• Näitä asioita en tiennyt pojista, ennen kun sain omia #voihanpojat

    Ennen lapsiani, en tiennyt paljoakaan poikalapsista. #voihanpojat

    Tytöt olivat minulle tutumpia, ihan jo pelkästään siksi, että olen itse myös tyttö. Lisäksi minulla on kaksi pikkusiskoa, joidenka kasvua olen saanut seurata. Nuorempi pikkusiskoistani syntyi, kun olin jo teini-ikäinen. Tulin myös kummitädiksi ihanalle tytölle ollessani 17 vuotta. On minulla veljiäkin, mutta perheemme on selvästi tyttövoittoinen. Tästä syystä lähempi tutustuminen poikienmaailmaan tapahtui vasta omien poikieni myötä.

    Lue myös: Suomalainen poika puhuu ja pussaa

    Sitä on luullut yhtä sun toista pojista, mutta monikin oletuksista on muuttunut matkan varrella ja tässä niistä muutamia. Haluan nyt kuitenkin muistuttaa, että nämä ovat vain minun huomioitani, omista pojistani. En voi puhua kaikista maailman pojista. Uskon kuitenkin, että monet poikien äidit löytävän listalta jotain tuttua.

    #voihanpojat
    Photo: KK Photography

    Nämä asiat pojissa yllättivät minut #voihanpojat

    Oletus: Pojat eivät hoivaa vauvoja ja eläimiä kovinkaan todennäköisesti.
    Totuus: Voi kuinka väärässä olinkaan! Eläimet ja pienet vauvat rauhoittavat poikia ja hoivavietti herää.

    Oletus: Pojat näpräävät koko ajan alapäätään
    Totuus: Meillä ei yksikään pojista ole näpräillyt. Touhua tuntuu olevan niin paljon, että ei siinä mihinkään näpräilyihin jää aikaa.

    Oletus: Reuhaava ja kepillä ilmaa huitova poika, on ilkeä, eikä sellaisessa pojassa ole mitään kilttiä.
    Totuus: Monesti se ulospäin kaikista villein, vaudikkain ja tottelemattomin poika, onkin se kaikista herkin ja ajattelivin.

    Lue myös: poikien hauskat selitykset ”aikuisten” sanoille. 

    Oletus: Poika haluaa viettää kasvaesaan aikaa enemmän isän, kuin äidin kanssa. Tehden yhteisiä ”poikienjuttuja”.
    Totuus: Jos äiti vain aktiivisesti osallistuu, niin pojalle kyllä kelpaa myöhemminkin touhuihin niin äiti, kuin isäkin. Lähinnä se, joka ehtii pojan mukaan.

    Oletus: Veljekset tappelevat enemmän ja agressiivisemmin, kuin muut sisarusyhdistelmät.
    Totuus: Jos vertaan tuttaviini (joilla muita kokoonpanoja kuin meillä), niin meillä tappeluita on todella vähän.  Veljeksillä on paljon yhteistä tekemistä.

    Oletus: Pojat syövät perheen perikatoon.
    Totuus: No sitä odotellessa. Toistaiseksi syövät kuin pikkulinnut.

    Oletus: Pojat eivät tykkää shoppailla.
    Totuus: Tykkäävät kyllä! Pojasta riippuen, osa tykkää kovastikkin kierrellä kauppoja ja tykkäävät lisäksi valita vaatteita myös äidille.

    Oletus: Pojat eivät kerro äidilleen asioitaan.
    Totuus: Äidille ne juuri kerrotaankin.

    Oletus: Pojat eivät kikata kavereiden kanssa.
    Totuus: Voi sitä naurun määrää, kun keksivät jonkin hauskan jutun. Ehkä sen nimitys ei ole kikatus, vaan pikemminkin käkätys.

    Oletus: Pojat ovat täysin samanlaisia kuin tytöt, jos pojat vain kasvattaa sukupuolisensitiivisesti.
    Totuus: Ihan sama, miten neljän pojan sarjan kasvattaa, silti ei voi välttyä painilta, eikä taisteluleikeiltä, eikä muiltakaan poikajoukon jutuilta, ainakaan täysin. Tervetuloa kokeilemaan.

    Oletus: Pojat pissailevat pitkin pusikoita ja vessan lattioita.
    Totuus: Ei meillä ainakaan.

    Kommentit

    1. Avatar

      Tuntuu että teet tätä blogia ylpeilläksesi sillä että poikasi ovat niin erilaisia ja parempia kuin muiden pojat. Itselläni on myös vain poikia ja kyllä he räveltävät kikkeliä ja lähes kaikkea muutakin mitä tuossa listassa on. Onneksi olkoon että sinun poikasi ovat niin täydellisiä.

      1. Avatar

        Harmillista, että olet ajatellut tekstini olevan jotain ylpeilyä. Sitä se ei todellakaan ole. Koko blogin idea on tuoda lähinnä tietoisuuteen poikien äitiyden kivoja ja erilaisiakin puolia. Kirjoitin tuon tekstini alkuun, että tämä on vain minun huomioni pojista. Eikä erilaiset, toisistaan poikkeavat piirteet pojissa, ole toistaan parempia tai huonompia.
        Poikani ovat ihania, mutta eivät todellakaan täydellisiä. Sinunkin poikasi ovat varmasti ihania.

    2. Avatar

      Juu, niinpä niin, kyllä ne minunkin poikaset olivat juuri tuollaisia listan mukaisia pikku poikina 😀 Mutta se kilteinkin äidin pikku poika kasvaa ja voi murkkuna muuttua täysin erilaiseksi. Kunnes sitten taas aikuisena onkin jo taas erilainen suhde ja uudestaan lähennytään. Kiitän kyllä luojaani kun minulla ei ole ikinä ollut neljää murkku ikäistä poikaa, silloin ei meinaan äiteen silmä aina näe mitä räplätään ja milloin 😀 😀 Ja muutenkin, sehän on totuus että lasten kanssa, oli ne tyttöjä tai poikia, tuo lapsuus vaihe on sitä kaikkein helpointa aikaa kun ovat siinä kotona äiteen ja isin silmien alla. Siksi nämä listat ja poikien luonteet jne huvittavat ainakin minua suuresti. Mutta aikansa kutakin sanoi pässi ku päätä leikattiin!

      1. Avatar

        Ei kai äidin kuulukaan nähdä mitä teini-ikäinen poika(tai tyttö) räplää ????. Ne onkin sitten ihan muita juttuja, kun teini-ikä tulee. Tehdään sitten uutta listaa. Tosin olen päättänyt, että meidän poikien teini-iän taistelut hoitaa isä. Jos sellaisia edes tulee. Ei ollut isällä, eikä hänen veljelläänkään minkäänmoista.(sanoo anoppi). Nähtäväksi jää.

    3. Avatar

      Miksi ihmeessä omista pojistaan ei saisi olla ylpeä?? Minä ainakin olen lapsistani ylpeä, ja omasta mielestäni he ovat maailman ihanimmat ja hienoimmat pojat! Minusta on ihanaa että on olemassa näin positiivinen blogi, jossa ei pelkästään voivotella lapsiperhearjen raskautta ja kamaluutta, vaan ihastellaan ja ihmetellään sitä kaikkea hauskaa mitä elämään lasten kanssa voi kuulua 🙂

      1. Avatar

        Kiitos ???? välillä hieman hämmennyn näistä palautteista. En ole itse lukenut lainkaan blogeja, ennen kun aloin tätä blogia kirjoittamaan ja ehkä siksikin blogi eroaa valtavirrasta aika paljon.

    4. Avatar

      Meidän poika on vasta 1,5v. ja nyt jo huomaa kuinka hoivavietti nousee sieltä. Voin myös kertoa, että tämä ihana pikkupoika on myös kovempi halimaan ja pussaamaan kuin meidän esikoistyttö koskaan. Perheen lemmikkejä, vanhempia ja isosiskoa ollaan ihna koko ajan halaamassa ja pussaamassa. Koiria silitellään aina kun ohi mennään. Jännityksellä tulen odottamaan millainen ihana mies tästä vielä joku päivä sukeutuu. <3

    5. Avatar

      Meidän poikaa ”kasvatettiin tytöksi” kun ekan vuotensa leikki vaan isosiskon kanssa barbeilla yms. Mut heti kun alkoi omaa ymmärrystä tulemaan alkoi ”autoautoauto” ja nyt ei muuta olekaan ????????

      1. Avatar

        Meillä leikkii kohta 4v vielä nukeilla välillä ja toivoi Tähkäpää mekkoa lahjaksi. Mutta muuten on kyllä veljien kanssa paineissa mukana ja pärisyttää pikkuautoja. Usein tässä iässä ne perinteisemmän ”poikajutut” (vaikka ei siis ole mitään tyttöjen ja poikien juttuja!) alkavat tulla kiinnostavimmaksi koko ajan.

    6. Avatar

      Mun vanhin on poika ja hän myös joskus innostuu nukeista ja vaunuista. Leikkii paljon isää, hellyyttävää???? Leikeissä pikkusiskot on välillä hänen tyttäriään ????????

    7. Avatar

      No. Noniinno. Niin. Kikkeli on kiinnostava. Vauvasta asti. Shoppailu. Yäk. ( äiti on kans samaa mieltä )
      Keppi-kivi-roina-arsenaali [ x ]
      Kuseksii ympäriinsä [X] tosin siivoavat myös oman vessansa. Käskystä.
      Mitäs muuta? Tuhoavat kaikki vaatteensa alle ohmin. Myös toppatakit. Jopa useita/ talvi.

      1. Jonna

        Osa näistä näkyy meilläkin, kuten nuo keppi-kivi-roina hässäkät ja hajonneet vaatteet 🙂 Kaupoilla pojat pyörii mieluusti minun kanssa. Toisaalta en tykkää siellä mitenkään tuhottoman kauan pyöriä ja pojat suuntavat heti kun voivat pelikauppaan 🙂

    8. Avatar

      Itsekin tulen naisvaltaisesta suvusta, niin on ollut mielenkiintoista tutustua poikien maailmaan viime vuosina. Siinä on ollut kieltämättä ihmettelyä ja paljon olen jo oppinut. Jotkut kohdat listastasi kuulostavat tutuilta, joissain tilanteissa oletukset kuvastavat paremmin meidän arkea. Esim. meilläkin pojat ovat kyllä kiireisiä, mutta silti alapää on erittäin mielenkiintoinen. Ei kyllä olla siitä tuomittu, vaan vinkattu, että tutkimiset ja heiluttelut voi tehdä rauhassa vaikka omassa huoneessaan, eikä kaikkien silmien alla. Kyseessä kuitenkin vielä päiväkoti-ikäiset tenavat. Mutta seuraava oletus herätti niin paljon ajatuksia, että ajattelin jakaa mielipiteeni tässä.

      ”Pojat ovat täysin samanlaisia kuin tytöt, jos pojat vain kasvattaa sukupuolisensitiivisesti.
      Totuus: Ihan sama, miten neljän pojan sarjan kasvattaa, silti ei voi välttyä painilta, eikä taisteluleikeiltä, eikä muiltakaan poikajoukon jutuilta, ainakaan täysin. Tervetuloa kokeilemaan.”

      Anteeksi, mutta mielestäni tuo oletus haiskahtaa pahasti ennakkoluulolle, jonka tarkoitus on vahvistaa kahtiajakoa tietämättä, mitä sukupuolisensitiivinen kasvatus on. Käsittääkseni sukupuolisensitiivisen kasvatuksen ydin on antaa lapsien olla, mitä he ovat. Ja tämän ajatuksen varmasti moni vanhempi allekirjoittaa miettimättä, mikäli tuo hieno termi esiintyy heidän kasvatusmetodeissaan tai ei. Eli jos tyttö haluaa painia ja leikkiä taisteluleikkejä (itse tykkäsin), go ahead eikä muistuteta, että hienot neidit ei taistele. Tai jos pojat haluavat harrastaa balettia, siitä vaan, eikä heitä neiditellä siitä. Tai jos tyttö haluaa pukeutua pinkkiin prinsessaröyhelöön ja poika juosta Batmanin viitta päällä päivästä toiseen pahiksia vastaan taistellen, tämäkin on täysin OK (näinhän lapsi harjoittelee käsittääkseni, mikä on oikein ja mikä väärin). Tuskin kovinkaan moni ns. sukupuolisensitiivinen kasvattaja ajattelee, että ”pojat ovat täysin samanlaisia kuin tytöt, jos pojat vain kasvattaa sukupuolisensitiivisesti”. Tutkitustihan on todettu, että poikien ja tyttöjen aivot eroavat toisistaan, mikä väistämättä tuo oman mausteensa lapsiemme persooniin. Mielestäni meidän ei silti tarvitse laittaa heitä tiettyihin lokeroihin juuri sukupuolensa perusteella. Itsekin totesit esimerkiksi, että eläimet ja vauvat rauhoittavat poikiasi toisin kuin olit olettanut. Tämän hyväksyminen ja tukeminen on juuri sukupuolisensitiivistä kasvattamista. Pojatkin saavat olla herkkiä.

      1. Jonna

        Niin siis samaa asiahaan me molemmat tarkoitetaan tuolla sukupuolisensitiivisyydellä. Pointtini oli se (liittyen tuohon yhteen kommenttiin, johon tartuit), että ehkä kuvittelin ennen poikiani, että kasvattamalla poikani sukupuolisensitiivisesti, he eivät muun muassa paini, tai leiki sotaleikkejä niin todennäköisesti. Totuus oli kuitenkin aivan toinen. Paini ja sotaleikit tuntuvat olevan lähes sisäänrakennettuja poikajoukolle. Enhän minä tässä jutussa muutenkaan kuvannut kuin vain omia ajatuksiani, en suinkaan puhunut kenestäkään muusta äidistä tai kasvattajasta. Se tuolla tekstin alussa lukeekin.

        Sukupuolisensitiivisyys on oikein tuttu termi minulle ja olenkin aina jokaisen poikani sukupuolisesitiivisesti kasvattanut. Olen ollut vähän edelläkävijäkin tässä asiassa. Kun media ei ollut vielä herännyt, niin minä jo toteutin yli 13 vuotta sitten. 🙂 Ja siitäkin pojasta kasvoi hyvin ”poikamainen poika”. Juuri sellainen, kun itse haluaa olla. Se on tärkeintä. 🙂

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart