Suomalainen poika puhuu ja pussaa

Kaikki varmasti ovat kuulleet joskus sanonnan, “suomalainen mies ei puhu eikä pussaa”. Ihmettelen, että tarkoitetaanko tällä oikeasti samoja miehiä, jotka pieninä poikina puhuivat kuin papupadat ja pussailivat äitejään poskille päivät pitkät?

Mitä siinä välillä sitten tapahtuu? Missä vaiheessa poika toteaa, että puhuminen on turhaa ja pussailu kuuluu vain tytöille? Eikö pojan lukuisia juttuja supersankareista ja aikomuksista oppia lentämään, kuuntele kukaan? Nauravatko tarhakaverit, jos poika muiskauttaa pusun äidin poskelle tarhaan jäädessään? Hoitaako poikia pääsääntöisesti naiset (kotona,tarhassa,koulussa), jolloin poikien jutut eivät ihan aukea pojan kanssa aikaa viettäville aikuisille? Myöhemmin, kun pitäisi sitten jutella tunteista ja ajatuksistaan, on keskusteluyhteys jo kadotettu?

Lue myös: Kirje tulevalle miniälleni

Ehkä näin on ollut joskus ja siksi meidän -70 ja -80 luvulla syntyneiden isät kuuluvat vielä usein tuohon, “suomalainen mies ei puhu eikä pussaa” kastiin. Nyt kuitenkin ajat ovat muuttuneet. Isät hoitavat lapsiaan enemmän ja tulevaisuudessa varmasti vielä nykyistäkin enemmän.  Miehet työskentelevät tarhoissa ja koulussa otetaan huomioon erilaiset oppilaat. Veikkaan, että kun nämä meidän kasvattamamme pojat kasvavat isoiksi, niin he todellakin puhuvat ja pussaavat. Ehkä koko sanonta jää pikkuhiljaa unholaan?

Meillä puhutaan ja pussataan

Minulla ei vielä ole kovin isoja poikia, vanhin on vasta esimurkku, mutta toistaiseksi he kyllä puhuvat ja pussaavat paljon. Ei heidän isäkään huono näissä taidoissa ole. Meidän juuri 6 vuotta täyttänyt Oscar puhuu aamusta iltaan, hyvä jos hengittää välillä. Samainen poika kerjää pusuja äidiltä pitkin päivää ja niitä tietysti saakin. Isommat pojat puhuvat paljon kanssani, erityisesti iltapalalla usein puhutaan hieman syvällisempiä ja kysytään äidin mielipidettä kiperiin tilanteisiin.

Vieraile Poikien Äidit nettikaupassa

Toivon, että poikani pystyvät jatkossakin kertomaan minulle sydämellään olevat asiat, keskustelemaan tytöistä, ystävistä, harrastuksista ja ihan kaikesta, maan ja taivaan välillä. Toisaalta, en äitinä edes halua pyrkiä lasteni kaveriksi, vaan mielelläni pidän suhteemme aina lapsi vanhempi suhteena. Joten ihan kaikkea ei äidille tarvitse kertoakaan.