• 40- kriisi tuli, vaikka en pyytänyt

    En ole vielä neljääkymmentä, mutta läheltä liippaa. Pelottavan läheltä. Tajusin yksi päivä, että minulla taitaa olla jonkin asteinen neljänkympin kriisi. Se tuli hiipien ja huomaamatta, enkä osannut sitä odottaa.

    Kun täytin aikanaan 30, niin kriisistä ei ollut tietoakaan. Luulin, että silloin sen kriisin pitäisi tulla. Mutta ei, olin elämäni vedossa. Perustelin perhettä ja opiskelin kiinnostavaa alaa. Näytin hyvältä ja tuntuikin hyvältä. Parisuhde kukoisti. Ei siinä elämäntilanteessa ollut mitään kriisin aineksia. Itseasiassa nyt kun mietin, niin kolmenkymmentä oli ihan huippu ikä. Paljon parempi kuin kaksikymmentä.

    bikinit keski-ikä
    Melkein 40v

    Luopumisen tuskaa

    Mutta mikä tämä ihme kriisi nyt sitten on? Tässä on paljon sellaista luopumisen tuskaa, mitä ei missään muussa iässä ole. Kuten se, että hedelmällisyys alkaa naisella laskea ja lapsentekoikä on nyt takana. Tottakai sitä voisi tehdä lapsia vielä useita vuosia, mutta tässä se raja alkaa nyt olemaan, että niitä en enää missään nimessä itse halua tehdä.  Ja se on omanlainen kriisinsä. Ei siksi, että haluaisin lisää vauvoja, vaan siksi, että yksi aikakausi on nyt takana…lopullisesti.

    Pekan ja minun talvihäitä juhlitiin samalla kun täytimme 30v.

    Samaa luopumisen tuskaa se on myös sen suhteen, että lapset alkavat olemaan isoja. Ollie on vielä aika pieni, vasta 4,5 vuotias, mutta kaikki pojat ovat sen verran isoja, että pukevat itse, syövät itse, käyvät vessassa itse. Siinä on tietysti paljon hyvääkin, mutta on sinä myös oma luopumisensa. Se, että ei olekaan enää äitinä ihan niin tärkeä ja tarpeellinen kuin ennen. Lapset viettävät aikaa enemmän kavereillaan ja huoneissaan yksin kuin ennen. Pikkuhiljaa napanuora alkaa venyä. Missä on minun pienet pojat?

    Lue myös: Tällaisia ovat pojat horoskoopeittain

    Työkuviot ovatkin sitten oma lukunsa. Vaikka teenkin nyt super kivaa työtä ja juuri tähän elämäntilanteeseeni täydellisesti sopivaa, niin silti sitä väistämättäkin miettii samalla, että entä tulevaisuus? Kun naiselle iskee luku 40 lasiin, niin työnhaku käy hankalammaksi. Huomasin sen jo aikaisemmin, että työhaastatteluun oli hankalampi päästä 38 vuotiaana kuin 28 vuotiaana, vaikka työkokemusta ja koulutusta oli karttunut lisää.

    Ehkä osa syynä oli se, että minulla on niin monta lasta. Se ei varmasti saisi vaikuttaa, mutta yllättävän monessa työpaikassa sitä kysyttiin (vaikka ei saisi). Oletus kai on, että monen lapsen äidillä on paljon sairaspoissaoloja. (Minulla ei niitä ole ollut lasten takia ikinä.) Mutta niin se vain on, että työllistymiseen se varmasti vaikuttaa, kun ikää on neljäkymmentä.

    Lue myös: Bloggaamisesta ammatti yhdessä vuodessa 

    Naururypyt saavat näkyä kun ikää on kohta 40.

     

    Parisuhde päättyy usein neljänkympin kriisiin

    Parisuhdekin elää usein omaa kriisiään neljänkympin kohdalla. Ainakin paljon tuttuja ja ystäviä on eronnut tässä elämänvaiheessa. Meidän parisuhtemme on Pekan kanssa ikään kuin ”hyllyllä” nyt kun Pekan aika on mennyt jo vuoden rakennuksilla ja minä pyöritän tätä perhettä, sekä omia töitäni kovin kaaosmaisessa ympäristössä yksin. Parisuhteemme on odottelemassa parempaa aikaa. En siis voi vierittää meidän tilannettamme neljänkympin kriisin piikkiin, mutta ei se varmasti auta, että iänkin puolesta on isoja muutoksia tulossa. Pekka on leikkimielisesti sanonut, että hänen ei tarvitse vaihtaa nuorempaan, sillä hänellä on moottoripyörä. Hyvä niin! Minäkään en ole vaihtamassa nuorempaan.

    Ulkonäkö muuttuu, kun ikää tulee lisää. Vaatii vahvaa itsetuntoa hyväksyä kaikki muutokset, mitä tässä vaiheessa naiselle tapahtuu ja taistella vastaan sitä ajatusta, että rypyt pitäisi suoristaa ja kropan pitäisi näyttää samalta kuin parikymppisenä. Onneksi voin ylpeänä todeta, että olen tässä ollut vahva ja antanut itseni näyttää ikäiseltäni. En ole lähtenyt (enkä lähde) mihinkään botox-kokeiluihin. Minusta minun ikäisellä saa olla jo naururyppyjä ja vähän erimuotoinen kroppakin kuin nuorella naisella.

    Vaikea vaihe oli myös se, kun tajusi, että ei enää koskaan tule olemaan se henkilö, joka kääntää päät kun astuu huoneeseen. (Paitsi ehkä jonkun mokan vuoksi). Kuulostaa typerältä, mutta se oli aika iso muutos ja se tapahtui hyvin nopeasti. Nyt tuntuu siltä, että kun laittautuu nätiksi, niin silmät painavat tuhat kiloa ja tekisi mieli vain pestä meikit pois. Mitään kovin vartalonmyötäistä ei voi pukea päälleen, koska maha turpoaa aikaisempaa helpommin ja nopeammin. On viisaampaa meikata ja pukeutua hillitysti, jotta ei näytä ennemminkin typerältä kuin upealta.

    Lue myös: 10 typerintä kommenttia monen pojan äidille

    Neljäkymmentä tervetuloa

    Kuten sanoin, en ole vielä neljääkymmentä, joten minulla on tässä hyvää aikaa kriiseillä kriisini ja täyttää 40 hyvillä mielin. En ole vielä päättänyt vietänkö syntymäpäiväni vain ulkomailla, ainakin matka Thaimaaseen on jo varattuna kesälle syntymäpäiväni jälkeen. Toisaalta olisi kiva pitää pienet juhlat Suomessa, sillä onhan 40 iso luku. Kyllä sitä sietää juhliakin.

    Ehkä luku 40 tuo mukanaan paljon iloisia asioita, joita en vielä tiedä. Ehkä se tuo mukanaan huolettomuutta ja elämän helppoutta. Ehkä uusia harrastuksia ja uusia ystäviä. Ehkä lisää matkoja ja aikaa parisuhteelle. Ehkä perheeseemme tulee pojan ensimmäinen tyttöystävä (tai kumppani) ja perheemme kasvaa taas yhdellä. Tässähän voi tapahtua vaikka mitä kiinnostavaa ja jännittävää. Tervetuloa uudet tuulet!

    Onko teillä muilla ollut kolmenkympin, neljänkympin tai ehkä viidenkympin-kriisiä? 

    Kuuntele Poikien Äidit Podcast Suplassa

    Kommentit

    1. Ihana kirjoitus <3

    2. Mulla ei ollut neljänkympin kriisiä, mutta nyt kun kymmenet vaihtuu seuraavalle tasolle, niin tuntuu tulevan… Ei millään haluais uskoa olevansa jo ihan muutaman kuukauden päästä 50, voi apua, toi kuulostaakin ihan kamalalta😕

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart