Lapsen kuvat netissä. Onko piiloteltu lapsi olemassa?

En ole vielä kertaakaan ottanut kantaa blogissani siihen, sopiiko lasten kuvia mielestäni julkaista internetissä. Jokainen bloggaaja on siitä aiheesta oman mielipiteensä joskus sanonut, joten eiköhän ole jo minunkin aika niin tehdä.

Neljän poikani yksityisyyttä suojelen sen verran, että heidän kasvojaan en esittele blogissani. Myöskään heidän nimensä eivät ole heidän oikeat nimensä. Tarkka olen myös arkaluontoisempien asioiden kirjoittamisessa ja monet kertomukset jätän henkilöimättä yhteen tiettyyn poikaani. Neljän pojan tiimi helpottaa kirjoittamistani, sillä voin usein kirjoittaa ”yhdestä pojastani”. Omasssa henkilökohtaisessa facebookissani sekä instagramissani jaan lasteni kasvokuvia satunnaisesti.

Miksi näin? Olen ottanut henkilökohtaiseen sosiaaliseen mediaani vain ihmisiä jotka tunnen. Nämä ihmiset voisivat nähdä hyvin lapseni oikeassakin elämässä ja suurin osa on nähnytkin. En näe mitään syytä sille, miksi he eivät voisi nähdä lapsiani myös internetissä. Blogissani puolestaan lukijana voi olla kuka vain. Blogin kuvia ja tekstejä voidaan käyttää kiusaamiseen koulussa tai mistä tietää mihin käsiin ne päätyvät. Ne elävät myös internetissä ikuisesti.

Kuvia, mutta ei kasvoja. Se on linjaukseni blogissa.

Onko piilottelusta enemmän haittaa kun hyötyä?

Jos mietitään blogimaailmaa, niin siellä tämä asia on hoidettu hyvin ääripäästä toiseen. En arvostele niitä bloggaajia joiden lasten kasvot blogeissa näkyvät. Paljon suurempi huoli minulla on jutuista joita bloggaajat kirjoittavat. Toivoisin, että arkaluontoisimmat kirjoitukset jätettäisiin kirjoittamatta. Pahin yhdistelmä on tietysti selvä valokuva ja jokin arkaluontoinen juttu. Yhtä paha on jutut aikuisista eli bloggaajasta itsestään, sillä jos miettii sitä aikaa kun lapset menevät kouluun ja koko koululuokka löytää internetistä kirjoituksen jossa heidän luokkakaverinsa äiti kertoo seksielämänsä ongelmista tai itsemurhayrityksistään, niin en tiedä onko se lapselle kovinkaan kiva paikka. Puhumattakaan lapsen omien ongelmien repimisestä blogissa. Haluan vielä tähdentää, että mielestäni erityislapsena tai erilaisena oleminen ei ole mikään ongelma tai hävettävä asia. Se, että kertoo lapsensa kehitysvammasta tai vaikka ujoudesta ei ole mitään paljastelua,

Yksityisessä elämässä näitä ääripäitä näkee myös. On niitä jotka kuvaavat lapsensa joka tilanteessa ja postaavat jokaisen lapsen toiminnan nettiin. Sitten toisesta ääripäästä löytyy ne jotka eivät kerro lapsistaan mitään, eivätkä julkaise heistä kuvia. Yllätyin 11 vuotiaiden poikien keskustelua kuunnellessani, kuinka negatiivisena he kokivat sen, että yksi heidän tuttunsa ei löytynyt internetistä ollenkaan. He pohtivat kuinka kamalaa se varmaankin on tuosta lapsesta.

Kun aika kuluu ja lapsesta tulee aikuinen, tuntuuko hänestä, että hän ei ole ollut olemassa ollenkaan? Onko tulevaisuudessa niin normaalia löytyä googlettamalla internetistä, että jos ei löydy, niin on ikään kuin ”ilmaa” koko maailmalle? Miltä se mahtaa tuntua lapsesta aikuisena? Voiko lapsi olla loukkaantunut?

Sitten on vielä se ryhmä joka jakaa yllättävänkin paljon lapsistaan kuvia ja juttuja, mutta piilottelee lapsen kasvoja, myös ihan ystäville jaetuissa julkaisuissa. Ehkä tämän ajatuksen takana on se, että kasvotunnisteella ei pysty googlaamaan myöhemmin lapsen kuvia. Toisaalta en usko, että niin taitavaa kasvotunnistetta pystytään tekemään koskaan, mikä tunnistaisi vauvan pallonaamasta aikuisen ihmisen kasvonpiirteet. Ja edelleenkin, miksi joku kavereista/ystävistä haluaisi etsiä kasvotunnisteella internetistä ystävänsä lapsen kuvia? Erikoista on myös se, että kasvoja varjellaan, mutta esim takapuoli on kuvissa jatkuvasti. Tai jopa uikkarikuvia ilman kasvoja. Lapsi löytää aikuisena netistä tuhansia kuvia takapuolestaan, mutta ei kasvoistaan.

Tulevaisuuden lapsilla ei ole kuvia itsestään

Olen valokuvahullu ja otan todella paljon kuvia meidän kotialbumeihin. Olen kerännyt jokaiselle pojalle omat albumit, johon olen laittanut kuvia siitä asti kun he ovat syntyneet. Hain viimeksi kuvia valokuvausliikkeestä ja siinä rupattelimme pitkät pätkät kauppiaan kanssa. Hän sanoi, että todella harvat ihmiset teettävät enää nykyään valokuvia paperiseksi. Kuvia kerätään koneelle ja niitä kerääntyy sinne niin kamalan paljon, että loppujen lopuksi sieltä ei löydä enää mitään. Monesti kuvat myös häviävät koneen hajotessa.

Mitä jos lapsestaan ei ole julkaissut ainuttakaan kuvaa koskaan nettiin ja sitten käy vielä niin ikävästi, että koneelle tallennetut kuvat häviävät? Lapsesta ei välttämättä ole itsestään yhtäkään kuvaa muistona aikuisuuteen. Näinkin on valokuvausliikkeen kauppiaan mukaan ihmisille käynyt. Se olisi aivan kamalaa. Kuvat ovat minulle NIIN tärkeitä, että yritän suunnitella niiden säilymisen viimeiseen asti. Paperikuvien lisäksi meillä on kuvat myös tietokoneella. Sen lisäksi olen tehnyt facebookkiin salaisia kansioita ihan lähipiirilleni, joissa on myös lasten kuvia vauva-ajoista asti. Siellä ne ainakin säilyvät jos koko omaisuutemme joskus palaa.

Vaikeita juttujahan nämä on. Kukaan ei osaa sanoa mikä on meininki 100 vuoden päästä. Ja vaikka kuinka varjelisi lastaan, niin saattaa olla, että lapsella lähtee lapasesta internetin käyttö heti kun täyttää 13 vuotta. (Vai mitkä ne rajat nykyään ovatkaan?).  Vanhempana jokainen yrittää arvioida sen oman parhaan linjauksensa ja sen mukaan mennään. Toinen menee metsään ja toinen ei, mutta kukaan ei vielä tiedä miten päin se tulee olemaan.

 

Lue myös:

Somevanhemmat listattuna

Poikien Äidit kertovat miksi pojat ovat niin ihania!

  1. Mites lasten isä? kertoo:

    Jutussa tulee sellainen kuva, että sinä määräät kaapin paikan! 😀 uskon, että teillä on yhteinen näkemys lasten kuviin liittyen mutta tästä sai vahvasti kyllä sen kuvan, että sinä teet päätökset, kuvat ovat sinun facessasi ja sinä olet asiasta tätä mieltä. Onko muuten ollut jotain erimielisyyksiä miehesi kanssa kuvien julkaisemisesta ja jos on, mihin ratkaisuun olette päätyneet?

      1. Jonna-Emilia kertoo:

        Hyviä kysymyksiä. Meillä on isän kanssa sama linjaus. Hänkin julkaisee omaan facebookkiinsa lastemme kuvia satunnaisesti. Mutta myös hänellä on rajattu kaveripiiri siellä, eli emme ole kumpikaan keräilleet mitään tuhansien kaverilistoja facebookkiimme. Toisaalta jos ollaan oikeasti tarkkoja niin lapsemme näkyvät julkisesti paljonkin kuvissa, he tekevät mainoskuvauksia säännöllisesti. Ovat esiintyneet myös elokuvissa. Eli eipä meillä sinäänsä ole varaa jeesustella lasten kasvojen näkymisestä julkisesti. Mainokset tosin ovat ”nimettömiä”, että meidän mielestämme ne eivät ole sama asia kun vaikka blogikirjoitus jossa lapsi näkyisi tunnistettavasti ja sen lisäksi lapsesta ja lapsen perheestä kirjoitettaisiin juttuja.
        Mutta mainoksia ja elokuvarooleja lapset tietysti tekevät omasta halustaan. Aika isona moottorina palkkiot jotka kerääntyvät heidän omille tileilleen.

      2. Hanna kertoo:

        Hyvä teksti! Tosiaan jokaisen perheen päätettävä itse. Minä julkaisen hyvin harvoin lasten kasvokuvia. Jos julkaisen, kysyn lapselta luvan. Mieluiten julkaisen takaa otetun kuvan. En ikinä julkaisi uikkarikuvia tai vaikka nukkuvan tai itkevän lapsen kuvaa.

          1. Jonna-Emilia kertoo:

            Joo se on jännä saarnata siitä, että mitä kukakin voi lapsen puolesta päättää kun loppujen lopuksi me kaikki päätämme aika paljon asioita lastemme puolesta. Mutta tärkeintä on, että yrittää päättää lapsen parhaaksi.

          2. Aino kertoo:

            Et ottanut tekstissäsi kantaa yksityisyydensuojaan tai siihen, että saako vanhemmat julkaista kuvia lapsistaan kysymättä lapselta. Kovin tunnepitoisesti perustelit sen, miksi kuvia pitäisi internetiin laittaa ja olisikin mielenkiintoista kuulla perustelusi siihen, että millä oikeudella ihmiset voivat toistensa kuvia esitellä.

              1. Jonna-Emilia kertoo:

                En oikein ottanut kantaa tämän enempää, koska minusta tämä on jokaisen perheen oma valinta. Aivan kuten kotiintuloajat, korvakorujen ottaminen, ikärajojen noudattaminen, mitä syödään ja onko pakko syödä, käydäänkö uskonnontunneilla, onko lemmikkieläimiä, lukeeko äiti lapsen tekstiviestejä ym… oma kantani siis on, että jokainen perhe valitkoot itse ja kantakoot itse myös seuraukset. Mitään laittomuuksia ei kuitenkaan ole kukaan tekemässä :).

                  1. Aino kertoo:

                    Hienosti kierretty vastaus varsin asiallisiin tiedusteluihini.. olisi ollut kiva kuulla, että mikä on kaltaisillasi ihmisillä se perustelu, miksei toisen yksityisyyttä tarvitse noudattaa, kun kyse on omasta lapsesta. Mutta tavallaanhan tekstisi sen mielipiteesi kertoi. Harmillista vain, että perusteet olivat varsin tunnepitoisia.

                • Anne kertoo:

                  Laitan lapsistani kuvia faceen ja instaan useinkin. Mutta olen tarkka siitä että kuvat on kivoja. Siis en halua itsestänikään epäimartelevia huonolaatuisia kuvia nettiin, joten en lapsistanikaan. Vaan kun lapseni katsovat kuviaan hekin voivat sanoa itsestään että ”oonpa söpö”. Pinnallista ehkä, mutta myös osaltaan vähentää riskiä tulla kiusatuksi. Faceen ja instaan hyväksyn myös vain oikeat tuttuni enkä epämääräisiä hiihtäjiä! Eikä nakukuvia.

                  • Määvaa kertoo:

                    Meillä mennään netin kuvien suhteen nollalinjalla nyt 1,5 vuotiaan kanssa. Emme itsekään julkaise itsestämme kuvia nettiin tai ole somessa edes omilla nimillämme,joten miksi lapsemme kohdalla menettelisimme toisin? Hän ei voi ilmaista tahtoaan eikä ole tarpeeksi kypsä päättämään omista kuvistaan, joten hän saa laittaa kuviaan nettiin aikuisena jos niin haluaa. Aina saa nettiin uutta materiaalia, mutta pois sitä ei enää saa. Ja jos lapsi haluaa lapsuuskuviaan nettiin, saa meiltä materiaalia jonka voi itse sinne laittaa jos kokee sen tarpeelliseksi. Teinin kanssa toivomme että olemme onnistuneet mediakasvatuksessa niin että lapsi ymmärtää netin mahdollisuudet ja riskit eikä tee itselleen mitään älyhaitallista, kun nettiä ja somea alkaa käyttää.

                    Kuvien säilyttämisestä. Parhaita kuvia tehetetään paperiksi kerran-kaksi vuodessa ja ne järjestetään albumeihin. Lisäksi kaikki kuvat ovat järjestyksessä tietokoneella sekä erillisellä siirrettävällä kovalevyllä. Jos ystävät ja sukulaiset haluavat katsella kuvia lapsestamme, meile saa aina tulla katselemaan sekä kuvia että lasta ihan livenäkin, keitämme heille kyllä kahvit. 🙂

                    • Maisuliini kertoo:

                      Ei sekään varmaan huono ole… meillä nuo käytti jo eskarissa ”opiskeluun” peliä, jota voi pelata kotonakin, löytyy internetistä siis. Ja you tubesta on kuunneltu lastenlauluja 🙂 Ja katsottu jopa lastenohjelmia.

                        1. Maisuliini kertoo:

                          Tämä siis liittyi siihen että 7-vuotias on niin pieni, ja teillä saman ikäinen ei edes tiedä mikä on internet.

                          Varmaan on hyvä ottaa somemaailma ja internet koulussakin käsittelyyn niin ajoissa, että heti oman someuran alussa nuorelle on selvää, mitä sinne kannattaa laittaa ja mitä ei. Minä olen sanonut jo tälle 7-vuotiaalle, ettei kannata antaa tietoisesti ottaa hänestä mitään ”noloja” kuvia, koska sitten on ikävää, jos niitä lähetellään eteenpäin joillekin ulkopuolisille,vaikkapa tekstiviestillä.

                            1. Jonna-Emilia kertoo:

                              Niinpä. Koulussa se Internet viimeistään tulee tutuksi ja siinä vaiheessa on hyvä tajuta, että ”kaikki näkyy kaikille”. Meillä aikuisilla on ihan erilaiset haasteet kuin omilla vanhemmillamme aikanaan.

                          • Nimetön kertoo:

                            Meidän lapsista (10 & 13) on todella noloa, jos joku julakisisi heidän kuvansa facebookissa. Eteenkin vanhempi on todella tarkka, eikä julkaise omissakaan kanavissaan tunnistettavia kuvia itsestään.

                            Itse olen myös sitä mieltä, että mielummin piilossa kuin koko elämä tarjottimella. Haluaako itsestään vähän epävarma teinipoika todella kaikkien koulukavereidensa löytävän kuvan hänen äitinsä paljaasta takapuolesta tai sinäänsä ehkä ihan söpöä kuvaa hänestä itsestään prinsessamekossa. Enkä sano sillä, etteikö poikakin voisi mekkoja rakastaa. Tai että kiusaaminen olisi jotenkin sallittua. Lähinnä ongelma tulee siitä, kuinka kaikki aseet annetaan maailmalle tarjottimella hyökätä myöhemmin lasta vastaan.

                            • Maisuliini kertoo:

                              Kysyin omalta 7-vuotiaaltani asiaa pitkään pyöriteltyäni ja mitenkään johdattelematta, että haluaisiko hänkin, että laitan hänen kuviaan facebookiin. Vastaus oli yksiselitteinen: EN.

                              Hän kyllä tietää mikä on facebook ja instagram, ollaan yhdessä katseltu sieltä tuttujen kuvia. Tämä vahvisti omaa ajatustani siitä, että päättäkööt lapseni aikanaan itse mitä someen laittavat.

                              Vastaa

                              Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

                              Arkistot