• Asiat, joita jään kaipaamaan pienissä pojissa

    Näin äitienpäivänä herkistyin miettimään sitä, että mitä kaikkea ihanaa pienet pojat ovat elämääni tuonut ja miten vaikea niistä asioista on luopua. Ollie, meidän kuopus, täyttää kesällä jo viisi vuotta. Minulla ei ole kohta enää kovin pieniä poikia talossa. Pienet pojat ovat yllättäneet minut täysin, ne ovat mielestäni maailman ihanimpia. Rakastan pieniä poikia. Minä suren jo kovasti sitä, että kohta meidän talossa ei viiletä pieniä poikia, tukka takussa ja housut polvista puhki kuluneena. Pistän sormet ja varpaat ristiin, että jos minulle joskus lapsenlapsia suodaan, niin saisin vielä kerran kokea pienen pojan maailman. Edes yhden ihanan kerran.

    Siivoilin Ollien ja Oscarin huonetta ja pohdin samalla mitä leluja laitamme jo pysyvästi pois. Kyyneleet kirposivat silmiini kun tajusin, että oli paljonkin sellaisia leluja, jotka eivät tässä talossa ole enää aikoihin ollut käytössä. On oikeasti yllättävän raskasta päättää mitä niille leluille tapahtuu. Laitetaanko ne eteenpäin tuttujen lapsille, myydäänkö vai säilötäänkö lapsenlapsille? Olen ajatellut, että sellaiset pojille tärkeimmät lelut voisimme säästää lapsenlapsille ja muistoiksi.

    kesä ja pojat

    pojat on poikia
    Meidän pienet, Ollie ja Oscar täyttävät tänä kesänä 5 ja 8 v

     

    Tulen ikävöimään näitä asioita

    Pikkuautojonot olohuoneessa

    Meillä ei enää näitä autojonoja löydy. Ossianin ollessa pieni niitä oli pitkin asuntoa. Muut pojat eivät meillä niin kauheasti innostuneet pikkuautoleikeistä, jonkin verran kuitenkin jokainen ja esim autokisoja on pidetty pitkin asuntoa. Nyt kun ajattelin pistää pikkuautot pois leikkihuoneesta, niin onhan se surullista tajuta, että pikkuatuojonoja ei meiltä enää koskaan löydy.

    Aarteet ja kepit

    Kun on tottunut siihen, että poikien taskut ja reput ovat täynnä aarteita tai kuisti täynnä keppejä, niin miten hassua se on kun niitä ei enää ole? Vaikka ne on tuhansia kertoja minua ärsyttänyt ja olen marissut siitä, että niitä on joka paikassa, niin kyllä minä niitäkin pian kaipaan.

    Yllättävät pusukohtaukset

    Meidän pojat ovat edelleen kovia halailemaan ja en jaksa uskoa sen jäävän missään vaiheessa kokonaan pois. Mutta sellaiset yllättävät pusukohtaus hyökkäykset loppuvat kun talossa ei ole enää pikkupoikia. Pusuhippa, halihippa ja kutitushippa ovat pian menneen talven lumia.

    tramppa
    Välillä hypitään ja välillä halitaan…

    Rakkaus -laput

    Ei niitä taida enää tulla kun pojat ovat isoja. Onneksi sentään tekstiviestejä tulee, joissa paljon sydämiä ja joskus kakka-emoji. Mutta nyt enää Ollie ja Oscar tekevät minulle satunnaisesti paperilappuja joissa sydämiä ja kirjoitus -ÄITI. Olen yrittänyt varastoida niitäkin talteen, voin sitten selailla niitä kun lappujen saaminen joskus loppuu.

    Hauskat laastarit

    Meillä on ollut ja on jos jonkinlaista. Frozen, Salama, Minios, Paavo Pesusieni ja vaikka mitä muuta laastaria kaapissa. Välillä niitä on laitettu tarpeesta ja välillä ihan vaan sen takia, että on kiva saada laastari. Voi kuinka tylsää sitten kun laapissa on enää tavallisia ihonvärisiä laastareita.

    Pienet pyllyt

    Mikään ei ole suloisempaa kuin saunan jälkeen nakuna kirmaavat pienet lapset. Voi niitä pieniä pyllyjä, joita ei enää jatkossa tule meilläkään vilahtamaan.

    Katse

    Kaikki pienten poikien äidit tietävät sen katseen. Kun poika katsoo teitä, silmät täynnä rakkautta. Pyytteetöntä ja pohjatonta rakkautta. Yritän nyt Ollien kohdalla imeä itseeni niitä katseita niin paljon kun pysytyn ”varastoon”, jotta jaksan sitten tulevaisuuden teini-iät ja muut elää ilman niitä.

    Näitä minä tulen kaipaamaan…. entä sinä?

     

    villervallan kesävaatteet
    Poikien Villervallan kesävaatteet yhteistyössä Skidi.fi
    Poikien kesävaatteet yhteistyössä Skidi.fi

     

    Näitä asioita puolestaan en jää niin kovasti kaipaamaan 😉

    Kuinka nopeasti neljä poikaa sotkee olohuoneen? Kuvat tunti tunnilta

    Näin poikaperheessä! Kuvin

     

    Kommentit

    1. Ihana kirjoitus <3 Pienet pojat on ihan parhaita!

      1. Jonna

        Niin on. Jotain niin ihanaa heissä on.

    2. Tuli itselläkin tippa linssiin, kun luin tämän. Olen tuntenut viime aikoina samaa haikeutta monista asioista, kun oma esikoispoika menee syksyllä eskariin. On mulla vielä kuopus 1 v. Tyttö, mutta tyttöjen jutut on ehkä kuitenkin hiukan erilaiset. Toisaalta mielenkiinnolla niitä odotellessa.

      1. Jonna

        Vaikka meillä on neljä poikaa, niin heidän pikkulapsi aika on mennyt aivan järkyttävällä vauhdilla. En voi kuvitellakaan kuinka nopeasti se menee kahden lapsen kanssa 🙁 No ehkä sitten lapsenlapsia seuraavaksi. 🙂

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart