Unissakävelijän kommellukset -miksi lapset kävelevät unissaan?

Jostain käsittämättömästä syystä meidän kaikki pojat kävelevät unissaan. Minä en ole lapsena kävellyt, vaikka muuten levoton sielu olen ollutkin. Näen kyllä paljon unia…outoja, hassuja ja karmiviakin. Viime yönä koitin pelastaa hukkuvaa oravaa, jonka kaikki raajat olivat irronneet. En onnistunut tehtävässäni. (Voisiko joku analysoida tämän unen?)

Mieheni Pekka on puolestaan kävellyt lapsena unissaan. Geenit tulevat tuohon kävelyyn ilmeisemmin siis sieltä. Vilkkaimmillaan yöllä on tällä hetkellä Oscar joka on ensimmäisellä luokalla. Hänen unissakävely on lähes joka öistä. Se alkaa yleensä noin klo 22-23 jolloin poika hiippailee toistuvasti ympäri asuntoa, tehden mitä kummallisempia asioita. Isommat pojat kävelevät nykyään enää satunnaisesti unissaan ja pienin Ollie on vasta nyt kävellyt ensimmäiset kerrat.

Toisin kuin elokuvissa uskotellaan, unissakävelijän kädet eivät ole ojennettuna eteen. Unissakävelyn huomaa pikemminkin sekavasta käytöksestä ja lasittuneesta katseesta. Kysymyksiin ei saa mitään järkeviä vastauksia.

Poikien kommellukset

Kommelluksilta emme ole välttyneet. Meillä on yksi poika istunut ”pöntölle” veljen parvisängyn rappusille. Yksi on puolestaan etsinyt vessaa keittiöstä, vetänyt alakaapin auki ja uskonut pissaavansa pönttöön. Tämän ehdimme onneksi juuri estämään.  Yhden toistuva pravuuri on se, että hän menee usein yöllä suihkuun. Huvittavinta on, että sinne mennään yöhousut jalassa ja suihkukin saattaa osoittaa ihan minne sattuu kylpyhuoneeseen ja kaikki mahdollinen, viikattuja pyykkejä myöten, on kasteltu sen toimituksen seurauksena.

Usein meidän unissakävelijät myös ravaavat pitkin asuntoa päämäärättömästi. Ei oikein tiedä mitä he etsivät tai ajattelevat tekevänsä. Kävely taitaa lähteä liikkeelle vessahädästä, sillä useimmiten haahuilu päättyy vessassa käymiseen. Välillä pojat tulevat selittämään meille jotain aivan järjetöntä. Lauseissa ei ole mitään tolkkua. Mutta meillä on kyllä hauskaa niitä kuunnellessa. Kerran yksi pojista tuli läpsimään minua.

Pekka oli aikanaan kahden pojan kanssa reissussa ja he yöpyivät hotellissa. Aamulla kun Pekka heräsi, oli hotellihuoneen ovi auki. Jompi kumpi pojista oli käynyt yöllä ilmeisemmin vähän pidemmällä kävelyllä. Kotonakin välillä käydään kokeilemassa ulko-ovea unissaan. Onneksi sen avaaminen ei ole vielä onnistunut.

Muiden Poikien Äitien unissakävelijät

Keräsin hieman tarinoita lasten unissakävelystä myös muilta poikien äideiltä. Hauskoja ja vähän hurjiakin juttuja ovat monet lapset tehneet.

  • Yhden lapsen yöllisiin seikkailuihin sisältyi muunmuassa parvekkeella keikkuminen ja sieltä hyppäämisellä uhkailu. Julistekissan silittely keskellä yötä ja puhelinsoitot kavereiden kotiin.
  • Toisen lapsi on pissaillut kodin lähes joka nurkan unissaan. Vanhemmat asettelivat vimein vakio pissapaikoille ämpäreitä valmiiksi iltaisin.
  • Yksi äiti kertoo lapsensa leikanneen hiuksiaan keittiön saksilla unissaan ja sama lapsi huusi täysillä myös eteisessä, että häntä kuristetaan.
  • Yhden perheen keskimmäinen poika on kävellyt unissaan jo yhteensä viisi vuotta. Poikaa on kaivettu pois sängyn alta, rappukäytävästä ja ties mistä. Poika on leikkinyt yöllä myös näkymättömillä leluilla.
  • Yhden perheen unissakävelijä lorotteli unissaan pyykkikoriin, kenkähyllyyn ja lelukoppaan. Ikimuistoisimmat kerrat tästä unissakävelijästä olivat, kun poika päästeli täyden rakollisen äidin valkoiseen nahkaiseen nojatuoliini ja isoveljen sängyn tyynylle.
  • Unissa kävelleet lapset usein myös höpöttelevät outoja. Eräs lapsi oli selittänyt vanhemmileen olevansa lentokoneessa, mutta ettei päässyt kapteenin kanssa ohjaamoon vaikka halusi. Lapsi ohjattiin takaisin nukkumaan omaan sänkyynsä.

Mistä unissakävely johtuu?

Unissakäveleminen alkaa kun ihminen on syvässä unessa. Aivot ”jatkavat” nukkumista, mutta ruumis herää ja ihminen lähtee kävelemään. Unissakävely liittyy siis unen ja valvetilan säätelyyn. Normaalisti Ihminen on rento unensa aikana, unissakävely alkaa kun tämä unen automatiikka ei toimikaan.

Unissakävely on lapsilla hyvin tavallista, sitä esiintyy eri tutkimusten mukaan satunnaisesti 10–30 prosentilla lapsista ja  1–5 prosenttia lapsista kävelee usein unissaan. Aikuisilla se on harvinaisempaa. Yleensä aikuinen unissakävelijä on kävellyt unissaan myös lapsena.

Harmiton unissakävely tapahtuu univaiheen ensimmäisen kolmanneksen aikana. Yleensä nukkuja vain kävelee ympäriinsä, mutta joskus hän voi tehdä asioita unissaan. Unissakävely kestää muutamasta minuutista aina puoleen tuntiin. Usein kävelijä palaa vuoteeseen eikä muista kävelyään seuraavana aamuna. Jos hän herää kesken kävelyn, hän voi olla sekava, eikä tajua missä on.

Saako unissakävelijän herättää?

Unissakävelijän herättämisestä ei ole mitään hyötyä. Unissakävelijä pitää silmät auki ja havaitsee esteet tiellään. Unissakävelijä saattaa olla sekava, hätääntynyt tai jopa aggressiivinen jos hänet herätetään.

Sen sijaan, että herättäisi unissakävelijän, niin kannattaa ohjata hänet omaan sänkyyn takaisin. Jonka jälkeen voikin kaivaa lapsen oman muistokirjan esiin ja kirjoittaa sinne kaikki parhaat palat. Niitä on sitten hauska naureskella myöhemmin. 🙂 Niin minä teen.

Kävelläänkö teillä unissaan? Kerro parhaat palat. 

Lähteet:

Hyväterveys, Yle, Voice

Lue myös:

Äiti ja poika eivät saa nukkua lusikassa!

Hyvin nukkuvien lasten salaisuus

  1. Nimetön kertoo:

    Stressatessa kävelen itse usein, viimeksi oli takki ilmestynyt sängyn jalkopäähän. Muistan että olin ulos lähdössä mutta tarvitsin housut kun on pakkasta, makuuhuoneessa luovuin ilmeisesti ajatuksesta ja menin unille takaisin olen kävellyt aina, nyt odotan että koska mukulat aloittaa, ainakin tosi paljon puhuvat unissaan molemmat ja usein samaan aikaan

    • Nimi: Laura
    1. blank
      Jonna kertoo:

      Monesti nämä kävelijät myös puhuvat paljon. Ja vaikka mieheni ei enää aikuisena kävele, niin puhuu kyllä. -Jonna-

    2. Nimetön kertoo:

      Meillä keskimmäinen harrasti unissakävelyä. Välillä otettiin peitto mukaan. Kerran istui lehtitelineen päälle, joka meni rikki. Kenkien päälle on aseteltu peittoa. Monta kertaa tuli herättyä yöllä, kun tämä haahuilija seisoi sängyn vieressä ja ”tuijotti” minua. Aika pikkasen säikähdin, oikein sydän takoi. 😀
      Itse olen kuulemma kerran kävellyt unissani aikuisiällä. Olin hiippaillut jyrkät rappuset alas ja alaovi oli tömähtäny. Ex- miesystävä aamulla iski pöytään kahvimukin mun nenän eteen ja kyseli, että missäs kävit yöllä ja miksi ? Vähänkö nousi niskavillat pystyyn: minuahan ei yksin pimeään saa vapaaehtoisesti kävelemään. Mies tarkasti kengänpohjat, jotka oli märät. :O

      • Nimi: yks äippä
    3. Nimetön kertoo:

      Meillä molemmat lapset kävelee unissaan. On ollut jos jonkinlaista kommellusta. Poika oli kova viikkailemaan peittoaan joka löytyi milloin mistäkin. Ja yrittämään ovesta ulos, asennettiin sitten säpit varmistamaan yörauha. Poika lopetti n. 15 v kävelyn mutta meidän 9 v tyttö aloitti sen. Milloin ottaa olevinaan korviksia suustaan ja tai on menossa hiuksiaan pesemään. Höpöttää ihmejuttuja. Yöt on levottomia. Onneksi se kävely loppuu murkkuiässä tai pitäisi loppua.

      • Nimi: Suvi
    4. Nimetön kertoo:

      Juu. Käveltiin kyllä. Nuorempi käveli eskari-ikäisenä lähes joka ilta-yö n. klo 22-23. Lähes aina kävelemään lähdön syy taisi olla pissahätä. Pissata yritti milloin mihinkin – lipaston laatikkoon, sohvapöydälle ja marmatti kun ei ylettynyt lavuaariin. Välillä vaelsi peitto kainalossa ympäri asuntoa, välillä puhui puuta heinää – lähinnä kuulosti kiinalta. Onneksi loppui n. vuoden kuluttua.

      • Nimi: Äityliini
      1. blank
        Jonna kertoo:

        No meillä on kestänyt pojilla tämä jo tosi pitkään. Selvästi silti vähentynyt isoimmilla. Jännää katseltavaa kun en ole omassa lapsuuden perheessä törmännyt.-Jonna-

      2. Nimetön kertoo:

        Poikani ei vielä ole osoittanut unissakävelyyn taipumusta, mutta minä itse olen lapsesta saakka ollut aktiivinen liikuskelija öisin. Olen ollut lähellä lähteä -30 asteen ilmalla ulos pelkässä yöpaidassa, mutta onneksi äiti pysäytti juuri ovella. Kouluun olin kovasti menossa. Toinen mieleenpainuva kerta oli, kun teini-iässä lähdin kesällä juoksemaan taloa ympäri ulos ja palannut tyytyväisenä nukkumaan. Aikuisena olen unissani etsinyt poikaamme ties mistä, vaikka tämä on nukkunut tyytyväisenä omassa sängyssään. Tämä on tuottanut harmaita hiuksia miehelleni, koska herätän aina hänetkin etsimään.

        • Nimi: Kävelevä äiti

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

      Arkistot