• Itsetunto hukassa? Hanki poika!

    Omien poikieni myötä, elämääni on tullut paljon kaikkea uutta ihmeteltävää ja itsetunto on myös kohentunut. On ihmeellistä kuinka super herkkiä pojat ovat, on ihmeellistä kuinka paljon he jaksavat painia, on ihmeellistä miten suoraviivaisia he ovat. Kuitenkin kaikista ihmeellisintä on se, kuinka he ihailevat minua, äitiään.

    Lue myös: Nämä vaiheet, lähes jokainen poika käy läpi

    Äidin pojat

    Olin kaupassa Ossianin kanssa ja täpötäydessä kaupassa poikani kommentoi minulle, ”äiti, sä olet kyllä näiden maiden kaunein nainen”. Äitiä vähän nolostutti ja punastutti, mutta ennen kaikkea olin pakahtua ylpeydestä, että jo teini-ikää lähentelevä poikani ajatteli minusta noin ihanasti. Ymmärsin, että vaikka rypistyn ja vanhenen, niin omien poikieni silmissä olen aina kaunis.

    pojat pitää kukkia
    Photo: KK PHOTOGRAPHY

     

    Perheen ainoana naispuolisena henkilönä saan myös paljon ihailua erinäköisistä ruumiinosistani. Isot tissini jaksavat ihmetyttää (kaikkea muuta kuin isot), hiuksiani silitellään ja samalla ihaillaan kuinka pehmeät ne ovatkaan (karheat kuin hiekkapaperi), kun puen päälleni juhlavaatteet, niin ihailu on taattua (vaikka omasta mielestäni vaatevalinta olisi mennyt mönkään). Tosin kerran vahvassa meikissä ollessani, Ossian tokaisi, että näytän paremmalta ilman meikkiä. Hauskin ihailu oli kuitenkin ehdottomasti se, kun pieni taaperoikäinen poikani katseli minua riisutuessani ja housut pois otettuani hän huudahti, ”vau mikä pippeli”.

    Lue myös: Mitä muuta olen kuin poikien äiti?

    En tiedä onko tämä kuningattaren rooli ihan samanlainen perheissä, jossa on myös tyttölapsia? Luultavasti ei. Veikkaan, että siskot kyllä karistavat jossain vaiheessa pojilta kaikki luulot naisten upeudesta ja ihmeellisyydestä. Mutta ainakin meillä, neljän pojan, isän ja äidin taloudessa, minä äiti saan nautiskella huomiosta ja tuntea itseni ihmeelliseksi ja kauniiksi päivästä toiseen.

    Itsetunto kohdilleen

    Jotenkin tuntuu, että pojilla on syntyjään vahva itsetunto. Onko muidenkin teidän pojilla? Vai onko tämä yhteiskunta vain sellainen, että poikien itsetunto kasvaa lujaksi? Tosin minullakin oli lapsena ja on edelleen vahva itsetunto ja väitän olevan poikien isälläkin, joten voihan tämä olla vain geeneissä siirtynyt juttu.

    Varmasti ainakin mallista lapsi oppii. Jos äiti (tai isä) hvähättelee itseään ja kumppaniaan koko ajan, niin varmasti se tarttuu lapseenkin. Meillä ei sellaista tehdä.

    Jokatapauksessa poikien äitinä ei sitä päivää näe, etteikö joku sanoisi sinua kauniiksi ja ihanaksi. Ei ainakaan tällä 13 vuoden äitiyden kokemuksella vielä.

    Kommentit

    1. Ei se ihan noin yksinkertaista ole verrata poikia tyttöihin. Tyttöjen väheksymistä tuollainen vertailu, jossa poikalasten äiti olisi kuningattaren roolissa. Kyllä tytötkin osaavat ihailla äitiään ihan samalla tavalla. Rivien välistä paistaa kovasti äidin tarve saada huomiota, kun on tarve saada olla perheen kuningatar. Olet ilmeisesti niitä äitejä, jotka kasvattavat poikia tuntemaan itsensä paremmiksi kuin tytöt. Opettelisit ajattelemaan myös, että vaikka ovat poikia, he ovat myös lapsia ja tulevia isiä ja jonkun tytön puolisoita ja tytön vanhempien vävypoika. Kunnioitan suuresti äitejä, jotka eivät tee noin suurta rajanvetoa poikien ja tyttöjen välille vasn pojatkin joutuvat opettelemaan kotityöt ja muut eivätkä joudu tyttöystäviensä passattaviksi kun äiti on kasvattanut poikia olemalla kuningatar ja pojat kuningattaren lapsia. Kärjistettyä kyllä, koska tällä kertaa kirjoituksesi oli lähinnä ärsyttävän pinnallinen.

      1. Voin kyllä taata, että meillä ei poikia passata. Kehoitan sinuakin seuraamaan blogia pidempään, ehkä sitten huomaat sen itsekin 🙂

    2. Meillä kyllä tyttö vuosimallia 2011 jaksaa aina kehua miten äiti on maailman kaunein ja ihanin 🙂 ihailu on tytöiltä täysin erilaista.. Sellaista jossa pitää ottaa vastuu ettei vain alenna itseään ja samalla opeta tytölleen että niin on oikein tehdä.

      1. Varmasti totta tuokin. Olenkin joskus miettinyt, että tyttären äidin pitää kyllä ottaa huomioon tekemisissään vahvasti se, että on koko ajan tyttäreelleen esimerkkinä. Toisaalta, emme me poikien äiditkään helpolla pääse, kun olemme koko ajan esimerkkinä siitä, että millainen vaimo kotona on. 🙂 Eli ei kannata poikien äitinä ihan hulluna pomottaa aviomiestään, tai kohta on sellainen samanlainen miniä 🙂

    3. Kyllä ne tytötkin osaavat kehua. Meidän 3 vuotiaalta tytöltä olen saanut kuulla jo vaikka minkälaista kehua. 😍
      Meiltä löytyy myös pienempi poika, joka ei hirveästi vielä puhu, mutta monessa asiassa: vauu!
      Lapset on monessa asiassa ”samanlaisia” oli tyttö tai poika. Kyllä siis molemmat sukupuolet osaavat yhtä lailla kehua. Menee monesti tyttöjen väheksymiseksi nämä jutut..
      Itsellä kokemusta myös monesta sisaruksesta, tytöistä sekä pojista.

      1. Jonna

        Eipä nämä jutut mene tyttöjen väheksymiseksi, kun emme kirjoita tytöistä, van pojista. Emme myöskään väheksy isiä (vaikka emme kirjoita heistäkään). Miksiköhän tämä ei koskaan häiritse ketään? 🙂 Jos esim tämä kirjoitus tuntuu sinusta tyttöjen väheksymiseltä, niin sitten se tunne syntyy kyllä omassa päässäsi. Ollenkaan vähättelemättä tunnettasi, mutta en ole siitä kuitenkaan kirjoittajana vastuussa.
        Ajatteleppa asiaa näin: Kirjoittaisit kivaa kirjoitusta koirista. Kuinka koira on hyvä lemmikki ja sen kanssa on kiva leikkiä ja mukava silittää. Sitten kissan omistaja tulisi kirjoittamaan siihen tekstisi alle, että kirjoitus tuntuu kissojen väheksymiseltä, koska kissankin on hyvä lemmikki, sen kanssa on kiva leikkiä ja sitä on mukava silittää! 🙂 Ymmärrätkö nyt? Et kirjoittanut kissoista, vaan kirjoitit koirista. Et väheksynyt kissoja kun kirjoitit kivoja juttuja koirista. Sama juttu, minä kirjoitan pojista (en tytöistä), koska kirjoitan poikien äideille ja olen poikien äiti. Minä kirjoitan äideistä (en isistä) koska kirjoitan poikien äideille ja olen poikien äiti.

    4. Eipä ole neljän vuoden aikana itsetunto kohentunut yhtään pojan kanssa. Päinvastoin tunnen olevani entistä surkeampi kaikessa kuin ennen lapsensaantia. Ei ole päivääkään etten itkisi kurjaa oloa

      1. Jonna

        Voi ei, kuulostaapa kurjalta. Onko synnytyksestäsi pitkä aika? Voisiko olla synnytysmasennusta? Vai onko kyse jo isommasta lapesta?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart