Olen todella hämmentynyt tästä nyky trendistä, jossa tavoitellaan raskautta, mahdollisimman pienellä mahalla. Menohan on kovin ulkonäkökeskeistä nykyisin muutenkin, mutta tässä trendissä mukaan sekoitetaan äidin ulkonäkö asioihin myös viattomat vauvat.
Luin taannoin artikkelin, jossa kerrottiin äitien aloittavan tupakoinnin raskauden aikana, jotta sikiö syntyisi pienempänä. Äidit pelkäävät ison vauvan synnyttämistä, sekä kasvavan vatsan aiheuttamia muutoksia kehossa. Kaikki meistä varmasti tietävät, että sikiö kärsii hapenpuutteesta äidin tupakoidessa raskausaikana. Äidit siis arvottavat oman ulkonäkönsä tärkeämmäksi, kuin lapsensa hyvinvoinnin. Todella huolestuttava piirre! Ja näistä ihmisistä on tulossa äitejä.
Toinen trendi pitää vatsa pienenä, on painon tarkkailu ja jopa laihduttaminen raskauden aikana. Tätä tekevät naiset, perustelevat kantansa sillä, että lihominen ei ole tarpeellista raskaana. Ei tokikaan, mutta ei se myöskään ole millään muotoa huono asia, jos raskauden aikana kertyy kiloja. Toki lähtökohdat pitää ottaa huomioon, valmiiksi ylipainoinen voi hyvillä mielin olla lihomatta raskausaikana. Sitten onkin eri asia, kun puhutaan odottavasta naisesta, joka on jo lähtökohtaisesti hoikka. On huolestuttavaa, että tuleva äiti ei halua vauvansa kasvavan normaalisti, vaan tavoittelee pientä ja kevyttä vauvaa. Pienestä raskausmahastaan kohahdutti juuri muunmuassa Australialainen fitness-tähti Daegan Coyne. Asiasta kirjoittaa ilta-sanomat.
Keskosena syntynyt poika
Asia koskettaa minua erityisesti siksi, että oma esikoiseni on syntynyt keskosena. Mitä pienempi on keskosvauva, joutuu se käyttämään enemmän voimiaan kasvuun ja saattaa olla herkempi ulkoisille ärsykkeille kuten infektioille. Jos olisin temppuillut esikoistani odottaessani ja yrittänyt pitää hänet mahdollisimman pienikokoisena mahassani, voisi olla, että esikoiseni ei olisikaan selvinnyt. En ikinä voisi ottaa sitä omalletunnolleni, jos vauvalleni kävisi jotain, omien ulkonäkökeskeisten valintojeni vuoksi.
Lue myös: Onnea on olla äiti pojille- 10 syytä
Minusta on myös mainitsemisen arvoinen asia, että raskausaikana kertyneet kilot eivät ole automaattisesti menolippu ikuiseen rupsahtamiseen. Oletus tuntuu olevan, että vaihtoehtoja on tasan kaksi. Joko hillitön painon tarkkailu, dietit ja muut poppakonstit TAI vaihtoehtona ryhävalaana eläminen lopun elämänsä. Minä olen ollut neljä kertaa raskaana, jokaisella kerralla olen lihonut 20-25 kiloa. En ole herkutellut päivät pitkät, vaan olen syönyt, kun on ollut nälkä ja nälkä olikin koko ajan. Olen kuntoillut ja elänyt suhteellisen normaalisti, sen mitä olen pystynyt. Kiloja on tullut helposti, mutta ne eivät ole minua stressanneet. Kilot ovat myös lähteneet pois, ilman mitään laihduttamista. Vaikka eivät olisikaan, niin sekin olisi ollut ihan ok. Kroppanikin on säilynyt rääkistä hyvin, tosin, olisin ottanut ylpeydellä vastaan myös raskausarvet ja muutkin muutokset, jos sellaisia minulle olisi annettu.
Tässäkin asiassa peräänkuuluttaisin kultaista keskitietä. Ei ole ihanteellista lihoa hullunlailla raskaana, mutta ei myöskään porskuttaa raskautta läpi, niin, että kukaan ei edes koskaan huomaa äidin olevan raskaana. Raskausajan pitäisi olla ihanaa aikaa ja stressaaminen painosta ja syömisistä ei myöskään ole hyväksi kasvavalle sikiölle. Äidin stressihormooneilla on tutkitusti vaikutusta sikiön hyvinvointiin. Eikö kuitenkin pitäisi olla selvää, että siinä vaiheessa kun äidiksi ryhtyy, niin eräs pieni ihminen menee tärkeysjärjestyksessä ohitse kaiken muun?
Mutta pitää myös olla tuomitsematta äitejä jotka porskuttavat läpi raskauden niin ettei kukaan edes huomaa äidin olean raskaana. Meitä on niin monenlaisia äitejä, ihan luonnostaan
On toki.
Nyt tuntuu, että olet yleistänyt yksittäistapauksia “trendiksi”. Samoin olisi mukava nähdä tutkimus, johon viittaat. On melkoista järjen köyhyyttä aloittaa tupakointi raskaana. Väite kuulostaa niin uskomattomalta, että kyse voi olla korkeintaan jostain alkuasukkaista Amazonin sademetsässä. Laittaisitko vielä jotain linkkiä tutkimukseen.
En tosiaan usko, että on olemassa mitään trendiä pyrkiä mahdollisimman pieneen mahaan. Korkeintaan niin, ettei tarvitse “syödä kahden edestä”, mikä sitten toki näistä “hyvän tekosyyn” hyödyntävistä mammoista voi siltä tuntua. Ne “raskauskilot”, jotka useimmille naisille synnytyksen jälkeen jäävät, ovat osaksi ylisyömisen tulosta, eivätkä mässätyt kilot millään tavoin tee odotusajasta lapselle turvallisempaa. Tärkeintä lapsenkin kannalta on äidin terveys, jota liikunta ja terveellisesti syöminen myös raskausaikana edistävät. Ei näläntunne raskaana ollessa ole mitenkään eri kuin ilman raskautta. Kyllä sitä on kyettävä vastustamaan raskaudenkin aikana, jos on taipumuksia lihomiseen.
Hoikka äiti voi siksi olla lapselle terveempi kasvupaikka kuin ylipainoinen. Ja hoikkana voi pysyä stressaamattakin.
Kirjoitinkin nimenomaan kultaisesta keskitiestä. Sellainenkin on olemassa ???? kyllä minä ainakin syön, kun on nälkä. Minusta se on luonnollista ja jos raskaana on useammin nälkä, niin se on varmasti elimistön tapa kertoa, että äiti ja vauva tarvitsevat ravintoa. Ehkä hoikan äidin pitää hieman kerätä rasvaa, jotta vauva saa täyttävää maitoa synnyttyään? Ihan villi veikkaukseni vain, ei mitään tutkimustietoa tästä ????
Tuo tupakointitrendi oli valitettavasti ihan Suomessa. Siitä uutisesta on kyllä jo aikaa. Katson jos löydän linkin, mutta googlettamalla löydät varmasti itsekin.
Tässä yleisesti aiheesta http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000000440849.html
Ja tässä ainakin yksi juttu tuosta tupakoinnista, tosin tämä ei ole sama, minkä aikaisemmin näin.
http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/58441-tutkimus-huolestuttava-ilmio-suomessa-yha-useamman-teiniaidin-vauva
No ei se ollutkaan oikea juttu. Tästä löysin yhden, mutta tässä ei ole kyseessä suomalaiset. Linkitän sen sitten joskus, jos sattuu uudestaan vastaan tulemaan. Muttanyt menen syömään, kun on NÄLKÄ ????
http://www.iltamakasiini.fi/artikkeli/406333-raskaana-olevat-teini-ikaiset-tupakoivat-saadakseen-pienempia-vauvoja
Ei ole tainnut James koskaan raskautta kokea! Pakko puuttua tuohon ettei näläntunne ole raskaana ollessa mitenkään eri kuin ilman raskautta. Kyllä muuten on. Varsinkin pahoinvoinnista kärsivälle juuri näläntunne saa olon entistä pahemmaksi. Ja ihan neuvolastakin suositellaan että raskaana ollessa on hyvä syödä useita välipaloja päivässä heikotuksen ehkäisemiseksi. Kannattaa toki terveellisiä välipaloja syödä turhan lihomisen välttämiseksi mutta itse voin kyllä kokemuksesta sanoa että kyllä vain on näläntunne aivan eri raskaana ollessa ja siihen ei voi kyllä itse vaikuttaa 🙂
Näin on! Toki sitä voisi olla syömättä, jos tuntuu niin tärkeältä tuntea nälkää, ettei liho. Mutta minä ainakin uskon vakaasti, että tuolle ylimääröiselle nälälle on ihan oikea syykin olemassa.
Jo yli kymmenen vuotta sitten, kun esikoiseni syntyi, huomasin synnytyssairaalassa käynnissä olevan kilpailun: mitä pienempi vauva, sen parempi. Erityisen silmiinpistävää tuo oli tullessani äidiksi toistamiseen: yli neljäkiloista vauvaa hoitajana äitinä olin muuten ihan out, kun PIENI sen vauvan olla piti. Jos alle kolme kiloinen, niin hyvä.
Jaksan uskoa siihen teoriaan, että vauva kyllä kohdussa kasvaessaan ottaa äidistä kaiken tarvitsemansa. Toisaalta vauvan kokoon ei äiti juuri voi vaikuttaa – lapsi kasvaa kohdussa juuri niin isoksi, kuin sillä on tilaa. Siksi perheen esikoiset ovat yleensä pienempiä kuin sisaruksensa.
Miten ihmeessä olet saanut mahan pysymään noin hyvässä kunnossa :D? Itsellä on ollut yli 4 kiloisia vauvoja ja se kyllä näkyy mahassa: vatsalihasten erkauma ja napatyrä :(. Nyt olen pikkuhiljaa aloittelemassa pilates ym. harjoittelua, että saisi erkaumaa kurottua edes hieman umpeen. Oletko treenanut jotenkin tietyllä tavalla vai onko litteä vatsa hyvin geenien ansiota :D?
Raskausvatsan koosta sen verran, että erittäin isot mahat omistaneena ja erkauma ym. ongelmat saaneena ymmärrän ison raskausvatsan pelon, mutta en kyllä sitä, että ruokavalioilla ym. aletaan kikkailemaan lapsen terveyden vaarantaen :(. Mahasta tulee mitä tulee, siihen ei voi hirveästi lapsen terveyttä vaarantamatta vaikuttaa.
Veikkaan, että vatsan palautumisessa on geenejä kiittäminen. Olin kyllä tarkka, että en tehnyt vatsalihaksia raskaana tai kuukausiin raskauden jälkeen, jotta siihen lihasten väliin ei pääse muodostumaan sellaista “ranskanleipää”.
Mutta ei vauvani ole kyllä noin isoja ollut. 3kilon kieppeillä kaikki. Kilot meni vissiin kaikkialle muualle ????
Hyvä teksti! Oon samaa mieltä yleisesti ottaen, toki pitää muistaa että kaikille ei tule sitä 20kg kuntopalloa mahaan vaikka haluaisivat. 🙁
Haha kyllä mulla on ollu ihan mahdoton nälkä koko raskauden ajan. Annos koko on kasvanut isommaksi kun miehellä 😀 ja sama varmasti jatkuu imetyksenkin alkaessa 🙂 täällä siis rv39+5. Itse olen aina ollut pienikokoinen, alipainon puolella vaikka kuinka olen syönyt ja liikkunut normaalisti – kun ei kilot tartu niin minkäs voit. Esikoisesta oikein toivoin että kiloja jäis kun niitä tulikin se 20, mut imetys vei miinuksen puolelle. Nyt on tullut n.18kg mutten tällä kertaa odota niiden jäävän. Ei se auta kuin alkaa systemaattisesti lihasmassaa kasvattamaan että saan painoni nuosemaan, mut sekin sitten aikanaan ettei sotke imetystä 🙂
Niinpä. Minulla muuten “liikakilot” pysyivät aina niin pitkään, kun imetin. Kun imetys loppui, niin kilot lähti ???? hassua.
Raskausvatsan koolla taitaa loppujen lopuksi olla aika vähän tekemistä vauvan koon kanssa. Enemmän siihen vaikuttaa odottajan ruumiinrakenne, onko pitkä vai lyhyt tai pitkäselkäinen, tilava lantio ym. Itselläni kaksi alle kolmekiloisena syntynyttä ja yksi vähän päälle kolmekiloinen ja joka raskaudessa maha oli ISO, koska kasvoi suoraan eteen. En myöskään allekirjoita pienikokoisten vauvojen “ihailua”. Sain aina selitellä, miksi omani olivat niin pienikokoisia, ja vauvavuodet meni painokontrolleissa ym. rampaten. Isojen vauvojen äidit puolestaan saavat kehuja: “Rinnostasi tulee varmaan kermaa, kun lapsi noin hyvin kasvaa” (Ihan kun siihen jotenkin voisi hirveästi vaikuttaa, minkälaatuista tavaraa ja ne omat maitorauhaset erittää…)
Olen pohtinut, että onkohan se rasvan kerääntyminen raskausaikana, juurikin se syy “kermaiseen maitoon”? Ihan pohdintoja vain, ei mitään tietoa asiasta ????
Mä olin hoikka raskaanakin. Olen aina ollut hoikka. Söin hyvin, makeanhimoakin oli. Loppuraskaudesta paino oli tippunut muutaman gramman ja siitähän haloo syntyi. Oli todella loukkaavaa, koska en tieten tahtoen laihduttanut, vaikka kävinkin lenkeillä ihan hyvän olon takia ja että liitoskivut hellittäisivät. Ennen raskautta painoin 53kiloa ja loppuraskaudessa n. 60kiloa.
Nousihan se paino kuitenkin vähän. Tärkeintä on varmastikin juuri se, että syö.
Minä en ymmärrä tätä aihetta. Siihen vatsaan kokoon vaikuttaa mm. se miten paljon lapsivettä on. Minulla oli ensimmäisessä raskaudessa sitä runsaasti. Samoin toisessa ja kolmannessa. Kolmannella kerralla vauvakin oli iso. Minä laihduin raskausaikana aina niin, että kilot alkoi nousemaan vasta rv 20+. Joka kerta painoa tuli n. 12kg. Minulle on jäänyt roikkuva vatsanahka ja mahtavat raskausarvet kiitos juuri tuon lapsiveden. Ja se on asia mihin et voi ruokavaliolla, tupakoinnilla tai millään muullakaan vaikuttaa.
Niinpä!