Meitä äitejä on erilaisia, on niitä äitejä joille on äärimmäisen tärkeää, että asunto on koko ajan siisti. Sitten on meitä äitejä, joita sotku ei haittaa. Tunteja on kaikilla äideillä sama määrä käytettävissään vuorokaudessa, se mihin se aika käytetään on jokaisen oma valinta. Jos sen käyttää siivoamiseen, niin se on jostain muualta pois. Näin se vain on.
Pyykkikori täynnä ja sydän täynnä
Meillä vaatteet roikkuvat penkeillä, lastenhuoneen lattialla saa väistellä leluja ja pyykkikori pursuaa täytenä. Jos teemme suursiivouksen, niin asunto pysyy siistinä ehkä hyvällä tuurilla maksimissaan viikon, sen jälkeen sama kaaos alkaa alusta.
Myönnetään, että emme ole ehkä kukaan tässä perheessä supersiisti. Saatamme jättää vaatteita siihen, mihin ne riisumme tai kengät hujanhajan eteiseen. Ihan jo tavaroiden paikalleen laittamisella saisi paljon siistimmän yleisvaikutelman. Mutta jos täällä meillä haluaisi kaiken pysyvän paikallaan, niin se vaatisi koko vuorokauden lasten perässä kulkemista.
Meidän pojat ovat tosi omatoimisia ja se näkyy tietysti siisteydessä. Toki keittiö pysyisi siistimpänä, jos minä voitelisin heille leivät ja putsaisin leivänmurut pöydiltä poikien jälkeen. Mutta minulla ei ole siihen mahdollisuutta, koska teen päivisin kotona töitä. Jos puunaisin poikien perässä päivät pitkät, niin työni jäisivät tekemättä. Pojat kun tekevät nuo asiat itse, niin tiedättehän te…lapset eivät osaa niin hyvin vielä kaikkea.
Kun lasken tietokoneen pois, yleensä noin klo 17-18 iltapäivällä, niin siinä vaiheessa kaikki on jo auttamatta sekaisin. Sitten tulee eteen se äärimmäisen tärkeä kysymys…miten vietän loppupäivän? Siivoanko kaiken, mitä on päivän aikana mennyt sekaisin? Vai teenkö poikien kanssa jotain paljon hauskempaa?
Valitsen pojat, sotku ei haittaa
Joskus harvoin valitsemme yhdessä siivoamisen, mutta koska se ei ole meistä kenestäkään oikeasti hauskaa, niin useimmin valitsemme jotain aivan muuta. Pakkaamme eväät ja pyöräilemme puistoon. Lähdemme trampalle hyppimään tai koiran kanssa lenkille. Käymme uimassa, skeittipuistossa tai syömässä ulkona. Oikeastaan melkein mitä vai muuta kuin siivoamme.
Kun ilta saapuu ja pojat menevät nukkumaan, olen taas uudestaan sen saman kysymyksen äärellä…miten vietän loppun illan? Voin alkaa siivoamaan tai voin istua Pekan kainaloon sohvalle ja lukea kirjaa. Valinta ei ole kovin vaikea, sotku saa jäädä. Joskus saatan tehdä (liian usein) illalla vielä töitä. Se puolestaan mahdollista sen, että voin aamulla nukkua Ollien kanssa pidempään ja köllötellä kainalokkain pusutellen, ennen kun nousen ylös ja alan tekemaan töitä.
Nämä on aina valintoja ja hyvin usein minä valitsen pojat!
Tottakai jokainen valitsee itse mistä nipistää. Toinen voi yhtälailla antaa aikaa lapsille ja nipistää parisuhteestaan. Toinen touhuaa lasten kanssa ja unohtaa kokonaan omat harrastukset tai muun oman ajan. Joku nauttii siivoamisesta ja nimenomaan SE on hänen omaa aikaansa. Ei siis tarkoita, että vaikka äiti siivoaisi, etteikö hän voisi viettää aikaa myös lasten kanssa. Tottakai voi, mutta jostain muualta hän silti nipistää.
Miten sinä valitset?
Tähän loppuun sopii hyvin Poikien Äidit Facebookissa mukana ollut teksti, jonka lähetti Mari.
Iltapalan jälkeen siivoilin keittiötä ja tiuskahdin, että ompa meillä taas sotkuinen keittiö. Tähän 9v kuopukseni tokaisi:” Äiti, se on tavallista muittenki kotona” 
Lue myös:
Näin nopeasti neljä poikaa sotkee olohuoneen. Katso kuvat tunti tunnilta
Lapset voi myös opettaa laittamaan tavarat paikalleen: Lelut laatikkoon, astiat tiskikoneeseen, puhtaat vaatteet kaappiin, kengät ja vaatteet omille paikoilleen? Lapset voivat myös siivota oman huoneensa/viedä omat pyykkinsä/tyhjentää tai täyttää tiskikoneen sillä aikaa, kun äiti tekee töitä, näin siivoaminen ei ole pois yhteisestä ajasta. Meillä ei ole supersiistiä mutta kun lapset tekee osansa, koti pysyy kutakuinkin asuttavana pienellä vaivalla.
Se on totta, sen opettaminenkin tosin vie oman aikansa. Vaatisi varmasti aika pitkää aikaa perässä kulkemista ja ”nalkuttamista” ennen kun nämä jäisivät pojille takaraivoon ja se sitten taas vaatisi äidin ottavan lomaa töistä, että voisi kulkea perässä ja opettaa. Eikä millään malttaisi vähiä lomiaan käyttää siivouksen opetteluun vaan kaikkeen muuhun kivaan. Juu kyllä valintakysymyksiä.
Pienten lasten kanssa on vielä kohtalaisen helppoa opettaa ja näyttää kädestä, mutta kun talossa alkaa olemaan esiteinejä niin meno on hieman eri. Monella jotka ovat päivisin töissä,on lapset keskenään koulun jälkeen useita tunteja ja siinä ehtii jo tapahtumaan yhtä sun toista. Meillä vaikka olen täällä paikalla, niin en todellakaan ehdi käydä eteisessä katsomassa onko takit paikallaan tai onko keittiössä pyyhitty leivänmurut. Teen töitä… Tietysti vanhempien siivouskäsitys varmasti myös tarttuu lapseenkin. Lapsi joka on nähnyt äidin tarkkana puunaamassa aina, oppii sen itsekin. Sitten taas lapsi joka on nähnyt äidin, asenteella, ei se ole niin justiinsa, niin lapsikin varmasti herkästi perii sen ajattelutavan. Että peiliinhän tässä saa katsoa. 🙂
Tulikin tässä mieleeni mieletön bisnesidea. Joku voisi alkaa pitämään ”siisteyskursseja” lapsille. Eli palkattu ulkopuolinen ihminen tulisi ”kouluttamaan” perheen lapset siivoamisen saloihin ja siihen miten tavarat laitetaan aina paikalleen. Kulkisi sen pari viikkoa lasten perässä ja nalkuttaisi 😀
Miehen suku asuu lähellä ja ovat kaikki siivousintoilijoita joten ei auta muu kuin siivota sekä opettaa näitä lapsia laittamaan tavarat paikoilleen. Ei meillä silti ole siistiä koska aivan jatkuvasta nalkuttamisesta, huutamisesta, jäähyistä, palkinnoista, kehuista, rohkaisuista huolimatta koti sotkeentuu uskomatonta vauhtia, Eikä nämä opi ikinä!!!! Paras ratkaisu on ollut pysyä pois kotoa, muutoin kaikki vuorovaikutus pyörii siivoamisen ympärillä. Meillä ei ole ikinä hauskaa.
Jos olisi vaihtoehto niin en tekisi näin. Tämä on hulluutta. Mieluummin lukisin kirjoja ja pelaisin pelejä heidän kanssaan rentoutuneena.
Jos ei ole jotakin tärkeää syytä siivota, niin antakaa olla ja nauttikaa elämästä. Kerran viikossa suursiivous riittää.
Niin, olen vähän samaa mieltä. Minusta on hienoa, että joku saa pidettyä kodin todella siistinä, siinä ei ole mitään huonoa sinäänsä. Mutta usein hyvin steriilin ja siistin kodin kylkiäisenä tulee vähän neuroottisia omistajia. Sellaisia, että kun heille menee kylään, niin katsekontaktia ei emäntään saa, kun tämä viuhtoo menemään rätin ja luutun kanssa koko ajan. Siis silloinkin kun on vieraita kylässä. Luulisi, että edes silloin voisi hetkeksi pysähtyä ja olla läsnä sille vieraalle. Pakostikin sitä sitten miettii, että onko tämä ihminen läsnä lapsellekaan ikinä jos keskittyminen menee siihen jynssäämiseen koko ajan vieraidenkin siellä olessa? Mutta tietenkään sitä ei tiedä kuin ihminen itse. Onhan niitäkin superäitejä jotka herää siivoamaan viideltä, jotta on siivonnut ennen kun lapset herää. Tämä supermutsi vetää kyllä hirsiä pienimmän kanssa aina kymmeneen asti 🙂