Ei keittiötä kuukausiin- selvitäänkö me?

Kerroin ennen vuodenvaihdetta, että meillä on keittiössä vesivahinko. Vahinko on paljon suurempi kuin miltä se aluksi vaikutti. Nyt meillä on se tilanne tässä päällä, että koko keittiö on suljettu pois käytöstä ja myös suurin osa eteisestä. Aluksi se vähän nauratti ja pojista on erityisen hauskaa elää ilman keittiötä. Pojat juhlivat sitä, että voivat nyt syödä joka päivä sohvalla. Minäkin ajattelin aluksi, että mielenkiintoinen kokeilu tästä tulee.

Mutta nyt… ahdistus iski aika lujaa päälle. Pitääkö meidän oikeasti elää ilman keittiötä monta kuukautta?

Tämän hankalammaksi ei elämä enää mene. Ensinnäkin kamalaa on jo pelkästään se, että neliöt pienenivät roimasti kun keittiö suljettiin. Meillä on täällä muutenkin kovin vähän neliöitä (100) kuudelle hengelle, saati sitten nyt kun yksi huone on lisää poissa pelistä. Sitten se käytännön hankaluus vielä päälle. Meillä ei ole uunia eikä hellaa, ei astianpesukonetta eikä ruokapöytää nyt käytössämme. Mikrossa en haluaisi valmistaa ruokaa pojille päivittäin, joten onneksi olemme saaneet luvan tehdä ruokaa naapurissa ystäväni luona. Lisäksi kannan sinne joka päivä korillisen astioita tiskikoneeseen. Astioiden peseminen pienessä vessan lavuaarissa olisi aika vaikeaa.

Jos meillä on muutenkin aina sotkuista, niin nyt vasta onkin, kun koko elämämme sijoittuu yhteen pieneen olohuoneeseen. Täältä löytyy vanhempien sänky, mikro, tv, sohva, kahvinkeitin, astiat, leivänpaahdin ja ruokaa. Jääkaappi on eteisen käytävällä. Huoh. Likaisia astioita säilytämme kylpyhuoneessa, myös roskis on sijoitettu sinne. Astioita yritämme käyttää hillitysti, jotta tiskiä ei syntyisi niin paljon.

Ja jotta tästä elämästä saataisiin vielä vähän haastavampaa, niin kulku ulos on nykyään tällaisten muovi”ovien” kautta. Tuulikaapissa kun on menossa myös kuivaus. Se onkin mukavaa kun nuo pienimmät pojat eivät saa noita vetoketjuja edes auki. Eipä voi jättää lapsia hetkeksikään yksin kotiin, jotta pääsevät ulos jos jotain käy.

Voin sanoa, että tämä ei ole kivaa. Tämän kokemuksen olisin voinut jättää myös välistä.

Vakuutus ei auta tarpeeksi

Erityisen pettynyt olen vakuutukseemme, joka antoi meille kaksi yhtä huonoa vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehto oli, että he korvaisivat 85% vuokrakämpästä, jos lähtisimme täältä vuokralle asumaan. Meidän kokoisen perheen kalustettu vuokra-asunto maksaisi maltaita, mukaan pitäisi saada myös koira ja kaksi pupua. Meillä ei mitenkään ole varaa laittaa 15% vuokran hinnasta asumiseen, tämän kaiken muun päälle. Laajennuksen rakentaminen syö rahaa tällä hetkellä ihan tarpeeksi. Minä olen aika pettynyt, että vakuutusyhtiömme ei pysty parempaan. Tämähän on ennenkaikkea kallis vaihtoehto isoille perheille. Entä jos asunto menisi vaikkapa tulipalossa ja pitäisi asua vuokralla vuosi?

Emme siis voineet tarttua kuin toiseen vaihtoehtoon, joka oli se, että täällä asutaan ja kestetään nämä sietämättömät olosuhteet. Saamme siitä joitain satasia ”korvauksia” kuukaudessa. Minusta on aika kamalaa, että lapset joutuvat elämään täällä monta kuukautta. He eivät voi kutsua meille kavereitaan, he joutuvat kestämään kuivaajan meteliä aamusta iltaan ja tekemään läksyt ja nukkumaan näissä olosuhteissa. Puhumattakaan siitä, että mitä olisi, jos meillä ei olisi mahdollisuutta tehdä naapurissa ruokaa? Vakuutusyhtiön mielestä on ilmeisesti ihan ok, että lapset syövät valmisruokaa useita kuukausia ja lämmittävät sitä mikrossa?

Entä turvallisuus? Miten turvallista on asua asunnossa, josta ei pääse ulos kuin kahden vetoketjullisen muovi”oven” kautta? Vakuutusyhtiön mielestä valinta on meidän, mutta jos ei ole varaa maksaa vuokra-asunnosta, niin vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Minusta vakuutuksen pitäisi ehdottomasti korvata vuokra-asuminen kokonaan. Tietääkö kukaan onko millään vakuutusyhtiöllä sellaista vakuutusta? Tämän tapahtuman jälkeen on varmaan syytä vaihtaa yhtiötä.

Kuinka kauan?

Kuivaus voi kestää kuukausia. Hyvällä tuurilla vähän vähemmän aikaa, mutta en menisi meidän tapauksessa kauheasti toivomaan mitään suuria. Hyvää tuuria tuskin on luvassa. Olisi edes kesälomat, niin voisimme mennä mökille asumaan. Nyt olemme täällä jumissa ja yritämme sietää tätä elämää niin pitkään kun on pakko. Mutta kaikessa kai jotain hyvääkin… tämän jälkeen osaan varmasti arvostaa enemmissä määrin omaa keittiötä. Sekä sitä, että SAAN tehdä kunnon ruokaa omassa kodissani, pestä astiat ja syödä ruokapöydässä. Ja varmasti myös sitä, että asunnossa kuuluu vain perheenjäsenten äänet, eikä kamalia puhaltimia. Sitä odotellessa! 🙂

Parempaa loppuviikkoa muille Poikien Äideille!

 

Lue myös:

Seinät kaatuvat päälle. Laajennus alkaa nyt. 

 

Yksinhuoltajana neljälle. Isä se rakentaa taloa. 

 

 

  1. Eini89 kertoo:

    Sain juuri kaksi ja puoli vuotta kestäneen remontin valmiiksi ja pääsin muuttamaan takaisin kotiini kolmen lapseni kanssa. (Remontti venyi, sillä tein työt pääasiassa itse, sekä opiskelin samalla ammattikorkeassa ja kävin töissä.) Remontin ajaksi ostin asuntovaunun pihalle. Pääasiassa laitoin ruuat grillissä niin kesällä kuin talvellakin ja tiskasin astiat asuntovaunun pienessä tiskialtaassa. En kyllä kokenut tässä hankalaksi muuta kuin pyykinpesua. Pyykkikonetta kun ei ollut, eikä olisi mihinkään saanut asennettuakaan noin puoleentoista vuoteen. Muuten hyvin pärjäsi ja lapset tykkäsivät tästä leirielämästä (vaikkakin omassa pihassa). Asuntovaunussa olisi toki ollut kaasuliesi, mutta pidin grilliä kuitenkin helpompana vaihtoehtona.
    Kuvittelisin, että ilman keittiötä pärjää aika helposti pari kuukautta. Varsinkin, jos on grilli missä laittaa ruokaa ja tiskaamiseenkin on jo tullut hyviä vinkkejä.

      1. Jonna-Emilia kertoo:

        Meillä on nyt valitettavasti pihakin siinä kunnossa, että tuota meidän ulkogrilliä emme ainakaan voi käyttää. Grillailu on varmasti toimivampaa jos lihansyöjä, meillä kun on kasvisruokailijoita talossa, niin grillin kautta ei löydy ihan niin paljon ruokavaihtoehtoja. Mutta pääsemme tosiaan onneksi tuonne naapuriin tekemään ruokaa kerran päivässä. Se on ihan kelpo juttu jo. Ja elämä tuntuu nyt taas helpommalta kun eteisestä pääsee kulkemaan, siihen tehtiin vähän muutoksia niin ettei tarvitse kulkea niiden muoviovien kautta. Huh. Kyllä voi pieni asia helpottaa elämää kummasti. Asuntovaunuun en kyllä lähtisi näiden elohiirien kanssa asumaan. Kun ei heille/meille riitä 100 neliötäkään tuohon riehumiseen. Kesä olisi tietysti eri, kun voisi olla pääsääntöisesti pihalla. Vuodenajatkin varmasti vaikuttavat siihen miten haasteellista järjestäminen on.
        Ihana fiilis varmasti teillä kun homma on vihdoin valmis! Nauttikaa.

      2. Nimetön kertoo:

        Onneks on vakuutus!
        Ilman sitä olisi tullut tosi kalliiksi.

        Irrallisia keittolevyjä saa nykyään muuten myös iduktiolevyinä, joten ovat ehkä turvallisempia käytössä. Muutaman kympin maksavat kappale, joten kerralla voi ostaa vaikka kaksi. Myös miniuuneja myydään, sellaisia mikrosta vähän isompi, keittolevyillä tai ilman.

        Meillä elettiin aikanaan ensin koko perhe evakossa kerrostaloyksiössä, patjat lattialla siskonpedissä. Oli lapsille uskomattoman hieno ja mieleenpainuva kokemus, jonka muistavat paremmin, kuin menneet lomamatkat. Ja olihan se vähän niinkuin seikkailu, kuten kaikki poikkeustilanteet.
        Sähkökatkokin tuntuu mahdottoman hankalalta (meistä aikuisista) silloin kun se on päällä, mutta lapset muistelevat kynttilän valossa syötyjä voileipiä tai vessareissuja pitkään.

        Tsemppiä kuitenkin teille kovasti!
        Nyt nautinnolla sieltä, missä aita on matalin.

          1. Jonna-Emilia kertoo:

            Kyllä tuota omaa rimaa pitää vaan laskea, se on se isoin juttu. Juuri se, että voi syödä muutakin kun hvyin valmistettua ruokaa, edes välillä. Se on totta, että lapset ajattelevat asiat niin erilailla, itseasiassa kyllä minäkin tämän kokemuksena otin. Ahdistus iski siinä vaiheessa kun keittiö ja eteinen lyötiin muovien taakse. Nyt kun eteinen saatiin muoveista pois, niin huomasin, että suurin ahdistus liittyikin oikeastaan vain siihen eteiseen. Helpotti kummasti kulkemista. Kiitos tsempeistä.

          2. Nimetön kertoo:

            Voi olla etteivät lapset muista poikkeusoloja niin pitkänä aikana, kuin sinä. Lapsuuden kodin kaivosta loppui vesi jouluna 2002. Kaivo täyttyi seuraavana keväänä. Koko väliajan vanhempani sulattivat vettä muuripadassa ulkona, loppukeväästä kun lunta alkoi olla liian vähän he ajoivat sitä peräkärrissä olleella säiliössä kaupungin kaivosta. Hirveä revohka. Pitääkin kysyä mitä sisko, joka oli tuolloin leikki-ikäinen, muistaa…

              1. Jonna-Emilia kertoo:

                Kysy ja tule kertomaan. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla! Lapset nauttivat näistä erikoisista jutuista. Meillä fiilistelevät koko ajan sitä, kun saavat syödä sohvalla. 🙂

              2. Jonna-Emilia kertoo:

                No johan oli kommentti. 🙂 Ensinnäkin, en halua käyttää kertakäyttöastioita, koska se on minusta törkeää luontoa kohtaan. Naapurini on hyvä ystäväni, en koe mitään kamalaa siinä, että kuskaan lika astiani sinne. Tuleepahan nähtyä enemmän ja turistua elämän menosta. Olen bloggaja ja minun nyt kuuluu kirjoittaa mitä meillä tapahtuu. Olisi aika kummallista kirjoittaa tällainen teksti tyylillä: ”Ihanaa, onpa kiva kun meillä ei ole keittiötä. On aivan huippua kulkea kahden muovitetun oven läpi joka kerta kun vie koiran ulos ja ne astiat naapuriin. Mikään ei ole helpompaa ja hauskempaa kuin yrittää selviytyä niistä muoviovista kädet täynnä tavaraa, vähintään kymmenen kertaa päivässä.” Mutta ymmärrän kyllä sinua, moni on tottunut lukemaan siirappisia blogeja, joissa kaikki on hattaraa ja vaaleanpunaista. Tässä blogissa ei ole, tässä blogissa on kaikki elämän kirjot, niin hyvät kuin ei niin hyvätkin. Vähän päivästä riippuen. Iloa elämääsi.

