• Poikien äitiys muuttaa naista tai ainakin minua muutti

    En villeimmissä unelmissanikaan koskaan ajatellut vielä joskus tulevani neljän pojan äidiksi. Sellainen minusta kuitenkin tuli ja olen nyt meidän talouden ainoa naispuolinen, sillä jopa perheemme koira on poika. Poikien äitiys on muuttanut minua paljon. En ehkä ole ennen ollut siitä niin tietoinen, mutta nyt kun oikein aloin asiaa pohtimaan, niin tajusin kuinka moni asia minussa on muuttunut poikieni myötä. Veikkaan, että sama on ainakin osittain käynyt muillekin poikien äideille. Sitä en tiedä onko vaikutus samanlaista jos perheessä on poikien lisäksi myös tyttölapsia, siihen osaatte varmasti ”sekaperheiden” äidit vastata minua paremmin?

    On monia asioita jotka ovat muuttuneet. Pelkästään äitinä oleminenkin jo muuttaa naista. Lisäksi se, että on kasvatusvastuussa pojasta, jostain sellaisesta mitä ei ole itse koskaan ollut, tekee muutoksesta vielä erilaisempaa. Aika mieletön matka poikien äitinä on ollut tähän asti ja vielä vain jatkuu…

    Muutokset minussa

    Miesten pomottaminen ei tee minusta parempaa naista.

    Koska olen perheemme ainoa nainen voisin herkästi lähteä pomottelemaan koko porukkaa. Jostain syystä vahvan naisen imagoa on tullut jopa aina ihailtua. Siinä ei ole pidemmän päälle kuitenkaan mitään järkeä. Poikani näkisivät sen mallin, että nainen vie ja mies vikisee ja tästä koituisi ehdottomasti ongelmia siinä vaiheessa kun odottaisin miniöitä näytille. Kukapa nainen haluaisi pomottelevan miniän 😉 . En tietenkään halua opettaa myöskään pojille, että tilanne olisi toisinpäin. Tästä syystä meidän perheessä ei pomota kukaan. Aikuiset ovat tasavertaisia ja kukaan ei määrää ketään. Lapsia tietysti ”pomotetaan”, mutta se onkin meidän aikuisten tehtävä. Olen huomannut jättäytyväni myös muissa yhteisöissä enemmän nykyään sivustakatsojaksi kuin ryhtymällä päällepäsmäriksi, toisin kuin ennen.

    Miesten maailma on yhtä tuttua kuin naisten.

    Sitä oppii miesten anatomiaa ja ajatuksenjuoksua siinä poikien mukana. Ensin tietysti vauvaa hoitamalla ja myöhemmin sitten kiperiin kysymyksiin vastaamalla. Pojat kysyvät avoimesti omaan kasvuunsa liittyviä kysymyksiä, joihin ei äitinä vielä ihan tiedä kaikkia vastauksia, joten ne pitää selvittää. Pian huomaakin jo olevansa aika ekspertti ja huomaamattaan ymmärtääkin miehistä aika paljon enemmän kuin mitä ennen poikien kasvattamista ymmärsi. Miesten maailmasta tulee tuttu ja turvallinen.

    Shoppailu on nopeaa ja tehokasta.

     En ole aikaisemminkaan ollut mikään himoshoppailija, mutta ostoksilla kiertely koko päivän oli ihan hauskaa. Nyt kun olen elänyt tässä miesvaltaisessa taloudessa, niin huomaan pitäväni enemmän nopeista ostosreissuista ja pidemmistä ruokahetkistä. Pojat lähtevät mielellään kanssani kaupoille, mutta ostostyylimme on aika tehokas. Vaatteita ei hypistellä, eikä välttämättä edes sovitella. Sopivat vaatteet löydetään aika tehokkaasti. Shoppailun jälkeiselle ruokailulle jätetäänkin sitten paljon pidempi aika. Huomaan toteuttavani tätä samaa nyt jo yksinkin kaupoilla pyöriessäni. Nopeasti ja tehokkaasti.

    Lue myös: Näin saat pojan siivoamaan

    Penkkiurheilu onkin ihan kivaa.

    En voinut sietää ajatusta penkkiurheilusta ennen omia poikiani. Tottakai urheilullisena ihmisenä seurasin urheilua televisiosta, mutta lähinnä yksin. En ajatellut koskaan, että se voisi olla sellainen koko perheen yhteinen juttu. Mieheni ei ole mikään penkkiurheilija, joten penkkiurheiluun tutustuin paremmin vasta poikieni myötä. Nyt se olenkin minä joka ehdottaa futisiltaa poppareiden ja herkkujen säestämänä. Viimeksi taisin olla ainut joka jaksoi katsoa pelin loppuun, muut sammuivat sohvalle.

    Asioiden loputon vatvominen on turhaa.

    Myönnän olleeni ennen poikiani jopa hieman draamanhakuinen ja asioiden vatvoja. Sain jopa jonkinlaista nautintoa juoruilusta sekä asioiden loputtomasta vatvomisesta. Poikia kasvattamalla olen kuitenkin oppinut sen toisenlaisen puolen elää. Draama on turhaa, elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi jännitettävää. (Kuten se, että mikä paikka saadaan laastaroida tänään.) Asiat otetaan vastaan siinä hetkessä, käsitellään ja sitten se on ohi. Ja se on oikeasti ohi. Kenelläkään ei ole kiinnostusta palata vanhoihin riitoihin ja tapahtumiin uudestaan. Huomaan nykyään jopa vältteleväni draamaa. En halua olla enää tekemisissä ihmisten kanssa jotka draamaa aiheuttavat.

    Ulkonäköpaineet karisevat.

    Erehdyin minäkin uskomaan joskus, että naisten kovat ulkonäköpaineet liittyvät jotenkin miehiin. Kuitenkin ne ulkonäköpaineet tuntuvat olevan jo pienillä tytöillä, kun taas pojat eivät samassa iässä vielä mieti mitään ulkonäköön viittaavaakaan. On virkistävää huomata, että ulkonäköasiat ovat pojille yhdentekeviä. Heillä on niin paljon muutakin mietittävää kuin se miltä he tai muut ihmiset näyttävät. Sitä on kummasti itsekin rentoutunut ulkonäköasioiden suhteen kun on tullut äidiksi pojille. Sen tietää, että omien poikien mielestä on aina se kaunein äiti maailmassa. Se mitä on muiden mielestä, ei merkitse tuon taivaallista.

    Pieruhuumori on hauskaa.

    Tästä muutoksesta en ole kovin ylpeä, mutta se kertoo enemmän ehkä siitä, että kontrolli on noin yleisestikin hieman höllentynyt. Ei kaikki ole niin haudanvakavaa. Meillä on kotona sääntönä, että piereskely tapahtuu vain vessassa, ei olohuoneessa, eikä missään nimessä keittiössä. Pojat kunnioittavat tätä sääntöä oikein hyvin. Mutta jos jollakulla nyt vahinkopieru muualla pääsee, niin kyllä se naurattaa ihan koko porukkaa. En olisi uskonut aikanaan, että pierut voivat naurattaa myös minua. Moni muukin asia on tullut otettua paljon rennommin kuin ennen.

    Millaisia muutoksia poikien äitiys on sinulle tehnyt? Vai onko mitään?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart