Vertailussa neljän pojan äidin ja neljän tytön äidin arjet

Olen aika uhkarohkeasti väittänyt blogissani, että poikien äitiydessä on jotain ihan omaansa. Samalla olen kyllä sitä mieltä, että niin on tyttöjenkin äitiydessä ja myös siinä, jos lapsia on perheessä molempia sukupuolia. Ne ovat kaikki kolme aika erilaista maailmaa, yksikään ei toistaan parempi. 

Tuttavani Hanna on onnekas nainen, hänellä on neljä tytärtä. Olemme välillä vaihtaneet kuulumisia neljän lapsen äitiydestä. Jotain samaa ja jotain todella erilaista perheistämme löytyy, ihan jo senkin takia, että toisessa perheessä kasvaa 4 tyttöä ja toisessa 4 poikaa. Välillä olen kuullut väitettävän, että poikien ja tyttöjen vanhemmuus olisi aivan samanlaista. No ehkä, jos sinulla EI ole kasvatettavana laumaa poikia tai laumaa tyttöjä. Yksilöthän voivat olla kaikenlaisia laidasta laitaan. Mutta mieti hetki kaveriporukkaa jossa kaikki lapset ovat poikia tai kaveriporukkaa jossa kaikki tyttöjä. Kyllä niissä varmasti on hieman eroa, halusimme tai emme.

Miten se sitten on? Kuinka paljon 4 pojan ja 4 tytön äitien arki eroaa toisistaan?

Vastaajana: Neljän pojan äiti 

Vastaajana: Neljän tytön äiti

(Pahoittelut näin tyhmistä värivaihtoehdoista. Laitoin nämä ensin huvikseni toisinpäin, mutta lukiessa tekstiä menin ihan sekaisin. Joten näin ne nyt on helpompi lukea. Aivomme on jotenkin totutettu näihin väreihin näin päin, että sininen on poika ja punainen tyttö. Ihan typerää.) 

Perheen suosituin ajanviete:
Uimareissut, leffaillat, metsäretket ja lautapelit. Pojat haluaisivat aina mennä megazoneen pelaamaan ja hauskinta on saada äiti sinne mukaan.
Pelataan yhdessä frisbeegolfia tai käydään keilaamassa. Talvisin käydään paljon myös luistelemassa yhdessä. Perjantai-iltana katsotaan aina yhdessä kotisohvalla elokuva, luontodokumentti tai vaikkapa Vain Elämää ja syödään perjantaiherkkuja.

Sisarusten välinen riitely:
Tönimistä kun vanhempien silmät välttävät, väittelyä ja huutelua.
Sanotaan ilkeästi jotain, mistä tietää toisen loukkaantuvan. Joskus korottavat myös ääntään.

Riitely vanhempien kanssa:
Helposti lähdetään huutamaan puolin ja toisin. Joidenkin kanssa ei riidellä oikeastaan lainkaan.
Ei juurikaan riidellä. Vanhemmille osoitetaan mieltä poistumalla paikalta, joskus harvoin paiskitaan ovia. Teini-ikäiset osaavat provosoida vanhempiaan.

Leikit kavereiden kanssa:
Jos saavat tehdä mitä vain, niin tietokonepelit on suosittuja. Hypitään trampalla luetaan lehtiä ja kuunnellaan musiikkia. Pienemmät rakentelevat legoilla ja leikkivät roolileikkejä, usein jotain sankarileikkejä.
Isommat käyvät kavereiden kanssa shoppailemassa, seuraavat eri tubettajia, pelaavat seurapelejä tai korttia, kesäisin hyppivät pihalla hyppynarua, talvisin käyvät luistelemassa Nuoremmat leikkivät PetShopeilla ja Legoilla. Pienempi leikkii tietysti vielä myös nukeilla, barbeilla ja kotileikkiä.

Näistä väännetään:
Peliajat, kännykän käyttö, leffojen ikärajat.
Kotitöiden tekemisestä ja siitä, että menevät illalla riittävän ajoissa nukkumaan.

Sisarusten yhteiset touhut:
Pihalla erilaiset pihaleikit, kotona nerf-sota tai legoleikit.
Samat kuin kavereiden kanssa. Paljon tykkäävät myös leipoa keskenään ollessaan

Rahaa kuluu:
Harrastuksiin ja rikki menneisiin vaatteisiin ja kenkiin.
Vaatteisiin ja harrastuksiin.

Helppoa on:
Kaikki on ihanan yksinkertaista. Pojille kelpaa lähes kaikki, esim vaatteet. Ovat omatoimisia, joten ei tarvitse passata. Äitiä autetaan kauppakassien kanssa ja avataan ovet.
Isommat alkavat olla jo todella omatoimisia. Isommat pitävät myös huolta pienemmistä sisaruksista. Me vanhemmat päästään jo kivasti käymään välillä jossain ihan kahdestaankin, ilman lastenhoitajan apuja.

Haastavaa on:
Vahvojen luonteiden kanssa pärjääminen, jotta eivät joudu ongelmiin. Rajojen pitäminen, sillä niitä yritetään rikkoa koko ajan.
Terveen itsetunnon kasvattaminen tytöille, jotka elävät jo hyvin nuoresta asti ulkomaailman ulkonäkö- ja terveyspaineiden keskellä. Näistä asioista puhumme kotona todella paljon teini-ikäisten kanssa.

Kotityöt:
Joutuvat tekemään, mutta tekevät vain pakotettuna. Omatoimisuutta ei ole kamalasti tässä asiassa.
Viikottain jaetaan kotityöt, joihin jokaisen pitää osallistua. Erilaisia variaatioita on kokeiltu mm. säännöllistä viikkotyölistaa, sitä että saavat itse valita, millaisia kotitöitä saavat tehdä ja myös sitä, että saavat tehdä kun ja jos huvittaa. Kaikki keinot on olleet yhtä toimimattomia.

Juhliin laittautuminen:
10 minuuttia ennen lähtöä etsitään paniikissa vaatteita ja jos niitä ei anneta suoraan naaman eteen, niin niitä ei löydy. Peseydytään ja harjataan hiukset ja se oli siinä.
Pienin valmistautuu juhliin jo juhlapäivän aamuna. istuu jo aamupalapöydässä juhla- eli prinsessavaatteissa. Isommat laittautuvat valmiiksi myös hyvissä ajoin. Ainakin pari tuntia ennen lähtöä alkaa hiusten laittaminen ja meikkaaminen. Vaatteita valitaan ja vaihdetaan muutamia kertoja ennen lopullista päätöstä. Pikkunaisia pienestä asti.

Vaatteet:
Kaikki kelpaa. Vanhin on alkanut jo osoittaa vähän omaa makua, mutta silti kaiken ottaa vastaan tyytyväisenä. Ei valita.
Todella tarkkaa. Äidin valitsemat ei kelpaa edes pienimmälle. Tytöillä on ollut vahva oma tahto ja tyyli ihan pienestä asti jo. Tämä tietoisuus omasta tyylistä ja vaatemausta alkaa jo alle 3-vuotiaana.

Väsyneet lapset:
Ovat virtaa täynnä ja riehuvat. Pomppivat sohvalla, juoksevat ja painivat.
Alkavat kiukutella tai sitten ovat aivan hirvittävän villejä.

Arkena kotona:
Isoin on usein huoneessaan yksin, lukee lehtiä tai selaa puhelintaan (jos on puhelinaikaa). Kolme pienintä leikkivät tai riehuvat ympäri asuntoa.
Kaksi vanhinta viettää paljon aikaa omissa huoneissaan chattaillen kavereidensa kanssa. Tai sitten katselevat nuorten sarjoja tv:stä. Toki koululäksyihinkin menee jo aika paljon aikaa.  Kaksi nuorimmaista leikkivät yleensä keskenään.

Lasten unelmat:
Tulevista perheistään ja ammateista puhuvat aika säännöllisesti. Lapsia haluavat kaikki ja monta. Yksi haluaa näyttelijäksi, yksi opettajaksi ja yksi jalkapalloilijaksi. Kaikki haluavat asua lähellä äitiä ja isää. Joku pelotteli meitä jopa samalla asunnolla ikuisesti.
Yksi haluaa hyvän ammatin, pienen perheen ja matkustaa paljon ympäri maailmaa, toinen haluaa paljon eläimiä, kolmas haluaa oman kodin, jonka saa sisustaa ihan oman mielensä mukaiseksi ja pienin haaveilee, että saa elää äidin ja isin kanssa koko elämänsä. Isona haluaa olla poliisikoiran kouluttaja ja matkustaa raketilla kuuhun.

Äidin ja isän mussukat:
Kaikki taitavat olla vähän äidin mussukoita, mutta ovat ne isänkin.
Kaksi vanhinta on isän tyttöjä. Kaksi nuorimmaista äidin.

Yhteenvetona todettakoot, että 4 tytön ja 4 pojan äidin arki eroaa loppujen lopuksi aika vähän toisistaan. Ainakin kahdella urheilullisella ja menevällä perheellä. Suurimmat erot tulevat esiin vanhemmuuden haasteissa ja onhan tuo juhliin valmistautuminen aika erilaista. 🙂
Kiitos Hanna ja tytöt, tämä oli hauska testi!

Lue myös:

Poikien mielestä makeimmat urheiluharrastukset TOP 10

Sirius Sport

Tue lapsen motorista kehitystä myös kotona

  1. Sofia kertoo:

    Ajattelu, jonka mukaan poikien ja tyttöjen välillä on selkeitä, yleisiä biologisia eroja on vahingollista niille lapsille, jotka eivät mene stereotyyppiseen syntymäsukupuolensa muottiin. Tämän takia kouluissa pyritään eroon tällaisesta ajattelusta.

      1. Jonna-Emilia kertoo:

        Mutta onhan tyttöjen ja poikien välillä selviä biologisia eroja. Sehän nyt on selvä! Ei kai sitä kukaan voi kiistää? Ja ilmeisemmin on ihan aivorakenteessakin eroja jo syntymähetkellä. Mutta ymmärrän, että jos joku lapsi on ”väärässä kehossa” eli on tytön kehossa, mutta haluaisi olla poika, niin ongelma tulee siinä eteen. Tietysti se joukko on häviävän pieni. Mutta jätän nämä pohdinnat fiksummille, koska en itse tuosta jutusta enempää tiedä.

          1. Sofia kertoo:

            Mun käsittääkseni (olen aivotutkimusta läheltä liippaavan alan tutkija) tämänhetkisen tiedon valossa aivojen rakenteissa ei ole mitään eroja aikuisillakaan naisten ja miesten välillä. Joitakin yksittäisiä tutkimuksia aiheesta on, mutta tuloksia ei ole koskaan pystytty luotettavasti toistamaan (yhteen tutkimukseen, josta toimittaja on tehnyt klikkiotsikon, ei koskaan kannata hirveästi luottaa).
            Omankin kokemukseni mukaan pojat ja tytöt käyttäytyvät keskimäärin hieman eri tavoin, ovat kiinnostuneita hieman eri asioista jne., mutta on hyvin, hyvin vaikea sanoa, kuinka suuri osa näistä eroista johtuu kulttuurista ja kuinka suuri osa biologiasta. Mun pointti oli, että en voi nähdä koulun sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa mitään haittapuolia. Ei se käsittääkseni tarkoita, että lapset eivät halutessaan saisi tehdä sukupuolistereotyyppisiä asioita.

              1. Jonna-Emilia kertoo:

                Noh tässä nyt yksi niistä monista aika luotettavista teksteistä mitä olen lukenut. Vaikka alan ihminen en olekaan. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/07/onko-tyttojen-ja-poikien-aivoissa-eroja-huippututkijat-vastaavat
                Mutta samaa mieltä siitä,että sukupuolisensitiivisyys ei ole pahaksi, eikä ainakaan sukupuolitietoisuus, kunhan sillä ei myöskään väkisin koiteta tunkea samaan muottiin kaikkia lapsia. Se on oma taitolajinsa osata tehdä niin, ettei tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä. Oma näkemykseni on, että olisi enemmän iloa siitä, että opetettaisiin arvostamaan omaa sukupuolta ja olemaan ylpeitä siitä mitä on, oli sitten tyttö, poika tai jotain muuta. Ja samalla opetettaisiin arvostamaan erilaisuuta, sitä jos joku muu ei ole mitä minä olen. Ja samalla ihan rohkean iloisesti olla ylpeä myös itsestään.

              2. Sofia kertoo:

                Niin, tuossa Ylen jutussahan Kimmo Alho sanoi aika pitkälle sen minkä minäkin 🙂 Mä olen sitä mieltä, että voitaisiin olla ylpeitä itsestämme ja lapsistamme ainutlaatuisina yksilöinä, korostamatta sukupuolta.

                  1. Jonna-Emilia kertoo:

                    Sittenhän me puhutaan aivan samasta asiasta 🙂 korostamisesta ei ole kukaan puhunut. Vaan siitä, ettei myöskään kielletä tai piiloteta. Sukupuolet ovat kuitenkin olemassa ja ne eivät ole mikään piiloteltava ominaisuus vaan asia mistä pitää saada lapsen ja aikuisen olla ihan ylpeä.

              3. Jonna-Emilia kertoo:

                Minäkin näen sen enemmän niin, että ollaan ylpeitä meidän sukupuolesta. Oltiin sitten tyttöjä, poikia tai jotain muuta. Ei näitä pitäisi alkaa peittelemään ja hävittämään johonkin vaan nimenomaan kantaa ylpeydellä se mitä ollaan. Ja opettaa lapsia hyväksymään myös erilaisuutta. Kaikki ei ole samasta muotista tehtyjä, eikä tarvitsekaan olla.

                • Anna kertoo:

                  Niin, ehkä oli hyvä huomata, että ei se poikalasten kasvattaminen nyt niin spesiaalia ole 😉 Ihan normaalia, kuten muidenkin lasten, riippumatta sukupuolesta.

                  Vastaa

                  Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

                  Arkistot