                • Kati kertoo:

                  Näin kotisohvalta käsin muisteltuna OP Vakuutuksen ehdoissa sanotaan, että he korvaavat väliaikaista asumista enintään 10 % irtaimiston enimmäiskorvaussummasta kuukaudessa, 12 kk ajan vesivahingossa ja 6 kk muissa vahingoissa. Tämä pitää kai sopia ennen muuttoa. Jos irtaimiston enimmäiskorvaus on laskettu pohjapinta-alan mukaan, 10 % on äkkiä monta tuhatta euroa.

                  • Mimmi rosa kertoo:

                    Meillä vesivahingon sattuessa laitoimme saunan kiukaan tilalle lieden ja pesuhuoneessa 2 vatia tiskeille. Saunomaan ei pystynyt , mut suihku oli käytössä ja se liesi ruuan laittoon.Hyvin pärjättiin + 3 kk , ja lapsia 3 – 7 / riippuuen viikosta.

                    • Miia kertoo:

                      Kertakäyttö astiat (kartonkiset) voi viedä kartongin keräykseen. Ja voikohan muoviset viedä muovinkeräykseen…?

                      • Ansku kertoo:

                        Käytte hommaamassa sellaisen pöydälle nostettavan keittolevyn niin sillä saa tehtyä ruokaa ihan hyvin, jos ahdistaa joka välissä käydä naapurissa. Sitten tiskejä varten voisi hommata pari vatia joissa toisessa tiskaa ja toisessa huuhtelee. Lisäksi talvesta huolimatta voi grillata. Tsemppiä rempan keskelle.

                        • Miina kertoo:

                          Tsemppiä! Kyllä te selviätte. Alkujärkytys on pahin, sen jälkeen helpottaa. Asuttiin myös ilman keittiötä ja eteistä syksyllä psri kuukautta ja heräsin aika usein remonttimiesten ääniin omassa kodissa.

                          Mikro ei ole pahan lähde. Epäterveellisyys tulee siitä mitä sinne laittaa 😀 tosin jos mikro on surkea, voi satasen investointi tehokkaampaan / isompaan kannattaa.
                          Tärkein vinkki on: Laske rimaa ja pidä huolta jaksamisestasi. Poikkeus tilanne, poikkeus elämä. Ei se jatku onneksi ikuisesti eikä lapset tai maailma parissa kuukaudessa pilaannu..
                          Kertisastioita tukusta, tuppautukaa kylään useammin muille niin saa vaihtelua, kerro ystäville miten voi auttaa konkreettisesti (tuomalla ison makaronilaatikon tai vaikka 5l keittoa), kierrättämisen voi lopettaa jis niiden roudaaminen vie aikaa,, lapset saa tavallista enemmän ruutuaikaa jos ei mahdu leikkimään, jne.
                          – pakasteallas kannattaa kahlata läpi huolella. Kasviksia, perunamuussia, lihapullia jne. Pakastetuissa eineksissa ja puolivalmiissa on yleensä vähemmän säilöntä- ja lisäaineita kuin muissa eineksissä ja hintakin on siedettävämpi.

                          Tsemppiä! Aika kuluu yllättävän nopeasti

                            1. Jonna-Emilia kertoo:

                              Kiitos, ihan liikutuin tästä! <3 En minä kovinkaan korkealla rimaa monessakaan asiassa pidä muulloinkaan, mutta ravinto on jotenkin se asia, missä en haluaisi sitä laskea. Mutta olet oikeassa, 2 kuukautta on aika lyhyt aika lapsen elämässä. Eivät ne tässä ajassa pilalle mene.

                            2. Katja liikanen kertoo:

                              Olin 4 kk 3 lapsen kaa kesällä ilman keittiötä ja välillä kyllä oli huumori lopussa… naapurissa kävin kans tiskiä pesemässä ja kertiksiä käytettiin. Mut jos jotain positiivista nyt pitää ajatella, niin tosiaan nyt osaa ihan eri tavalla arvostaa uutta keittiötä ja just sitä tiskin pesemisen helppoutta… tsemppiä teille!

                              • Nimetön kertoo:

                                Paljon tsemppiä teidän perheelle! Me tehtiin ihan omasta tahdosta keittiöremppa jako se hetki ilman keittiötä oli mielenkiintoista, saati sitten teidän tilanne! 🙁

                                Mulle tuli mieleen kun juuri Tupperware-kutsuilta kotiuduin,että mikrossa pystyy tekemään paljon hyvää kotiruokaa kun vain asiaan perehtyy. Heillä tosin oli siihen vielä omat kipot&kupit. En tiedä onko tämä ihan turhanpäiväinen asia,mutta ehkä voisi olla vaihtelua valmisruokiin…

                                  1. Jonna-Emilia kertoo:

                                    Niin ja pitäisi kyllä nyt olla ajattelematta tuota mikroa ”mörkönä”. Jotenkin sitä on koittanut vältellä käyttämästä. Nyt on pakko varmasti aika usein siinäkin ruokaa lämmitellä.

                                  2. Kerttu kertoo:

                                    Miksi pitäisi olla kalustettu vuokra-asunto? Eikö niitä teidän kamoja voi kotoa muuttaa vuokra-asuntoon siksi aikaa? Me asuimme vesivahingon takia vuokralla, muutettiin tarpeelliset kamat evakko-kotiin ja loput jäi kotikotiin. Ja vakuutusyhtiö kustansi koko vuokran, takuuvuokrineen.

                                    • Nimetön kertoo:

                                      Meilläkin ilman keittiötä jo ainakin kolmatta kuukautta mutta naapurissa voimme mekin käydä ruokaa tekemässä, onneksi. Sitten sellainen vinkki jos mahdollista toteuttaa niin helpottaa varmasti arkea, kun meilläkin olisi astiat pitänyt pienessä vessanlavuaarissa pestä, mutta siirsimme astianpesukoneen kylpyhuoneeseen ja vaihdamme sen ”vedentulo putken” aina vuorotellen astianpesukoneeseen ja pyykkikoneeseen, niin saa astioita pestä koneessa..

                                        1. Jonna-Emilia kertoo:

                                          Meillä on todella ahdas kylpyhuone, sinne ei valitettavasti mahdu astianpesukonetta. Hyvä vinkki kyllä muuten. Olisikin vähän paremmin tilaa, niin saisi keittiönpöydän ja hellankin mahdollisesti johonkin.

                                        2. Markus kertoo:

                                          No voi että kun sinä jaksat valittaa ihan turhasta! Joillakin ihmisillä ei ole juoksevaa vettä, ei välttämäti ollenkaan edes puhdasta vettä. Joillakin ei ole ruokaakaan ja sinä olet huolissasi mikroruuasta. Sentään teillä on ruokaa. Ja sentään teillä on edes käytössä asuntonne. Joillakin ihmisillä ei ole kotia.

                                            1. Jonna-Emilia kertoo:

                                              No tuolla periaatteella emme voisi kyllä kukaan valittaa ikinä mistään, koska aina on asiat jossain jollain huonommin. Oletko sinä selvinnyt elämästä koskaan valittamatta?

                                              • Iloa elämään kertoo:

                                                Täysin samaa mieltä! Koita löytää positiivisia asioita kuten että sinulla on sellaiset naapurit jotka auttavat, teillä oli vakuutus mikä korvaa vahingon jne.

                                                  1. Jonna-Emilia kertoo:

                                                    Toki. Eikä vesivahinko sinäällään edes kauheasti hetkauttanut, olemme tottuneet jo siihen, että jotain koko ajan tapahtuu. Mutta kyllä nämä ensimmäiset päivät ovat olleet aikalailla hankalampia kuin ajattelin. Ihan jo se, että pääsee tuosta eteisen ovista ulos…se on aika homma kun siinä on kaksi erillistä muovi”ovea” jotka pitää vetoketjulla avata. Ei sinäänsä liity keittiöön, mutta tekee kaikesta hankalampaa. Joten otan kyllä pienen etuoikeuden tässä valittaa! 🙂 Ihan vähän ainakin. Kyllä sitä iloakin sitten taas saadaan elämään kun tämä loppuu.

                                                • Jonna-Emilia kertoo:

                                                  En nyt oikein ole näistä perillä kun mies nuo on hoitanut, mutta joku oli vuotanut/ollut hajalla jo pitkään ja tiputtanut vettä pitkään tuonne lattian alle. Vasta joulun alla huomattiin ja oli jo tosi pahaa vahinkoa päässyt tekemään.

                                                  Vastaa

                                                  Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

                                                  Arkistot