• Kännykkä kädessä leikkipuistossa. Tsot tsot äiti!

    Olen törmännyt usein keskusteluun siitä, miten kamalaa on jos äiti katselee leikkipuistossa kännykkäänsä, eikä juokse hikihatussa lastensa perässä pitkin puistoa. Veikkaan, että nämä kauhistelijat eivät varmastikaan ole neljän vilkkaan pojan äitejä. Tai sitten he ovat äitejä jotka ovat pitkää työpäivää poissa ja lähtevät ainoana yhteisenä aikanaan lastensa kanssa puistoilemaan.

    Lue myös: Bloggaamisesta ammatti ja yrittäjäksi puolivahingossa

    Käyn leikkipuistossa lepäämässä

    Kun lapset ovat vilkkaita ja energisiä pakkauksia, kuten meillä, niin aidattu leikkipuisto on melkein ainoa paikka maailmassa missä äitinä voi hetken tehdä jotain rauhassa. Meillä tilanne oli se kun lapset olivat pieniä. Jos lasten kanssa oli ollut koko päivän kotona tai omalla pihallaan, niin jotenkin sitä kaipasi edes sitä pientä hetkeä kun kukaan ei vaatinut sinulta mitään.

    On edelleen pienempien poikien kanssa puistoillessa ihanaa ottaa kännykkä esiin ja katsoa mitä muulle maailmalle kuuluu. Ihanaa vaihtelua siihen vaatimiseen…”Äiti, annatko vettä”, ”äiti voidaanko tulla jo sisään”, ”äiti, mulla on nälkä”, ”äiti mitä me voitaisiin tehdä”, ”äiti lähdetäänkö johonkin”. Sen sijaan pojat viilettävät pitkin puistoa leikkeineen ja minä saan olla hetken omien juttujeni kanssa. Poikia kun on useampi, niin leikkivät hienosti siellä ilman minua. Toki leikkivät usein kotonakin, mutta sitten leikitään siinä metrin päässä minusta.

    Ei se välttämättä puhelinkaan ole minkä otan käteeni, välillä minulla on mukana myös hyvä kirja. Levitän viltin leikkipuiston nurmikolle, otan mukavan asennon ja luen kirjaa. Nyt kun alan pian täysipäiväiseksi yrittäjäksi, niin luultavasti käytän puistohetkiä myös työntekoon. Se on meinaan vissi ja varma, että jos kotona istahtaa sohvalle kirjan tai puhelimen kanssa, niin johan kohta kaikki haluaa jotain. Tai päälle muodostetaan ihmispyramidi.

    Tärkeintä kai on, että on perillä mitä lapset siellä puistossa touhuavat ja katsoo, että eivät kiusaa muita, eivätkä ole vaarassa tai aiheuta muille vaaraa. Muuten ei minun mielestäni ole mitenkään tarpeellista aikuisten ihmisten kirmata lapsiensa perässä puistossa. Tai ei se minua haittaa jos joku siellä viipottaa menemään pilttinsä kanssa, mutta toivottavasti häntäkään ei haittaa, että minä katselen sivusta ja selaan sitä kännykkääni.

    Joten älä katso kännykkää räpläävää äitiä kuin halpaa makkaraa

    Mistä tiedät minkälaisen päivän hän on viettänyt siihen asti? Mistä tiedät onko hän ehtinyt koko päivänä lukemaan uutisia tai katsomaan viestejään? Mistä tiedät onko se päivän ensimmäinen hetki kun hän pääsee istahtamaan yleinsäkään alas? Mistä tiedät onko se koko viikon ainoa hetki kun kukaan ei vaadi häneltä yhtään mitään? Anna äidin nauttia!

    Jos hänen lapsensa käyttäytyvät asiallisesti puistossa, niin sillä ei ole mitään merkitystä mitä äiti siellä samaan aikaan tekee. Äiti varmasti huomioi lapsiaan muualla senkin edestä.

    Kommentit

    1. Sama meillä!! Olen ollut kotona nyt yli 2,5vuotta ja kotona taaperoa pitää huomioida vähän väliä kun tylsistyy. Nyt on jo uusikin vauva mutta eihän vielä yhteiset touhut luonnistu.
      Leikkipuistossa pystyn yleensä rauhassa lukemaan blogeja, Facebookia, uutisia jne. koska lapsi 2,5v. viihtyy (asiallisesti ja turvallisesti) leikkitelineissä eikä vaadi minulta kuin satunnaista kehumista. Kuten ”Hienosti kiipesit!”, ”Kyllä oot taitava!”.
      Ja vauva usein nukkuu rattaissa koska on puistoon tulomatkalla nukahtanut.

    2. just näin!

    3. Täysin samaa mieltä! Olen ollut molempien lasten kanssa pitkään kotona ja valtaosan siitä ajasta olin jatkuvassa valmiudessa ja leikin, luin, kuuntelin, juttelin, jne. Jos lapsi sitten puistossa (tai kotona) innostuu leikkimään itsekseen, niin todellakin äiti/isä voi hetken selata kännykkäänsä (ja JOSKUS voi jopa pyytää lasta odottamaan hetken sitä äidin huomiota).
      Varmasti on vanhempia, jotka eivät ole tarpeeksi läsnä lapselleen, mutta tätä ei kyllä voi päätellä kännykän vikuilusta.

    4. Samaa mieltä 🙂 Se puisto on se ihana hengähdyspaikka, jossa 10v, 6v ja ihan pian 4v viilettävät keskenään eivätkä kaipaa äitiä kuin välillä katsomaan että miten hienosti joku uus temppujuttu meni 😀 Kiitos tästä Poikien äidit -blogista, tää on niin mahtava ja onnea alkaneelle yrittäjän taipaleelle. Niin paljon on itekin saanut kuulla sitä säälittelyä että kun on ”vain” poikia, onneksi täältä on saanut vertaistukea ja ajatuksia poikien äitiyteen, joka on kuitenki itelle se maailman ihanin ja luonnollisin asia! 🙂

    5. Kiitos! Tätä kirjoitusta olen odottanut tähän keskusteluun! Meillä on just näin. Meillä on sekä tyttöjä että poikia ja jatkuvasti joku tarvitsee jotain. Puisto on tosiaan se ainut paikka, missä voi vähän viipyä omissa ajatuksissa.

    6. Eikä se äiti tai isä välttämättä somessa pyöri vaan kun kaikki mahdollinen lääkärin varaamisesta kelan asiointiin ja junalipun ostoon tapahtuu netissä niin pakko niitä virallisia asioita on joskus tehtävä. Meillä toinen lapsi nukkuu päikkärit mutta vanhempi ei niin pakko puhelinta on räplätä lasten hereillä olon aikana

      1. Niinpä, jotenkin tuosta puhelimesta on tehty kummallinen mörkö. Pakko myöntää, että jos luen kirjaa puistossa niin mulkoilua tulee huomattavasti vähemmän.

    7. Omassa lähipiirissäni ainakin tiedän kuka äiti viettää liian paljon aikaa somessa ja toisia taas ei tahdo saada sitä kautta kiinni, kun niin harvoin katsovat puhelintaan. Molempia löytyy ja someaddiktio on valitettavan yleinen riippuvuus muitten mukana.

      1. Sekin on totta. Minä ainakin voin katsoa peiliin tuossa asiassa, erityisesti nyt kun yritystä olen rakentanut ja ideat lentelevät milloin missäkin, niin hetihän ne on saatava jonnekin ylös. Kännykkä on silloin usein kädessä, kun haluaa heti katsoa yhteistyökumppaneita ja ideoita netistä. Someenkin jää herkästi koukkuun. On muuten todella vapauttavaa pitää some-taukoa. Minä olen pitänyt aina perhelomilla ja se on ihanaa!

    8. On se luksusta asua maalla, kun voi häpeilemättä katsoa kahvikupin kanssa ikkunan takaa (kännykkä toisessa kädessä) poikien leikkejä hiekkalaatikolla. Ei paljoo ahista eikä hävetä, kun ei ole ketään joka tuomitsisi! Aita silti rakennettiin ympärille, että saatanpa välillä vaikka upotakin sen kännykän tutkimiseen. Mutta pääasiassa aita on tarkotettu sitä varten, että välillä pitää pystyä tekemään ihan oikeasti asioita niin, että tietää poikien olevan rajatulla turvallisella alueella.
      Surullista on, että kaikki äidit eivät kaupungissa edes vie lapsiaan leikkipuistoihin sen hirvittävän kyttäämisen, paskanpuhumisen ja tuomitsemisen takia. Jos puistoon mennään vain esittämään, miten hyvin asiat on, vaikka seinät kaatuu päälle, niin kenenkähän etua se ajaa? En ymmärrä kuka on voinut kasvaa vanhemmaksi oppimatta edes pienintä empatiakykyä, että tukisi muita vanhempia tuomitsemisen sijaan. Kaikilla on omat haasteensa, mutta mikäli lapsuuden suurin trauma on lastaan vain toisellakorvalla ajoittain kuuntelevavanhempi (koska kännykkä), on asiat vielä suhteellisen hyvin.
      Riippuvuudet asia erikseen, mutta ei se tee riippuvaista, jos uskaltautuu lapsen.läsnäollessa käyttämään puhelinta.

      1. Sinä sen sanoit. Minustakin tuntuu, että moni vanhempi nykyään esittää. Ei sekään varmasti lapselle ole hyväksi, että esitetään muiden aikana ja sitten kotona ollaan ihan erilaisia. Maalla olisi ihana asia näiden meidänkin poikien kanssa. Uskon, että pojillemme se olisi täydellinen asuinpaikka, mutta minä olen valitettavasti sellainen ”laumaihminen” että tulisin varmaankin hulluksi maalla. Pakko olla ihmisiä paljon ympärillä koko ajan. Outo vika minussa 🙂

    9. No mä kyllä vietän lapsen kanssa myös sen hetken, kun puistoilen. Aika usein tulee muidenkin lapset mukaan leikkimään muiden vanhempien jutellessa keskenään tai ollessa kännykkä kädessä. Mä voin hoitaa asiat kotona ihan rauhassa, lapsi on telminyt mun kanssa puistossa, niin ei vaadi niin paljoa huomiota kotona, mutta kukin tyylillään. Sinäänsä ei kännykät mua haittaa, mutta ikäväkseni olen huomannut, että lapset voi käyttäytyä miten vain, eikä vanhempi kännykän käytöltään huomaa mitään. Viimeksi puistoillessa tönivät toisiaan liukumäessä vaarallisestikkin isin tuijotellessa nettiä. On ok tuijottaa puhelinta, mutta ei ole ok, jos muksut saa olla, kuin pellossa sen hetken.

      1. Jonna

        No miten se sitten käytännössä eroaa, että touhuaako lapsi kotona äidin kanssa vai puistossa? Saman huomionhan lapsi saa kokonaisuudessaan kuitenkin. Tässä varmasti on erona perheen koko. Meillä kun on monta lasta, niin puistossa heillä on kivasti touhua keskenään, ei minua niissä leikeissä kaivata. Kotona voi tulla herkemmin riitatilanteita ja äitinä sitten mielummin touhuan kotona heidän kanssaan. Pelataan lautapelejä tai leikitään nerf-sotaa.

        En nyt tiedä millainen tuo tönimistilanne on siellä ollut, mutta jos perheessä on useampi lapsi niin töniminen on aika yleistäkin ja kontaktin ottaminen muihin sisaruksiin. Ehkä tilanne ei siis näyttänyt tuosta isästä niin pahalta kuin sinusta. Sinulla on ilmeisemmin vain yksi lapsi? Silloin on ehkä vähän vieraampaa sellainen sisarusten välinen kontakti. Tietysti ketään ulkopuolista ei saa töniä, kiusata tai aiheuttaa vaaraan, ja sen verran pitää jokaisen lapsiaan katsoa ettei mitään tapahdu. Katseli välillä sitten puhelintaan tai ei.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart