• Futismutsi vääntää mokkapaloja niska limassa

    Olenko ainut äiti joka ei voi sietää lasten harrastusten mukana tulevia talkoohommia?
    Kaikella kunnioituksella niitä ihmisiä kohtaan jotka talkoissa mielellään uurastavat, eikö heillä ole elämää? Eikö heillä ole omia harrastuksia? Eivätkö he käy töissä? Eikö heillä ole kuin yksi lapsi? Vai onko heillä lainkaan parisuhdetta? En vain ymmärrä mistä se tarmo ja aika niihin talkoohommiin voi löytyä? Raha voisi tietysti olla kova moottori jos talkoohommilla saataisiin maksettua harrastusmaksuja tai edes kevennettyä niitä. Usein se ei kuitenkaan ole niin. Talkoilla maksetaan vaatetilauksia, kuvatilauksia tai leirimaksuja.

    Esimerkki talkoopäivästä:

    EDIT Tämä tässä alla on vain esimerkki talkoopäivästä. Tämä kyseinen tapahtuma ei ole sen kummemmin syy tälle kirjoittamalleni tekstille. Tämä teksti käsittelee kaikkia maailman harrastuksia, seuroja ja talkoohommia. Eikä tätä ole osoitettu millekään seuralle tai joukkueelle. Pahoittelut jos joku on tästä mielensä pahoittanut.
    Oli yhden poikani harrastuksen turnauspäivä ja hänen ikäluokkansa järjesti sinne buffetin ja muuta toimintaa. Osallistuin talkoisiin siihen vaaditulla panoksella. Turnauksesta tuli kyllä mahtava tuotto ja ihan tosi hienosti homma oli järjestetty, mutta jos nyt yhden äidin hommat tähän listaan, niin ymmärrätte ehkä miksi talkootyö tuntuu minusta ärsyttävältä. (ja minä en todellakaan ole se joka siitä porukasta eniten hommia teki, luultavasti vähiten).
    Arpajaisvoitot, niitä ei ole tietenkään pakko kenenkään viedä, mutta kun niitä nyt pyydetään ja jos arvonta halutaan järjestää, niin kyllähän niitä tulee vietyä. Minä vein tähän esimerkki turnaukseen 30 euron edestä palkintoja.
    Leivonnaiset, ne perkuleen mokkapalat. Olen kyllä hienosti välttänyt niiden tekemistä ja tehnyt kaikkea muuta mahdollista lasteni harrastusten buffetteihin. Mokkapaloja olen vääntänyt vain muutaman kerran, enkä haluakaan vääntää niitä enää koskaan. Tällä kertaa ostin munkkeja vietäväksi. Niihin meni rahaa 15 euroa. Jos olisin väkännyt itse jotain niin rahan lisäksi olisi mennyt tietysti se työaika niitä tehdessä.
    Työaika, leivonnaisten tekemiseen voisi laskea työaikaa varmaankin noin 2 tuntia? Vähintään ainakin 1 tunnin. Tällä kertaa säästyin siltä, mutta turnaukseen pitää mennä myös paikalle myymään tai tekemään jotain muuta tapahtuman hyväksi. Työaika siellä riippuu tehtävästä, tällä kertaa minä olin paikalla 3 tuntia. Koska mieheni oli töissä, niin jouduin ottamaan pienet mukaani turnaukseen. Jos työajan laskisi rahassa, niin se on noin 30 euroa pelkästään turnauksessa olemisesta. (10€/h).
    Oma käytetty raha, hauskinta tästä tekee se, että turnauksessa töissä olevat vanhemmat ostavat myös ison osan turnauksessa myytävistä tuotteista itse. Tällä kertaa minulla meni mukana olevien lasteni ostoksiin 3 tunnin aikana 25€. (sisältää myös maksullisen pomppulinnan).
    Eli nopeasti laskettuna yhdellä äidillä meni tähän talkoohommaan rahaa 70 euroa ja käytetty työaika oli arvoltaan noin 30 euroa. Yhteensä 100 euroa. 
    Mitä saisi 100 eurolla? Ainakin ne vaatteet ja valokuvat ihan heittämällä. Eikä tarvitsisi tehdä mitään niiden eteen. Houkuttelevaa. Tietenkään tämä ei ole näin yksiselitteistä. Turnausten järjestämiseen menee rahaa, hallivuokrat, palkinnot ja tuomarit. Jollain nekin pitää maksaa ja tuskin me vanhemmat kauhean innokkaasti niitä omista pusseistamme maksaisimme.
    Joten KYLLÄ, ymmärrän talkoiden tarpeellisuuden ja teen sen mitä pitää. Arvostan kyllä niitä vanhempia joilla on aikaa ja mahdollisuus talkoissa hääriä ilman näin järkyttävää tuskaa ja ahdistusta. Koska vaikka en voi kertakaikkiaan sietää talkoohommia, niin teen niitä kuitenkin.
    Olenko siis huono äiti kun en nauti lasteni harrastusten talkoohommista? Kuuluisiko hyvän äidin olla innosta pinkeänä mukana lasten harrastusten varainkeruussa? Eikä ainakaan valittaa siitä, että joutuu sellaista tekemään? Voisiko tämän varainkeruu homman lisätä varoituksena vanhempain oppaisiin? Niihin samoihin, joissa varoitellaan koliikista, vaipparallista ja sisarusten tukkanuottasista. Ehkä lapsiluku olisi jäänyt monessa perheessä pienemmäksi. 🙂

    jalkapallopeli
    Photo: KK Photography

    Lue myös:
    7 pojan äiti vastaa 7:ään kysymykseen

    Paras pipo kypärän alle

    Kommentit

    1. Tää on tosi vaikee asia. Itse en myöskään harrastustalkoista juuri nauti ja mielellään maksaisin itseni ulos niistä, mutta se taas ei ole reilua niille, joilla ei ole siihen varaa. Mua riepoo kuitenkin se asenne, mikä esikoisenkin joukkueessa vallitsee, että koko perhe on osa joukkuetta, joukkue priorisoidaan ilman muuta kaiken yli ja äidin tehtävä on ruokkia ja pyykätä (pilke silmässä sanottua, mutta kuitenkin). Hei mulla on toinenkin lapsi, oma joukkue, työ ym.! Lisäksi esikoisella on toinenkin harrastus. Ei ole reilua että hommat kaatuu aktiivien niskaan, mutta olisi mielestäni korkea aika miettiä muunlaista systeemiä.
      Ei mua haittaisi vaikka kerran kuussa leipoa, mutta kun nyt pitäisi säännöllisesti järjestää koko buffetti eli viettää koko lauantai tai sunnuntai jossain koulun sisällä myymässä. Ei vaan ole aikaa, silti haluaisin että lapseni saa harrastaa :/

    2. Käsittelit hyvin aihetta, joka riepoo meidänkin perhettä. Varmasti talkoot kuormittavat sitä enemmän, mitä isompi perhe (ja enemmän harrastuksia) on. Meillä ei harrasta tällaista talkootyötä vaativaa joukkuelajia kuin yksi lapsi, mutta allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit. Kuten nimimerkki Sofia jo kommentoi, on helposti eriarvoistavaa, jos maksamalla pääsee hommista, koska kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole. Meillä tuo joukkueharrastus on mennyt aikataulujen ja mielenkiinnon vuoksi jotenkin isän ja lapsen keskinäiseksi jutuksi. Minun yhteystietoni eivät edes ole siellä, olen ihan huono äiti 😀 kun en kuulu WhatsApp -ryhmään tai osallistu toimintaan. Mieheni on mukana tarvittavissa, maksetaan kaikki mikä pyydetään, mutta olen kyllä ihan kylmästi jättänyt väliin asioita. Ei kai sentään molempien vanhempien tarvitse olla aktiivisesti mukana.. En ole asiasta syyllistynyt, sillä mielestäni mieheni tekee jo riittävästi vapaaehtoishommia joukkueen eteen, vaikkei siis leivo tai ole mitään buffetissa myymässä. Eipä tähän kommenttiini nyt mitään kirkasta ajatusta ehkä sisältynyt, tästä voisi puhua loputtomasti… Näkökulmia on niin monia. Summa summarum, minulla eivät rahkeet riittäisi, jos jokainen lapsi harrastaisi lajia, jossa edellytettäisiin koko perheen jatkuvaa ajallista ja rahallista panosta tällä tavoin, kuin nyt yhden harrastuksessa edellytetään.

    3. Et todellakaan ole ainoa. Mieheni valmentaabä yhtenä valmentajana pojan joukkuetta ja minä heidän joukkueen rahat. Silti meidän odotetaan myös leipovan ne perhanan mokkapalat ja myyvän niitä harva sen viikonloppu. Ei tule onnistumaan. Valmentaminen vie aikaa, joukkueen raha-asioiden hoito vie aikaa (molemmat on siitä palkatonta vapaaehtoistyötä) ja meillä on muitakin lapsia ja lapsilla muita harrastuksia. Kannatan talkoita mutta joku roti.

      1. Ja pitäisihän noita vastuita ehdottomasti jakaa. Ei se niin voi mennä, että toiset tekee ihan hulluna ja toiset ei tee mitään. Niinhän se tosin taitaa mennä 🙁 Minä olen kyllä tehnyt se mitä on vaadittu, mutta en ole mikään aktiivi. Nehän siellä suurimman homman aina tekee, mutta ilmeisemmin pitävät siitä ja se onkin kiva jos se heistä on kivaa.

    4. Minulla on 4 lasta, harrastuksia on vuosien varrella ollut ja kaikenlaisissa talkoissa on tullut oltua. Yksi lapsi vielä lisäksi musiikkiluokalla johon kuului kahvituksia sun muita konserttihommia. Niissä on aina ollut mukavaa, tutustunut kivoihin ihmisiin ja viettänyt monia tunteja mukavan harrastuksen parissa. Samalla tutustunut lasten kaveriden vanhempiin paremmim kuin muuten.
      Meillä on myös aina ollut mukana ihmisiä jotka vihaavat talkoita, no he ovat voineet osallistua rahalla, ei mitään osallistumispakkoa talkoisiin.
      Toki kaiken voi ottaa ”voi hitto kun tääontylsäävaikeetamunparisuhdekärsiijaseuraelämä” tai sitten voi tykätä siitä mitä tekee. Voithan sanoa lapsellesi, että tässä perheessä ei harrasteta.

      1. Tuo olisi ihan hyvä systeemi, että rahallakin voisi osallistua. Sille peukku. Minulla on ystäviä ihan mukavasti, en keräile niitä lisää lasteni harrastuksista. Se olisi myös aika hankalaa kun sinne pitää aina raahata pikkusisaret mukaan ja se on aika homma hoitaa talkootyöt ja katsoa, että pienemmät pysyy hengissä. Ei siinä kovasti seurustelemaan ehdi.

    5. Valmentajat ja huoltajat saattavat viettää esim. 10h JOKA viikko ILMAN korvausta hallilla tms. mahdollistamassa 50 lapsen harrastamisen ja siihen vielä suunnittelut päälle. Tästä voi kukin tahollaan laskea paljonko aikaa kuluu vuodessa. Silti he maksavat lapsensa harrastuksesta samat maksut kuin muutkin ja vielä joskus jopa turnauksessa myyvät makkaraa. Ymmärrän hyvin, että mokkapalojen leipominen ei kaikille maistu, mutta joskus on fiksumpaa pitää mölyt mahassaan. Tai voithan käydä kysäisemässä lapsesi valmentajalta, että eikö hänellä todella ole omaa elämää.

      1. Tuo onkin ihan typerää. Minusta valmennuksesta pitäisi maksaa, kenenkään ei pitäisi joutua valmentamaan ilmaiseksi. Vähintään oman lapsen kausimaksuissa pitäisi saada helpotusta. Kysymys herää…mihin ihmeeseen se kaikki raha sitten menee jos valmennus ei maksa mitään ja maksetaan kuitenkin normaalit kuukausimaksut ja kerätään tuottoa lisää tapahtumilla ja buffeteilla? Meneekö se edustusjoukkueelle? Eli aikuisille pelaajille? Tämä on siis ihan oikeasti puhdas kysymys, ei syytös, sillä en tiedä?

        1. Eikä sekään autuaaksi tee jos pystyt kuittaamaan lapsen harrastusmaksun alkamalla valmentajaksi. Meillä on kaksi lasta nyt useamman kesäkauden (4kk/kesä) harrastaneet lajia, jossa valmentajat kootaan vanhemmista. Yhtä kesää luluunottamatta joko minä tai mieheni tai molemmat ollaan kuitattu harrastusmaksun valmentajan hommilla. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden lapsen kohdalla kentällä seisotaan 3 kertaa viikossa, ja jos lasten treenit sattuu eri päiville, ollaan siellä kentällä 6 päivänä viikossa. Jostain syystä olen alkanut tulla siihen lopputulokseen, että maksan mielelläni rahalla kesän harrastuksen ja pääsen vähemmällä (sillä edellytyksellä että joku muu on tarpeeksi hullu käyttämään kesänä lasten valmentaminen ilmaiseksi).

          1. Niin ja ainahan sieltä tosiaan löytyy ehkä niitä jolle laji on kertakaikkiaan niin rakas jo omasta lapsuudestaan, että haluaa viettää lasten kanssa kentällä aikaa. Tietysti siinä vaiheessa jos valmentaminen ei maistu kenellekään ja kukaan ei oikein ilmoittaudu valmentajaksi, niin eikö valmentajia sitten pysty palkkaamaan mistään? Joku nuori pelaaja saattaisi lähteä valmentamaan riemulla junioreita.

    6. Ymmärrän, että talkoohommat ei kaikille maistu, mutta julkinen lapsesi joukkueen toimintatapojen mollaaminen ei ole ok. Tervetuloa vanhempainiltaan vaikuttamaan siihen, kuinka joukkuetta pyöritetään.

      1. Hmmm….luitkohan jutun? Nimenomaan lopussa kuittasin arvostavani niitä jotka tekee ja tiedän, että pitää tehdä. En myöskään osoittanut tätä tekstiä millekään seuralle tai joukkueelle. Jutussa ei edes mainita kenen lapseni harrastus, mikä harrastus tai mikä seura on kyseessä esimerkki päivässäni. ???? Yhdenkään joukkueen toimintatapoja ei tekstissäni ole mollattu. Tämä teksti ei edes käsittele mitään seuraa tai ikäluokkaa.

    7. Omien lasteni talkootöiden tuotoilla on kyllä maksettu kenttä- ja hallimaksuja sekä pelinohjaajien palkkioita, mitkä ainakin omasta mielestäni on kiva, että otetaan ns. yhteisestä potista. Eikä mielestäni 2-3 kertaa vuodessa tehtävä suuremman tapahtuman järjestäminen vie omaa aikaani niin kohtuuttomasti, ettenkö siihen voisi osallistua. Ja kyllä käyn töissä, harrastan,vietän aikaa puolisoni kanssa ja opiskelenkin ja silti pystyn kahden lapseni harrastuksiin osallistumaan ihan riittävästi. Talkootöiden ja yhdessä tekemisen merkitystä toivon myös voivani välittää lapsilleni. Yhdessä muiden perheiden kanssa olemme saaneet aikaan hienoja tapahtumia, joita olemme muistelleet jälkeenpäinkin. Lasten ilo ja ylpeys siitä, että oma joukkue on järjestänyt hyvän turnauksen, jossa kaikilla oli kivaa, on parasta ”palkkaa”, mitä olen saanut!

      1. Kotiturnaukset on kyllä mahtavia, sitä en kiistä. Lapsia kun on useampi, niin niitä vaan alkaa kertyä aika paljon. Tekeminen on varmasti kivempaa sellaiselle perheelle joka itsekin harrastaa samaa lajia tai harrastamiseksi riittää se, että lapset harrastavat ja itse on mukana. Minä kuitenkin haluan harrastaa myös omia harrastuksiani ja mieheni myös. Silloin viikonloput ovat aika tukossa kun on 4 lapsen turnausket ja niiden buffetit, sekä omat harrastukset. Tietysti tällä hetkellä meidän tilanteemme on hankala siksi, että mies rakentaa taloa ja olen käytännössä yksin 4 lapsen kanssa koko ajan. Siinä on aika paljon haasteita kaikkeen järjestelyyn. Eikä sillä, olenhan minäkin hommani aina tehnyt kun olen vaan suinkin pystynyt. En vaan mitenkään nauti siitä 🙂

    8. Et todellakaan ole ainoa. Välillä esim. viiden tunnin työ on tuottanut seuralle 30 e. Niin paljon mieluummin olisin antanut sen 30 e kuin jakanut kolmena iltana töiden jälkeen mainoksia…
      Tässä kirjoituksessa ei millään tavalla mainittu, mikä seura on kyseessä. Yleinen teksti, joka käy niin moneen harrastukseen.

      1. Kiitos Hanna! Juuri tuo, että lasketaanko sitä todellista kannattavuutta aina?

    9. Harvinaisen itsekeskeinen teksti. Eli ne jotka on innolla talkoilemassa on yhden lapsen työttömiä sinkkuäitejä vailla omia harrastuksia ja omaa elämää. Rahaa tiskiin niin helpottaa sun ahdinko, ja rahallahan sä hoidit hommat nytkin kun ostit munkit ja arpajaisjutut sekä vielä käytit rahaa omiin poikiisi turnauksessa. Työajan voit ottaa tappioksi, kannattaa tarkkaan laskea ne ylös että voi sitten tehdä koosteen että näin monta tuntia olen tehnyt ilmaista työtä. Ehkä siitä saa jonkun palkinnon…

      1. Niinhän minä juuri kirjoitin ???? no ainahan tekstistä voi lukea vain ne itseään ärsyttävät kohdat ja jättää kaiken muun lukematta, jotta pääse sanomaan kirjoittajalle. Kuten se, että totesin talkootyötä edelleen tekeväni vaikka en siitä pidäkään. Ja perustelin myös miksi talkootyötä tehdään ja totesin, että kyllähän sitä pitää tehdä. Kirjoitin myös arvostavani talkootyötä paljon tekeviä. Mutta jokainen tietysti takertuu siihen mihin itse kokee hyväksi takertua ????
        Ps. Kirjoitan blogia työkseni. Tämä olisi aika tylsää luettavaa jos kirjoittelisin mielipiteitäni, mutta en kertoisi mitään esimerkkejä mielipiteiden tueksi. Lukijan olisi myös aika tylsä lukea tekstejä joissa ei vahvasti kuvailtaisi mielipiteitä. Vaikka ei oikeasti ihan niin vahvasti kirjoittaja tuntisikaan ????

      2. Siis mitä ruikuttajia tänne on eksynyt? Tehkööt ne talkoita jotka tykkäävät ja ne eivät jotka eivät halua. Mitä sitä valittamaan niille jotka eivät talkoista tykkää. Toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta. Kirjoittaja on joutunut tässä mielestäni nyt turhan ikävän palautteen kohteeksi, tuohan on vain hänen mielipiteensä.

        1. Kiitos <3 Noh, jokainen toki saa kirjoittaa mielipiteensä. Outoa vain kun palaute tulee sellaisilta jotka eivät ole selvästi edes lukeneet juttua loppuun ajatuksen kanssa. Heti takerrutaan ensimmäiseen lauseeseen. Ehkä se vaan kolahti...ei kai se muuten niin kovasti ärsytystä aiheuttaisi.

      3. Mun mielestä talkoohommat on jopa ihan hauskoja, leivon mielelläni ja pidän tärkeänä, että joukkue saa rahaa. Mutta mulla ei ole yksinkertaisesti aikaa niin paljon, kuin vaadittaisiin. Mun kuopus on pieni, halutaan pitää hänen pk-päivät lyhyinä, minkä takia teemme jonkin verran töitä viikonloppuisin. Toisekseen emme halua raahata häntä ympäriinsä viikonloppuisin esikoisen harrastuksessa (sitäkin on tehty silloin kun toinen meistä oli hoitovapaalla, mutta pk-arjen rinnalla se on liian rankkaa). Mulla on myös oma tärkeä harrastus, jossa toimin joukkueenjohtajana, mikä vie aikaa, ja haluan myös viikonloppuisin rentoutua. Tätä voi tietty pitää itsekeskeisenä, mutta onko ihan oikeasti niin, että lapsi voi harrastaa joukkuelajia vain jos äiti luopuu omastaan?

        1. Niin tämä sama on minulle aika iso asia. Oma harrastus on minulle tosi tärkeä ja kuitenkin haluaisin lasten pystyä harrastamaan sitä mistä he pitävät. Meillä pienin poika rukka on joutunut raahautumaan isompien peleihin ja treeneihin koko pienen ikänsä. Emme ole edes ehtineet ajatella hänelle omaa harrastusta. Pakko se olisi kuitenkin jossain vaiheessa hänellekin suoda. Eli eihän näitä todellakaan ole helppo järjestää, vaikka olen parhaani toki koko ajan yrittänyt ja kolmen harrastavan pojan talkoisiin aina osallistunut kun se vain suinkaan on ollut mahdollista. Se, että en pidä talkoista voi olla myös puhtaasti siitä johtuvaa kun se on aina niin hankala järjestää. Tuntuu, että se tuo aika kamalasti tässä elämäntilanteessa lisästressiä arkeen. Eikä se tietysti ole kovin halpaakaan, kuten tässä esimerkissäni näytin, että rahaa menee loppujenlopuksi siihen järjestämiseenkin aika paljon. Tietysti joitain juttuja on vain pakko järkätä, kuten ne kotiturnaukset, koska muutenhan niitä ei sitten ikinä olisi. Eli niissä tapauksissa sen ei kai ole merkitystä tuleeko voittoakaan kun tapahtuma pitää jokatapauksessa järjestää ja sillon jos se jokatapauksessa tehdään, niin miksi ei voiton kanssa.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart