisiin jaottelusta eroon, ja kohdeltaisiin kaikkia lapsia yksilöinä. Ei oletettaisi kiinnostuksenkohteita, kykyjä, taitoja. Tyttö saa kiivetä puuhun ja sotkea itsensä, poika saa käyttää mekkoja ja olla kotileikissä perheen kokkaaja (yksi mitä en ymmärrä, on pitää kotihommia naismaisina… eihän se hyödytä yhtään ketään?) ja itkeä, jos harmittaa ja pelottaa. Poika saa olla hyvä koulussa, tykätä koulusta, tyttö saa olla lahjakas matematiikassa ja kiinnostunut rakentamisesta.
      Molemmat saavat olla sellaisia kuin ovat. Toteuttaa itseään niin fyysisesti kuin henkisestikin.

      1. Kirjoitat asiaa. Mutta nyt esimerkiksi tässä seminaarissa oli pakko käsitellä sukupuolia, koska sukupuolien erot olivat niin valtavat. Eihän tyttöjen/naistenkaan asemaan olisi ikinä saatu mitään muutosta, jos olisi kielletty keskustelemasta asioista asioiden oikeilla nimillä. On todella hämmentävää, että miten tämä poika sanan käyttäminen jopa näin tutkitussa tilastossa ja tasa-arvon nimissä aiheuttaa kummastusta niin monessa. Yhtälailla naisten ja miesten palkkaeroja koitetaan tasoittaa (ihan syystä), eikä takerruta siihen, että kyllähän ne naisetkin voisi hakea niitä paremmin palkattuja töitä. Mitä tässä nyt aletaan sukupuolista puhumaan? Välillä on pakko puhua sukupuolista, jotta voidaan korjata epäkohtia. Vaikka ihannemaailmassa tietysti niiden sukupuolien kohtelussa ei olisi mitään eroa. Ihannemaailmassa emme kuitenkaan vielä elä.
        Poikien kapea muotti on taivahan tosi. Se harmittaa myös minua äitinä. Meillä onneksi pojat uskaltavat olla epätyypillisiäkin poikia ja ovat jokainen leikkineet pienillä nukeilla ja kotileikkejä. Silti ymmärrän myös sen, että he ovat halunneet kuitenkin pääsääntöisesti leikkiä niillä ”poikamaisilla” leluillaan. Sallin myös sen heille. Minä peräänkuulutan samaa ajatusta kuin sinä, että kaikki saa olla sellaisia kuin halauvat. Myös ne ”perinteisemmät” pojat ja tytöt ovat ihan yhtä hyviä.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart