Miniät, jotka eivät ole omalla toivomuslistallani

Tähän alkuun heti kerrottakoot, että tämä kirjoitus on tehty huumorilla. Älkää ottako tätä niin vakavasti, jooko? 🙂 On hauska kuulla onko muilla poikien äideillä samanlaisia tai jotain muita ajatuksia tulevista mahdollisista miniöistään.

Todellisuudessa tietysti poikani valitsevat nuorena ja aikuisena itselleen sellaiset kumppanit jotka itse haluavat ja minä äitinä todellakin hyväksyn heidän valintansa täysin, koska eihän se minulle kuulu pätkääkään millaisen kumppanin valitsevat. En ole nousemassa barrikadeille vaikka kotiin tuotaisiin tällaisia miniöitä, joita alla kuvailen. Itseasiassa odotan miniöitä (tai kumppaneita) innoissani ja uskon, että kaikki tulee menemään oikein kivasti, tulee sieltä millaisia kumppaneita tahansa. Luotan myös poikiini, he varmasti valitsevat itselleen sopivimman kumppanin ja ovat toivon mukaan heidän kanssaan onnellisia. Eivät poikani minulle tai isälleen kumppania ole valitsemassa. Me olemme jo omamme valinneet.

miniät

Tässä miniät, joita ilman mieluusti jäisin

Päällepäsmäri-miniä

Olisi kamalaa jos poikani menisi yhteen tytön/naisen kanssa joka pomottaisi poikaani tai ehkä jopa minua ja miestäni. Se olisi aika vaikeaa niellä. Olen ollut itse varmaankin nuorempana juuri tuollainen miniä ensimmäisen poikaystäväni kohdalla. Tappelin viimeiseen asti hänen vanhempiensa kanssa siitä millaisen sohvan he meidän ensiasuntoomme ostivat. Poikaystäväni olisi luultavasti halunnut samanlaisen sohvan kuin vanhempansa, mutta tämä päällepäsmäri-miniä määräsi millaisen sohvan appivanhemmat saavat kunnian meille ostaa. Apua, kyllä hävettää nyt. Enpä kehtaisi nykyään lahjaa ostavalle pitää saarnaa siitä, että millaisen lahjan saa minulle ostaa. Saati komennella poikaystävääni.

Vanha-miniä

Kyllä se vähän ahdistaisi jos poika tulisi kotiin minun ikäisen naisen kanssa. Ensimmäisenä varmastikin miettisin, että mikä meni äiti ja poika suhteessa pieleen. Sitten pohtisin, että voiko tuo nainen olla tosissaan ja vielä, voiko poikani olla tosissaan? Sitten miettisin miten hullulta tuntuisi viettää aikaa oman ikäisen miniän kanssa. Ikähän on vain numeroita ja ihan lähipiirissänikin on isolla ikäerolla olevia onnellisia pariskuntia. Äitinä en kuitenkaan mitenkään innolla odottaisi yli 5 vuotta vanhempaa tyttöystävää kotiin näytille.

Hienohelma-miniä

Minulle henkilökohtaisesti voisi olla aika vaikeaa myös sopeutua hienostelevaan miniään. Me elämme aika rentoa elämää, urheilemme, syömme rennosti herkutellen ja kuljemme hiukset takussa jos siltä tuntuu. En ole oikeastaan koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen, vaikka nätiksi tykkäänkin laittautua tietyissä tilanteissa. Olisi aika kultturishokki jos perheeseemme tulisi tyttö/nainen joka puunaisi tunti tolkulla arkiaamuisin. Me kun olemme kaikki muut nopeasti valmiita. Mitä jos mukana olisi miniä, joka sipsuttelisi korkokengissä, nyrpistelisi nokkaansa, eikä kestäisi likaantua? Olisi siinä meillä muilla ihmettelemistä.

Pätijä-miniä

Tätä piirrettä en voi yleensäkään sietää ihmisissä, saati sitten jos sellainen miniä tulisi omaan perheeseen. Enkä nyt tarkoita mitään kevyttä pätemistä, vaan sellaista, että oikeasti luulee olevansa jotenkin parempi kuin kaikki muut ihmiset. Usein polttoaineena tähän joku meriitti. On korkeasti koulutettu ja pätee sillä, on rahoissaan ja pätee sillä tai ihan vain pätee pätemisen ilosta. Haluan pystyä keskustelemaan mielenkiintoisista asioista ilman, että vastapuoli tietää mielestään kaikesta kaiken, koska on niin paljon parempi.

Ulkomailla asuva-miniä

Ei olisi missään nimessä kivaa, että poikani löytäisi naisen joka asuisi ulkomailla. Tämä yksinkertaisesti siksi, että poikani saattaisi muuttaa ulkomaille asumaan lopullisesti. Ei kiitos. Haluan nähdä poikani ja mahdolliset lapsenlapseni säännöllisesti, enkä todellakaan halua miksikään ”etämummoksi”.  Tietysti olisi myös mahdollista, että poikani kumppani muuttaisikin poikani perässä tänne Suomeen, mutta mites sitten jos tulisi ero? Mihin lapset lähtisivät. En myöskään haluaisi poikani joutuvan siihen tilanteeseen, että hänen lapsensa vietäisiin pois häneltä.

Feministi-miniä

Tarkoitan tällä nyt oikeasti sellaista ”hullunkiilto silmissä” feministiä,  joka vahtisi jokaista liikettämme meidän talossamme, meneekö ne nyt hänen mielestään oikein. Jos minä keittäisin kahvit, niin feministi katsoisi kiukkuisena pöydästä miksi mieheni ei keitä sitä, tai jos poikani saavuttaisi jotain hienoa elämässään, niin miniäni laittaisi sen poikani sukupuolen piikkiin. Tyttövauvaa odotettaisiin kieli vyön alla ja poikavauvaan oltaisiin pettyneitä. Ei kiitos feministejä meidän perheeseemme. Tasa-arvon kannattajia kyllä kiitos!

Ongelma-miniä

Tämä on tällainen itsestään selvä juttu. Mielenterveysongelmaiset (tarkoitan nyt vakavia mielenterveysongelmia), narkkarit, alkoholistit ja muut vastaavat. Ensin nämä edellä mainitut asiat kuntoon ja sitten vasta minun miniäksi. Pelkästään jo tupakoiva miniä olisi minulle kova paikka, meillä kun ei kukaan polta.

Edit. Tämä ei tarkoita, että nämä yllämainitut olisivat mielestäni huonompia ihmisiä. Listaan nyt oli tarkoitus laittaa piirteitä joita ei omalle miniälleen toivoisi 😊 loogisesti harvempi näitä toivoisi kenellekään.

Kotipsykologi-miniä

Sellainen joka vääntäisi jokaisen riidan poikani kanssa siihen, että pojallani on huono äiti-poika suhde. Arvioisi omassa päässään koko poikani lapsuuden uusiksi ja viljelisi niitä ”totuuksiaan” myös ympäriinsä muillekin. Löytäisi väen vängällä jokaiselta perheemme jäseneltä jonkun ongelman mitä psykologisoida, yksi olisi narsisti, toisella riippuvuus johonkin ja kolmannella alkava masennus. Miniä jaksaisi puida näitä yhdessä ja erikseen. Pikkuhiljaa saaden jo muutkin uskomaan juttuihinsa. Sitäpaitsi, koska olen jo itse vähän tällainen kotipsykologi, niin toinen samanlainen perheessä voisi olla katastrofi 🙂

Erottaja-miniä

Tämä olisi yksi surullisimmista vaihtoehdoista miniäksi. Miniä joka periaatteesta heti alusta asti olisi sitä mieltä, että anoppi nyt vaan on pyllystä. Mahdollisuutta anopille ei edes annettaisi. Anopin kanssa ei voi tulla toimeen ja anopista pitää päästä eroon. Miniä aloittaisi poikani ”irtaannuttamisen” muusta perheestään ja aiheuttaisi skismaa pojan ja muun perheen välille. Pitää toivoa, että tällainen ei koskaan onnistuisi, koska poikani olisivat sen verran fiksuja etteivät antaisi sen tapahtua.

Millaisia olisi sinun pahimmat miniä vaihtoehdot?

Muistakaa, näitä ei oltu kirjoitettu kovin tosissaan 🙂

Jos joku bloggaaja, jolla on tyttöjä, jaksaisi kirjoittaa samanmoisen listan vävyistä, niin olisi hauska lukea ja vertailla 😉

KIITOS KOMMENTOINNISTA! KOMMENTOINTI ON NYT SULJETTU. Lisää kommentteja voi lähettää jonna@poikienaidit.fi osoitteeseen ja luen niitä sieltä heti kun taas muilta töiltäni ehdin.

Hyvän anopin tunnusmerkit

Kirje tulevalle miniälleni

  1. 15 vuoden helvetti kertoo:

    Masennus ei ole normaalia elämää kenellekään muulle kuin masentuneelle. Masennus on elämäntapa sanan pahimmassa merkityksessä, jossa se ei tuota ihmisen elämään mitään hyvää, saa jatkuvasti kyseenalaistamaan oman arvokkuutensa ja tuottaa jatkuvaa resurssivajetta, kun ei vaan pysty samaan kuin terveet ihmiset, samaan aikaan kun terveet ihmiset tiukkaa kärkkäästi, että no mikä siinä nyt muka on niin vaikeata huolehtia omasta elämästään. Se on ihan yhtä vakava ja ihan yhtä oikea psykiatrinen sairaus kuin esimerkiksi skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mä en toivo kenenkään sairastuvan minkäänlaiseen vakavaan sairauteen, oli se sitten syöpä tai masennus. Tuo sun listasi mielenterveysongelmia käsittelevä kohta on todella ongelmallinen, koska se vahvistaa stereotyyppiä, että kyseessä on luonnevika, joka pitää korjata ennen kuin ihminen on rakkauden arvoinen. Ja koska se ei tuosta vaan korjaannu, se vahvistaa sairastuneen arvottomuuden tunnetta ja kohottaa itsemurhariskiä.

      1. Jonna-Emilia kertoo:

        Ikävää kuulla, että olet kamppaillut isojen asioiden äärellä. Olen omassa lähipiirissänikin kohdannut mielenterveyteen liittyviä ongelmia, enkä niitä missään nimessä vähättele.

      2. Jonna-Emilia kertoo:

        Juttuni on jaettu feministien facebookryhmään ja ymmärrettävästi koska kohdeyleisöksi oli tarkoitettu hieman eri lukijat, on tämän kyseisen ryhmän henkilöt nyt takertuneet tähän yhteen kohtaan ja viestejä tulee niin kovasti, että en ehdi mitenkään niitä kaikkia käsittelemään 🙂 . Nyt kuitenkin kun näin pääsi käymään, niin oletteko ryhmän kautta tänne eksyneet ajatelleet, että tällaiset kirjoitukset myös edistävät teidän asiaanne, koska voitte näin korjata vääriä käsityksiä tätä kautta laajemmalle yleisölle.

        • Minni kertoo:

          Ymmärrän että tämä oli vitsi, mutta jotenkin ahdistaisi itse teininä lukea tälläistä oman äidin kirjoittamaa listaa sopivista puolisoista. Paineita asian suhteen yleensä on muutenkin ihan tarpeeksi. Tästä tekstistä voi myös lukea suoraan, millaisen puolison lapsillesi haluat: jonkinlainen sopuisa kiva hissukka, jolla ei juuri ole omia mielipiteitä, ei saa olla mielenterveysongelmia, pitää olla jotenkin perinteinen nainen, ei halua asua ulkomailla, ei saa olla ulkomaalainen, liian vanha jne.

            1. Jonna-Emilia kertoo:

              Onneksi minulla ei ole vielä teinejä 🙂 Ja kuten olen jo useaan useaan kertaan toisellut, minulla ei oikeasti ole odotuksia poikieni tuleville kumppaneille. Minä olen oman kumppanini valinnut ja he saavat valita omansa.

            2. Aivan kauhea miniä kertoo:

              Ööö jos jo heti alkuun täytyy kirjoittaa, että VITSI VITSI ÄLKÄÄ NYT SUUTTUKO niin kannattaakohan koko kirjoitusta sitten edes julkaista? Kaikilla on oikeus mielipiteeseen mutta onko sitä mielipidettä pakko kailottaa ääneen onkin sitten jo toinen juttu. Muistatko Bambista lauseen ”jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”. Note to self? Itseäni muuten kiusattiin ala-asteella juuri tällä samalla tavalla, muut huusivat ”xxx on tyhmä ja lehmä! Ei vaiskaan! Vitsi vitsi, ei saa suuttua!”. Laita oma nimesi tuon xxx paikalle ja koita tuntuuko kivalta.

                1. Jonna-Emilia kertoo:

                  Valitettavasti bloggaajat sattuvat useinkin kirjoittamaan mielipiteitään ja koska ne ovat mielipiteitä, eivät ne aina kulje samaa linjaa kaikkien uiden ihmisten kanssa. Siksi niitä kutsutaankin mielipiteiksi. Jos joku kirjoittaisi olen tyhmä lehmä, niin mitä minä siihen olisin sanomaan. Tiedän itse, että en ole lehmä ainakaan, tyhmä saatan joissain asioissa ollakin, mutta jokainenhan on oikeutettu olemaan ihan mitä mieltä haluaa. Se mitä on totuus voi olla sitten jotain ihan muuta.

                2. Heippa kertoo:

                  Feminismi on kyll ismi jonka puhtautta ja erehtymättömyyttä vaalitaan tiukimmin. Mikään tarkastelu tai kritiikki ei käy koska cw ja triggeröityminen. Kunhan vaan ei itse tarvitse tehdä yhtään mitään vaan kaikki muut saavat muuttumisleikkiä. Ja tämä karkoittaa paljon hyvääkin tarkoittavia.

                  • Nupou kertoo:

                    Pakko oli tulla nyt kommentoimaan, että tsemppiä sulle näiden kommenttien kanssa ja toivottavasti et pahoittanut mieltäsi kovasti <3. Ymmärsin tekstisi huumorin ja genren; yleinen huumorin laji ja aluksi vielä selvensit todella kirkkaasti tekstin tarkoituksen. Ymmärrän myös toki ihmisten harmituksen; teksti ehkä hieman viljelee vahingollisia stereotypioita huumorin varjolla. Mutta sitä en ymmärrä että mistä löytyy iso joukko näitä ihmisiä joiden mielestä on ok hyökätä kimppuusi tollaisilla agressiivisilla kommenteilla, kun tekstistäsi ja vastauksista näkee selvästi ettet ole tarkoittamassa pahaa kellekkään?
                    Mielestäni on myös tekopyhää väittää että ei ole preferenssejä lapsen kumppanille, sillä niistähän tässä puhuttiin. Se on sama asia kuin väittäisi ettei toivoisi joka päivä lapsensa pysyvän terveenä; ei se tarkoita että rakastaisi lasta sen jälkeen. yhtään vähempää, mutta tottakai sitä toivoo.
                    Blogisi on jaettu ”rentoon feministiryhmään” Facebookissa, sieltä varmaan suurin osa kommenteista. Ja hei, jos joku ajatteli vielä tulla selittämään termin feministi, niin luetaan aikaisemmat kommentit ensin! 🙂

                    • taastätä kertoo:

                      Minulla on pitkäaikainen psyykkinen sairaus ja on kyllä ikävä juttu taas lukea, että mihin ei kelpaa. Psyykkiset sairaudet ovat osa elämää, ei psyykkisesti sairaita tarvitse pelätä. Jokainen meistä ja jokaisen lapset voivat myös sairastua psyykkisesti. Kuka äiti täällä toivoisi, että oma lapsi olisi täysin kelpaamaton muille, esim puolisoksi?

                        1. Jonna-Emilia kertoo:

                          Ei kukaan äiti varmaan toivo omalle lapselleenkaan psyykkistä sairautta? Sitten jos sellainen tulee, niin sen kanssa eletään, mutta eihän kukaan nyt sellaista herranjumala TOIVO.

                        2. Heidi kertoo:

                          Pakko vielä lisätä, viiden vuoden ikäero ei ole mitenkään edes kummallinen. Olisiko sinusta kuitenkin ihan okei, jos kolmekymppinen poikasi toisi kotiin näytille viisi vuotta NUOREMMAN tyttöystän?

                            1. Jonna-Emilia kertoo:

                              Oikeastihan minulle ei olisi merkitystä vaikka toisi 50 vuotta vanhemman 🙂 kuten tekstin alussa kirjoitin ja nuoremmallakaan kumppanilla ei olisi väliä, kunhan olisi täysi-ikäinen (jos poikanikin olisi). Nämä nyt olivat tällaisia…mitä ajattelee pääsään salaa juttuja, ei sellaisia, että niillä oikeasti olisi merkitystä. Tärkeintähän on, että poikani itse on tyytyväinen ja onnellinen. Se on varmasti jokaiselle äidille ja isälle tärkeää.

                            2. Heidi kertoo:

                              Tuo lista kertoo aika paljon kovista arvoista ja yksioikoisesta tavasta nähdä ihmisyys. Eikö paljon tärkeämpää ole löytää puoliso, joka rakastaa ja jota rakastaa. Miniän/vävyn tehtävä ei ole miellyttää anoppia.

                                1. Jonna-Emilia kertoo:

                                  Ehdottomasti on! Ja niinhän siellä tekstissä lukeekin 😉 ”Luotan myös poikiini, he varmasti valitsevat itselleen sopivimman kumppanin ja ovat toivon mukaan heidän kanssaan onnellisia. Eivät poikani minulle tai isälleen kumppania ole valitsemassa. Me olemme jo omamme valinneet.”

                                2. lapseton feministi kertoo:

                                  Miksi sä itsepintaisesti väität, että feministit ajaa vain naisten asioita? Sä selität ei-feministinä feministeille mitä on feminismi. Ja kun ne kertoo sulle, että olet väärässä, et usko. Vähän kun tulisin sulle kertomaan, että äidit vihaat lapsia. Ja kun tietenkin sen kiellät, väitän vastaan ja sanon tietäväni mitä äitiys on.

                                  • Leea kertoo:

                                    Feminismi on 1800-ja 1900-lukujen länsimaissa tarkoittanut lähes pelkästään tiukkaa naisasialiikettä eli naisten asioiden ajamista ja naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista. Tuolloin yhteiskunnassa ja naisten asemassa on ollut paljon epäkohtia, joihin naisasialiikkeen aktivistit ovat halunneet muutosta. Esimerkiksi äänioikeus ja tasa-arvoisempi asema eivät ole tulleet ilmaiseksi, vaan niiden eteen on pitänyt pitää paljon meteliä. On mielenkiintoista ajatella, millainen yhteiskuntamme olisi jos naisasialiikehdintää ei olisi aikoinaan syntynyt missään maassa. Millaiset mahdollisuudet meillä olisi elämässä, saisimmeko esimerkiksi opiskella ja tehdä työtä. Saavutettua tasa-arvon tilaa ei mielestäni pitäisi pitää itsestäänselvyytenä ja monessa maassa naisten asema on edelleen todella kehno. Naisten asioiden ajamista tarvitaan siis edelleen ympäri maailman. Kun länsimaissa naisten asiat saatiin huomattavasti paremmalle tolalle on feminismin käsite laajentunut. Sanan fem-etuliite jäi ja se viittaa tuohon historiaan, mitä tarkoitusta varten aate alunperin syntyi. Naisten aseman kohetumisen jälkeen feminismissä on kiinnitetty huomiota erityisesti yhteiskunnassa elävien vähemmistöryhmien oikeuksiin esimerkiksi etniset-, sukupuoli-, seksuaali-, vähemmistöt. Sen lisäksi feministiä kiinnostaa esimerkiksi yhteiskunnallisten rakenteiden ja kulttuuristen rakenteiden sortomekanismit. Yksi esimerkki sorrosta voi olla se, että romanin, maahanmuuttajataustaisen sekä henkilön jolla on jokin vamma voi olla vaikeampi saada työpaikkaa, kuin Suomen enemmistö väestöryhmään kuuluvien henkilöiden. Toinen kulttuuriin liittyvä esimerkki voi olla esimerkiksi viimeaikoina paljon keskustelussa ollut seksuaalinen ahdistelu työpaikoilla ja muilla elämän alueilla. Nykyään feminismi pyrkii olemaan nimenomaan tasa-arvon aate, jota kiinnostaa myös esimerkiksi isien oikeuden erotilanteessa, ainoastaan miehiä velvoittava asevelvollisuus sekä mitkä yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ja muut seikat vaikuttavat siihen, että enemmistö rikoksentekijöistä on miehiä. Näitä teemoja voidaan pohtia esimerkiksi siltä kannalta, ovatko yhteiskunnan rakenteet tasa-arvoisia.

                                    Totta kai on olemassa erilaisia feminismin kannattajia, eivätkä kaikki ole samaa mieltä asioista. On myös sellaisia henkilöitä, jotka haluavat ajaa ainoastaan naisten asemaa ja asioita. Kokemukseni mukaan osa heistä on vanhempaa sukupolvea, joiden käsitys feminismistä rajoittuu nimenomaan naisten asioiden ajamiseen. Meitä feministejä on monenlaisia ja itse olen sitä mieltä, että feminismiä ehdottomasti tarvitaan: niin Suomessa kuin maailmalla 🙂 Olisi hienoa, jos ihmiset oppisivat ajattelemaan asioita laajemmin ja ottaisivat selvää asioista. Myös feminismin suhteen.

                                      1. Jonna-Emilia kertoo:

                                        Kiitos kattavasta tekstistä. Minä ainakin ymmärrän mitä on feminismi tästä eteenpäin 🙂 Ikävää, että teidänkin toiminnasta saa hyvin väärää kuvaa joidenkin tyyppien toiminnalla. En nyt kuitenkaan vaihda tuota otsikkoa enää tuohon kirjoitukseen, koska kuvailen siinä kuitenkin heti perään mitä tarkoitan 🙂

                                          1. Alex kertoo:

                                            Niin, no, ikävää että äitien toiminnasta saa hyvin väärää kuvaa, kun jotkut äidit hylkää tai tappaa lapsensa!

                                        • Miia kertoo:

                                          Tätä tekstiä et kyllä voi lukea mistään kulmasta kieli poskella. Todella surullista, että vielä tänäkin päivänä elää näin väsyneitä mielipiteitä. Ei jatkoon. 🙁

                                          • Nimetön kertoo:

                                            Ihan hyvinhän sinäkin voit kirjoittaa unelmavävystä! Eihän se ole täysin varmaa että poikasi tuovat vain miniäkokelaita näytille. Silloin ainakin toivelistalla on anoppi, joka on suvaitsevainen ja tukee kaikenlaisessa rakkaudessa.

                                              1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                Tottakai,aikaisemmin kun olen kirjoittanut näitä miniä tekstejä niin olen niissä maininnut aina erikseen, että mahdollisesti meille tuodaan myös vävy. Pitäisi myös lisätä, että ehkä ei tuoda ketään, tai ehkä lapseni ei edes elä aikuiseksi asti, tai ehkä minä kuolen itse ennen kun he ovat aikuisia. Jossittelua on niin paljon, että menisi puolet tekstistä niiden kirjoittamiseen jos kaiken aina huomioisi mukaan tekstiin. Ymmärrät varmasti. Mutta tottakai kumppani voi olla myös vävy. Todennäköisesti neljän pojan otannalla mukaan mahtuu kuitenkin myös edes yksi miniä.

                                              2. Jonna-Emilia kertoo:

                                                Miten asiallinen kirjoitus, kiitos. Tämän tyyppiseen kommenttiin vastaan mielelläni 🙂 Kyllä, ehkä siis jutussani ei löytynyt sitä oikeaa otsikkoa kohdalle ”feministi-miniä” mitä tarkoitin, mutta tosiaan juuri tällaista kiihko feministiä joka on kuvatunlainen. Yritin sitä parhaani mukaan kuvata kuitenkin itse tekstiin. Oma mielipiteeni feminismistä on muokkautunut monestakin julkisuudessa esitetystä asiasta. En ole perehtynyt asiaan sen enempää, joten ihan varmasti olisi paljon opiskeltavaa ja opittavaa, oikein mielelläni niin myös teen. Mutta esim tämän tyyppiset letkautukset mitä feministit ovat Jari Sinkkosen puheista sanoneet, ovat mielestäni vastenmielisiä. Puolustaessaan poikia Jari Sinkkonen sai feministin kimppuunsa, että Sinkkonen polkee kuulemma tasa-arvoa. Tämähän nimenomaan antaisi olettaa, että feministin silmissä poikien puolesta ei tarvitse puhua, tai edes saa puhua. Toki tämä oli vain yksittäistapaus, mutta esimerkkinä vain.

                                                  1. . kertoo:

                                                    Pointtina varmaan oli, että jopa wikipedian kaltaisesta lähteestä voit lukea feminismin käsitteenä nimenomaan tarkoittavan tasa-arvon kannattajaa, eikä mitään miesten vihaajaa 🙂

                                                  2. Mama kertoo:

                                                    Minä toivoisin, että poikani löytävät puolison jonka kanssa heillä on tasa-arvoinen sekä kunnioittava vastavuoroinen suhde.

                                                    En koskaan edes huumorilla haluaisi ryhtyä määrittelemään aikuisten lasteni elämää ja valintoja. Olen kyllä aina valmiina tukemaan ja auttamaan jos jokin valinnoista epäonnistuu.

                                                    Toivon poikieni olevan feministejä, tasa-arvon kannattajia ja suurin osa naisistakin on onneksi feministejä.

                                                    Esität kirjoituksessasi paljon vaatimuksia lapsellesi ymmärtämättä sitä miten huumorin varjolla teet itsestäsi anopin jota kukaan ei haluaisi tyttärelleen.

                                                    Toivon syvästi, että joskus vielä onnistut ymmärtämään ihmisten erilaisuuden rikkauden ilman että häpeämättä pilkkaat suuria ihmisryhmiä.

                                                      1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                        Miten ihmeessä olet ymmärtänyt tekstin noin väärin? En minä määrittele aikuisten lasteni elämää ja valintoja. Minulla on vasta pieniä lapsia ja kuten tekstissä sanoinkin, niin OIKEASTI ei tietenkään ole minun asiani millään muotoa se, että minkälaisen kumppanin he joskus valitsevat. Valinta on heidän ja minä en siitä mitään sano tai edes välitä. Tämä teksti lähti ajatuksesta, että millaisia miniöitä sitä ei salaa päänsä sisällä pojilleen toivoisi. Toivoin myös, että lukija ymmärtäisi tämän siten miten olin sen ajatellut, mutta näköjään osan kohdalla turha toivo. Huoh.

                                                          1. Mama kertoo:

                                                            Ai se olikin mun vika kun ymmärsin tekstin väärin, eikä niin että sä olisit kirjoittanut huonosti ja asenteellisesti :DD

                                                            • Mama kertoo:

                                                              ”kuten tekstissä sanoinkin, niin OIKEASTI ei tietenkään ole minun asiani millään muotoa se, että minkälaisen kumppanin he joskus valitsevat. Valinta on heidän ja minä en siitä mitään sano tai edes välitä.”

                                                              Miksi sitten kirjoitit jutun ulos julkisuuteen? Jotkut asiat kannattaisi pitää pään sisällä niin ei tule kertoneeksi miten suppea ihminen siellä salaa pään sisällä on?

                                                                1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                  Koska olen bloggaaja ja minun pitää kirjoittaa erilaisia kirjoituksia. Jotta niitä luetaan, niin niiden on pakko olla jotain muutakin kuin ”tänään käytiin kaupassa”. Kirjoitusten pitää herättää keskustelua.

                                                              • Karo kertoo:

                                                                Samaa mietin kuin useampi muukin kommentoinut. Jopa humoristisesti kuulostaa todella inhottavalta ajattelulta miettiä omien lasten tulevia mies-, nais- tai muita kumppaneita. Sit vielä toi miten kuvattu näitä tyyppejä, ahdasmielisesti ja hyvin epätasa-arvoisesti. Mikä oli pointti tässä tekstissä? Levittää naisvihaa ”vitsinä”?

                                                              • Mitä mä just luin kertoo:

                                                                Ainoa anti tästä postauksesta oli, että en tahtoisi vastaavanlaista anoppia itselleni ikinä. 😀 Sori.

                                                                  1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                    En minäkään kyllä rehellisesti sanottuna haluaisi anoppia, joka oikeasti vaatisi tai puuttuisi siihen millaisia kumppaneita lapsensa kotiin toisi. Tuskin kukaan sellaista anoppia haluaisi. Onneksi en nyt kuitenkaan sellainen ole 🙂

                                                                  2. nettimeuhkaaja kertoo:

                                                                    Olipa vastenmielinen ja höhlä kirjoitus, vaikka alustettiinkin huumorilla otettavaksi. Onneksi et ole minun äitini.

                                                                    Vai tehtaillaankö näitä tämäntyyppisiä mielipideilmastoon sopivia provokaatioita nykyään siksi että saadaan klikkauksia? Tavoitellaanko tässä tämän viikon somekohua? Mene ja tiedä.

                                                                      1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                        No ei kyllä tavoitella mitään kohuja 😀 jos nyt tämän tyyppisestä jutusta kohu nousee, niin se olisi kyllä jo perin kummallista. Vähän sama kuin nousisi häly jostain sketsistä ja siinä sanotusta asiasta.

                                                                      2. V kertoo:

                                                                        Feminismi on alussa keskittynyt naisiin, koska kenelläköhän niitä oikeuksia ei ole ollut??? Se että se on saanut alkunsa siitä että on haluttu naisille SAMAT oikeudet kuin miehillä, ei tarkoita että edelleen ajettaisiin vain ja ainoastaan naisten asiaa, vaan nimenomaan tasa-arvoa. Ihan yhtälailla feministit ajaa miestenkin asiaa, minkä tietäisit jos yhtään ottaisit asioista selvää ennen kuin kirjoitat.
                                                                        Puhut ns. ”feminatseista”, joilla ei ole feminismin kanssa yhtään mitään tekemistä.

                                                                          1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                            Eikö tuo kirjoituksen kohta – Tarkoitan tällä nyt oikeasti sellaista ”hullunkiilto silmissä” feministiä- kuvaa aika hyvin juuri tuota feminatsia. Sana feminatsi ei kuitenkaan kerro varmastikaan monelle lukijalle yhtään mitään, joten mielestäni kirjoitus voi hyvinkin pysyä juuri tuollaisena millainen se nyt on.

                                                                              1. Amarita kertoo:

                                                                                Jaahas, eli tuolla logiikalla on ihan ok, jos puhuu kissoista, mutta tarkoittaa koiraa. Että kun sanoo että kyse on haukkuvasta kissasta, niin kyllä se on ihan oikea käsite, ja kyllähän sen nyt tajuaa, että koirahan se! Tiedätkö, sillä on ihan oikeasti merkitystä, että valitsemme oikeat sanat kuvaamaan käsitteitä. Kuten edellä jo on moneen kertaan todettu, feminismiä tekstisi ei kuvaa lainkaan. Yleensä ottaen en kyllä ole aikoihin lukenut mitään näin hedelmätöntä. Tekstilajejakin tutkineena voin myös todeta, että onnistuit kyllä välttämään lähes täydellisesti huumorin olemuksen.

                                                                            • K kertoo:

                                                                              Olen aivan samoilla linjoilla ylemmän kommentoijan kanssa. Mintenkä sitten erottelet lievät ja vaikeat mielenterveysongelmat? Jos jollakin on vaikkapa vaikea masennus ja/tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka kuitenkin pysyy lääkityksellä ja terapialla aisoissa niin kelpaisiko tällainen henkilö miniäksesi vai olisiko liian riskialtista? Luulempa, että et edes huomaisi mitään vaikeaakaan mielisairautta, joka on lääkityksellä/muulla hoidolla saatu kuriin. Se, että ei mene pitkin kyliä psykoosissa tai muuten käyttäydy sekavasti ei tarkoita sitä, etteikö ihmisellä voisi olla jokin mielisairaus. Niihin kerran sairastuttuaan kun diagnoosia saattaa kantaa mukanaan koko loppuelämän, vaikka olisikin löydetty hyvä tasapaino hoidon avulla, joten ilmeisesti tarkoitatkin tässä nyt vain sekavasti käyttäytyvää henkilöä, joka ei ole saanut apua sairauteensa tai ei ole osannut sitä itse hakea?
                                                                              Todella pisti nyt raivoksi, että sinä aikuisena ihmisenä kehtaat laukoa tällaisia asioita ääneen netissä, kun et selvästi näistä asioista mitään tiedä, tai ainakin sellaisen kuvan nyt tuosta idioottimaisesta kommentistasi nyt sai.
                                                                              Itse olen ollut viisi vuotta suhteessa keskivaikeasti masentuneen kumppanin kanssa, eikä tuo hänen sairautensa meidän jokapäiväiseen elämäämme vaikuta. Tietysti joskus on huonompia päiviä, mutta niistäkin selvitään yhdessä, enkä mä tietenkään puolisona ole mikään kotipsykologi, eikä mun tarvitsekaan olla, kun toinen käy saamassa apua sairauteensa ihan oikealla lääkärillä ja minä vaan olen tukena vaikeina aikoina ja muuten elämme ihan normaalia parisuhdearkea.

                                                                              • Ulla kertoo:

                                                                                Itse ainakin ymmärrän kaikki kohdat jotka kirjoitit. Tietenkin haluat vain parasta pojillesi ja se on mielestäni vain ymmärrettävää!!!❤

                                                                                • Ulla kertoo:

                                                                                  Itse kahden pojan äitinä toivon, että poikien (2001,2005) tulevat nais- tai miespuolisot olisivat mahdollisimman sopivat kaikin puolin. Olen kasvattanut pojat rakkauteen ja osoittamaan sitä aina kun mahdollista. Toivottavasti myös tulevat miniät/vävypojat kohtelevat muita tasavertaisina ihmisinä, ilman pinnallisia ennakkoluuloja.

                                                                                  • Heidi kertoo:

                                                                                    Minä ainakin toivoisin pojalleni feministivaimon ja toivon todella että myös pojastani tulisi feministi. Feministi = tasa-arvon kannattaja. Sinun kuvailemasi ”feministi” ei ole oikeaa feminismiä tai feministiä nähnytkään. Kannattaisi ottaa selvää mitä tuolla sanalla nykyään tarkoitetaan.

                                                                                        1. Periaatteen Nainen kertoo:

                                                                                          Jos olet ymmärtänyt sanan väärin, ei sitä kannata erikseen koko ajan mainostaa. Ikävää, että mielikuvasi feminismistä on mitä on – kannattaa ehkä tutustua aatteen ja sen moniin erilaisiin edustajiin vähän paremmin eikä julistaa omaa, vähän vääristynyttä käsitystään totuutena.

                                                                                            1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                                              Sinä jaksat kyllä sitkeästi jokaiseen tekstiini eksyä 🙂 Ei sillä, toki olet tervetullut, mutta luulisi, että jos ajatukseni niin vahvasti eroaa omistasi, niin sinulle löytyisi jotain mielekkäämpää luettavaa internetistä.
                                                                                              Näistä feministeistä on aika monia mielipiteitä, erityisesti juuri siitä, että ajetaan vain yhdestä suunnasta tasa-arvoa. Tietysti feminismi on mahdollistanut sen, että minäkin tässä nyt kirjoitan ja sinäkin sanot mielipiteesi. Feminismissä on auttamatta paljon hyvää ja se on mahdollistanut meille naisille tämän nykyisen tilanteemme. Nykyään kuitenkin ajat ovat erit ja oma ajatteluni on enemmänkin tasa-arvoa, koska haluan nimenomaan ajaa tasa-arvoa ihan KAIKKIEN kannalta, en vain naisten. Naisia kuitenkaan unohtamatta.
                                                                                              Jokainen tietysti päättää itse sen mitä asioita ajaa ja pitää tärkeänä, me olemme molemmat, minä ja sinä oikeutettuja ajattelemaan asioista erilailla. Mutta en nyt halua tästä mitään poliittista pläjäystä TAAS, joten josko nyt taas vaihteeksi rauhoituttaisiin 🙂 Muutenkin olisi suotavaa, että jos innokkaasti kommentoi jokaista tekstiäni, niin voisi sitten edes lukea ne tekstit kokonaan, eikä vain siltä osin mihin haluaa itse takertua. Kirjoitin mielestäni aika selvästi tarkoittavani ”hullunkiilto silmissä” feministiä. Koska kirjoitus nyt muutenkin oli yliampuva, niin myös tältä osin.

                                                                                                1. Yhden suunnan tasa-arvo on yhtä kuin epätasa-arvo kertoo:

                                                                                                  hei, feministiksi kuvailemasi täysin epätasa-arvoisesti käyttäytyvä henkilö ei ole feministiä nähnytkään.

                                                                                                  • Raama kertoo:

                                                                                                    Aika noloa kirjoittaa asiasta, josta ei tiedä mitään. Voisitko heittää pari esimerkkiä ihan elävästä elämästä, että kenen ja missä olet nähnyt takertuvan tuollaiseen kahvinkeittohommaan, tai vastaavaan? Kuinka monta kuvailemaasi feministiä ihan oikeasti tunnet? Ketä he ovat ja missä he ovat, kun itse olen feministipiireissä vuosikaudet pyörinyt, enkä ole törmännyt kertaakaan. Niin joo ja missä, ketkä ja millaisia naisten ”etuja” feminismi ajaa? Laitapas linkkiä!

                                                                                                    • Annika kertoo:

                                                                                                      Nyt on kyllä käynyt niin, että Jonns-Emilia on ymmärtänyt feminismin aivan väärin. Feminismi tarkoittaa nykyään eri sukupuolten välistä tasa-arvoa ja intersektionaalinen feminismi ottaa kantaa muihinkin ihmisten ominaisuuksiin, kuin pelkkään sukupuoleen. Feminismi on toki saanut alkunsa erityisesti naisten asioita ajavana liikkeenä ja kiitos feminismin, me naiset saamme nykyään mm äänestää, käydä töissä ja ylipäätään olla päättämässä asioista. Vielä on kuitenkin matkaa ihan kaikkien sukupuolten väliseen feminismiin.

                                                                                                      Lisättäköön vielä, että minusta on surullista, että naiset kohtaavat edelleen seksismiä erityisesti toisilta naisilta ja naisen rooli nähdään edelleen hyvin ahtaana. Jos olisin sinun poikasi, musta olisi kamalaa lukea tällaista tekstiä vanhempana ja miettiä minkälainen puoliso äidille kelpaa ja mikä ei, vaikka tämä nyt muka huumoriksi onkin naamioitu.

                                                                                                      • Periaatteen Nainen kertoo:

                                                                                                        Jaksan sitkeästi eksyä jokaiseen tekstiisi? Olen kommentoinut kahta kirjoitustasi, jossa molemmissa oli asiavirheitä. Toisessa kommentoin kahdesti saman asian, koska et ikinä vastannut kysymykseeni (muuta kuin vastakysymyksillä). Jos haluaa herättää keskustelua, kannattaa sitä opetella käymään asiallisesti ja myös valmiina vastaanottamaan vähän parempaa informaatiota. Onneksi sitä täällä on aika ahkerasti jaettu.
                                                                                                        Lakkaan sitten tulemasta, kun sä lakkaat selittämästä omia ihmeellisiä asenteitasi jonkinlaisena universaalina totuutena muista ihmisistä ;).

                                                                                                          1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                                                            Kumosin jo ensimmäisen asiavirheet sinulle, ei ole asiavirhe jos ihminen on jotain mieltä asiasta. Vaikka eri mieltä kanssasi olisinkin. Mielestäni jaksan kohtalaisen kärsivällisesti vastailla sinunkin toistuviin kysymyksiisi hermostumatta, vaikka voisin yhtä hyvin vain heitellä näitä kommentteja roskikseen ja olla vaikka lukematta. Tervetuloa uudelleenkin 🙂

                                                                                                      • Veera kertoo:

                                                                                                        Tässä ainulle lisäys sanavarastoosi: intersektionaalinen feminismi.

                                                                                                        Intersektionaalinen feminismi tunnustaa että on monia erilaisia sorron muotoja: esimerkiksi varakkuuteen, yhteiskuntaluokkaan, etnisyyteen, sukupuoleen, ja moniin muihin perustuvia sorron muotoja.

                                                                                                        Tasa-arvo kuuluu kaikille, ja sen puolesta tulee toimia jos mielii kutsua itseäön intersektionaaliseksi feministiksi. Läjästä ei voi poimia pelkkiä naisten oikeuksia ja jättää vaikkapa syrjäytyneitä miehiä valintojen joukosta.

                                                                                                        • Anni Saastamoinen kertoo:

                                                                                                          Moikka Jonna! Itse asiassa feministi on juurikin tasa-arvon kannattaja. Intersektionaalinen feministi (joihin itse lukeudun) hakee tasa-arvoa kaikkien ihmisten välille riippumatta sukupuolesta, etnisestä taustasta tmv. tekijöistä.

                                                                                                              1. Paula Ojanen kertoo:

                                                                                                                Ei sentään ihan vielä. Kehoittaisin erittäin lämpimästi tutustumaan feminismin historiaan ja historialliseen kontekstiin. Saattaa olla että maailmasi laajentuu terveellisesti. Voit näppärästi aloittaa vaikka tällä podcastilla. Se kertoo amerikkalaisten suffragettien taistelusta äänioikeudesta naisille. Naisia pidätettiin sankoin joukoin syynä jalankulkikäytävän tukkiminen ja pahoinpideltiin monin tavoin vankilassa. Onnea uuteen tietoon! https://www.missedinhistory.com/podcasts/suffragists-night-of-terror.htm

                                                                                                        • Pyörittää päätänsä kertoo:

                                                                                                          Nyt haiskahtaa kirjoitus pahasti ja julkisesti kehtaat vielä raapustaa. Sun helmassa taitaa valitettavasti kasvaa niitä mielenterveysongelmaisia poikia. Mitäs luulet lapsiparkojen tuumailevan, jos ja kun lukevat näitä? Vastuutonta.

                                                                                                          • M kertoo:

                                                                                                            Siis MITEN tyttölapsen haluaminen liittyy feminismiin? Päinvastoin väittäisin, ettei intersektionaaliselle feministille ole sukupuolella suurta merkitystä…

                                                                                                                1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                                                                  Kyllä, minusta on ok toivoa poikalasta, on myös ok toivoa tyttölasta, on myös ok toivoa sitä, että ei tulisi lapsia ollenkaan. Minä olen muuten aikanaan toivonut tyttöjä 😉 Kyllä oikeasti on vaikea bloggaajana kirjoittaa mitään, jos ihan jokaisesta kirjoitetusta jutusta pitää pelätä, että kuka siitä pahoittaa mielensä. Se olisi oikeastaan mahdotonta.

                                                                                                              1. caro kertoo:

                                                                                                                Jaaha. Omilla appivanhemmillani on paljon rahaa, ja he ostelevat meille kaikenlaista varsinkin nyt vauvan myötä. Tyylitajusta heillä ei ole häivääkään, ei sitten minkäänlaista esteettistä silmää. Kyllä ihan tasan itse valitsin heidän meille ostamat vauvanvaunut, ja sohvankin ostoon ohjeistin. Mieluummin ostan itse jostain fb-kirppikseltä halvemman kivannäköisen sohvan kuin katselen päivittäin rumaa ja kallista.

                                                                                                                • Erottaja-miniä kertoo:

                                                                                                                  Moikka!

                                                                                                                  En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt haluan! Itse taidan olla kamalaakin kamalempi erottaja-miniä 😀 Mutta tähän kaikkeen on kyllä syyt. Jo suhteemme ensimetreiltä saakka anoppini on kommentoinut ulkomuotoani. Hän on itse todella lyhyt ja siro ja itse taasen olen pitkä ja muodokas. Vaatekoossa M-L. Olen saanut vuosien aikana kuulla joka vierailulla anoppini kommentteja itsestäni. Esim. ”Mistä löydät vaatteita noin isokokoisena?” tai ”Miltä tuntuu kävellä rappusia, kun näyttää siltä, että ei ole tullut käveltyä”. Nyt mua kyllä naurattaa kun kirjoitan näitä, mutta nämä asiat ovat tosiaan ajaneet välimme siihen pisteeseen, että emme ole tekemisissä kuin muutaman kerran vuodessa. Vauvamme syntyi n.vuosi sitten ja ensikommentti oli, että onpa isokokoinen ja ei saa syöttää liikaa ettei liho. Järkyttävää käyttäytymistä minusta! 😀

                                                                                                                  • herkkis kait sitten kertoo:

                                                                                                                    Ymmärrän, että lista on tehty huumorilla, mutta en edes huumorimielessä pysty sulattamaan tuota kohtaa ”ongelma-miniä”. Varsinkin, kun sanot, että sen pitäisi olla itsestäänselvä juttu. Tiedäthän, että mielenterveysongelmat eivät ole jotain, joka vain hoidetaan pois ja sitten ne ovat ikuisesti ohi. Toisinaan on niitä hyviä kausia ja toisinaan huonoja, välit saattavat olla pitkiäkin ja joskus tilanne saadaan pysymään koossa vaikka sinne hautaan asti, mutta mielenterveys on sellainen asia, jonka kanssa pitää monesti tehdä töitä koko loppuelämän jos niitä ongelmia tulee. Jos ne vain ”hoitaa pois” ja esittää kuin mitään ei olisi ollutkaan on vaarana se, että ne myöhemmin salakavalasti palaavat. Mietitkö yhtään sitä, että se mieli voi sairastua myös avioliitossakin? Jotenkin järkyttää, että joku voi ajatella mielenterveysongelmista tuolla tavalla. Sama myös alkoholismiin, en itsekään sellaista puolisoa toivoisi itselleni tai tuleville lapsilleni, mutta ymmärrän sen olevan sairaus, joka kaipaa hoitoa ja työtä koko loppuelämän.

                                                                                                                    Molemmat näistä ovat kuitenkin sellaisia, jotka helposti hiljaa hiipivät elämään eivät ne kysy lupaa tai ole itse aiheutettuja. Ei kukaan pyydä tai hae itselleen masennusta tai alkoholismia, mutta toisilla niihin on taipumusta enemmän kuin toisilla. Ja molempiin hyvä vakaa parisuhde, jossa saa ymmärrystä ja tukea on iso apu, vaikkei sitä omaa hyvinvointia voi sen varaan rakentaa. Itselläni on ympärillä ja omassakin taustassa kamppailua mielenterveyden kanssa ja vaikka pystyn aiheesta myös vitsailemaan, niin kyllä tuo sinun kommenttisi oli jotenkin todella alentava ja toivon ihan miniäsi puolesta, ettei hänellä näitä ongelmia ole kun tuollaisia uskallat julkisesti kirjoittaa.

                                                                                                                    • Surullinen kertoo:

                                                                                                                      Kaikki muut ymmärrän, mutta ”mielenterveysongelmaiset” tekee kyllä pahaa. Sitten tuskin tahdot myöskään kilppariongelmaisia tai migreenistä kärsivää miniää? Tai vaikka sellaista jolla on jalka poikki tai syöpä.. koska mielenterveysongelma on sairaus siinä missä kaikki muutkin. Ja vielä alleviivata että hän olisi jotenkin ongelmatapaus.

                                                                                                                      Toivottavasti teidän mielenne ei koskaan järky.

                                                                                                                      T. Kahden lapsen mielenterveysongelmista kärsivä äiti

                                                                                                                        1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                                                                          Miksi ymmärrät kaiken muun? Eikö ole yhtä ikävää sille naiselle joka on vaikkapa luonnostaan hienohelma, että en toivo häntä miniäkseni? Mutta ymmärrän toki pointtisi, tästä syystä kirjoitin tekstiin useaan kertaan, että listaa ei ole tehty tosissaan, sillä en ole valitsemassa poikieni kumppaneita.

                                                                                                                            1. M kertoo:

                                                                                                                              Hienohelmaisuus on varmaan osittain aika pinnallinen juttu ja siitä usein voi oppia pois, mielenterveysongelmat ovat tosi kipeä asia.

                                                                                                                                1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                                                                                  No esim masennus on jo nykyaikana niin yleistä, että sitäkin on aika usea kärsinyt. En tosiaan luokitellut masennusta mielenterveyshäiriöksi, vaikka kaippa se jollain mittapuulla sellainen sitten on? Minusta se on normaalia elämää. Masennukseen kun voi ajautua kuka vain.

                                                                                                                                    1. herkkis kait sitten kertoo:

                                                                                                                                      Se, että useampi kärsii masennuksesta ei tee siitä yhtään vähempää mielenterveysongelmaa. Syöpäkin on nykyään hyvin yleistä, mutta ei kait se sitten tällä logiikalla ole kovinkaan vakava juttu eihän? Kyllä meillä kaikilla on vaikeampia kausia, jolloin varmasti saisi sen masennus diagnoosin, mutta kyllä pitkäaikainen ja vakava masennus on oikeasti vaikea mielenterveysongelma. Et varmasti sanoisi noin, jos olisit joutunut elämään sen pelon kanssa, että läheinen voi minä hetkenä vain päättää oman elämänsä, siihen nimittäin masennus voi pahimmillaan johtaa ja juuri tuollainen vähättely saa ihmisiä piilottamaan näitä oireita, mikä sitten johtaa niihin yllätyksenä tuleviin itsemurhiin. Kun pitää esittää, että kaikki on hyvin, koska kaikki paha olo sisällä on vain osa elämää, eikä haeta apua ja lopulta epätoivo ottaa vallan. Kokemuksesta sanon, että se on rankkaa ei pelkästään masentuneelle vaan myös läheisille, jotka eivät aina tiedä miten auttaa rakastaan.

                                                                                                                                      Ja ehkä nimim. surullinen ei ymmärtänyt tuota kohtaa, koska se ei ollut hauska, se ei ollut nokkela tai mitään. Eikä nyt johdu siitä, että aihe putoaa liian lähelle itseäni sillä kyllä meillä kaveripiirissä osataan hurttiakin huumoria aiheesta heittää, mutta tässä tapauksessa muotoilussa tai missään ei ollut mitään hauskaa ja tällaisilla kommenteilla kuva ei nyt kyllä yhtään parane.

                                                                                                                                        1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                                                                                                          Vaikka se ei nyt tähän mitenkään kuulukaan, niin isäni on tehnyt itsemurhan ollessaan masentunut. Ja EI siltikään (ja juuri siitä syystä) en toivo pojalleni vaimoa jolla mielenterveysongelmia. Miksi ihmeessä toivoisin? Olisiko tämä keskustelu nyt jo tässä?

                                                                                                                                Vastaa

                                                                                                                                Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

                                                                                                                                Arkistot