• 10-vuotias poikani päätti ryhtyä vegeksi

    Olihan se odotettavissa, että jossain vaiheessa joku neljästä pojastani alkaa kasvisyöjäksi. Se tapahtui kuitenkin aikaisemmin kuin ajattelin. Oliver istui ruokapöydässä, närppi leipäänsä ja totesi: Äiti, haluan lopettaa lihan syömisen. Mitäs minä siihen äitinä sanomaan? Tottakai se sopi, olenhan minäkin kasvissyöjä.

    poika kesällä
    Oliver Kuva: Meeri Nikkilä

    Hieman taustaa. Minä olen ollut kasvissyöjä jo 23 vuotta. Eli aika pitkään. Minun nuoruudessa, kun olin 16 vuotias, kasvissyönti oli aika harvinaista. Ei sitä taidettu oikein kotonakaan kunnolla ymmärtää. Koulussa erityisruokaa ei tarjottu, vaan söin mitä pystyin. Välillä kuivia perunoita ja salaattia tai spagettia ja ketsuppia. Paljon on siitä tultu eteenpäin ja nykyään kasvisruokailu on onneksi kovin helppoa ja valikoimaa löytyy.

    Minä syön kalaa (ainakin toistaiseksi) joten mikään virallinen kasvisyöjä en ole. Kalassa olen tarkka mistä se on kalastettu, millä pyyntimenetelmillä se on kalastettu ja mitä kalaa se on. Kalaa haluaisin kuitenkin syödä, koska se mahdollistaa sen, että saan kaiken tarvittavan ruokavaliossani. Maitotuotteita käytän, mutta vain luomua tai kotitilalta haettua ja niitäkin mahdollisimman vähän.

    Tälle minun ruokavaliolleni on olemassa joku hieno ”titteli”, mutta en sitä kuollaksenikaan muista, eikä se minua oikeastaan edes kiinnosta. Puhun siis kasvissyönnistä tässä, vaikka eipä se virallisesti sitä ole. Minä en syö lihaa, koska en halua tukea tehotuotantoa. Riistan syöminen olisi minun aatteilleni ok, mutta toisaalta en pidä lihan mausta muutenkaan, joten aina parempi jos en syö sitä lainkaan. Ei lihaa kuitenkaan mikään pakko ole syödä, toisin kun moni luulee.

    ”Äiti, haluan alkaa vegeksi”

    Sen Oliverin lauseen jälkeen mietin heti, että miten urheilevan nuoren pojan käy, kun hän ei syö lihaa. Selvittelin asiaa ja onnekseni löysin paljon hyviä esimerkkejä menestyneistä urheilijapojista, sekä miehistä jotka eivät syöneet lihaa. Huoli haihtui sen osalta nopeasti. Erityisesti kun kala kuuluu edelleen Oliverin ruokavalioon.

    Sitten aloin murehtimaan, että miten kaverit koulussa ja harrastuksissa ottavat tiedon vastaan. Olisi varmaankin helpompaa jos poika olisi aina ollut kasvissyöjä, mutta kun hän ryhtyi siihen tuon ikäisenä ja omasta aloitteestaan, niin hän varmasti joutuisi vastailemaan moniin kysymyksiin niin kavereille kuin sukulaisillekin. Oliver on kuitenkin selvinnut toistaiseksi tentistä hyvin, eikä ainakaan ole paljastanut minulle, että kukaan olisi suuremmin hänen valintaansa arvostellut. Joillekin vanhemmille sukulaisille hän on joutunut toistelemaan toistelemistaan, että ei halua lihaa kylässä ollessaan, mutta muuten on mennyt hyvin.

    Siitä olin yllättynyt, että Oliver on koulunsa ainoa kasvisyöjä. Hän määrärietoisesti marssi koulun keittäjältä hakemaan erityisruokavalio kaavakkeen, vaikka kehotin hetken odottelemaan, jos mieli vaikka muuttuisi. Oliver kertoi, että koulussa vain hän ja yksi opettaja olivat kasvisyöjiä. Se on yllättävän vähän. Ehkä moni ei tiedä, että koulussa voi tilata itselleen kasvisruuan? Ehkä jotkut syövät vain kuivia perunoita ja salaattia, kuten minä nuorena.

    Oliverin lihattomuus on kestänyt nyt jo puolivuotta, joten eiköhän se tullut jäädäkseen. Pikkuveljet Oscar ja Ollie ovat isoveljeään ihaillen koittaneet muutamaan otteeseen olla myös kasvisyöjiä, mutta molempien kohdalla joku herkullinen lihaisa ruoka on kääntänyt mielen. Lapset saavat tietysti itse valita mitä syövät ja toisaalta vähäisempikin lihansyönti on aina plussaa. Eikä meillä usein lihaa valmistetakaan, koska en syö sitä itse, niin teen vain kasvisruokaa. Lasten isä välillä tekee liharuokaa. Mutta silloinkin on aina kasvisvaihtoehto. Pikkuveljet ovat vielä kovin pieniä, heillä on aikaa miettiä aatteitaan ajan kanssa.

    mansikat

    Salaa ylpeä äiti

    Olen tietysti salaa ylpeä pojastani Oliverista. Olen ylpeä, että hän ajattelee pidemmälle asioita kuin moni aikuinenkaan kykenee ajattelemaan. Olen ylpeä, että hän rohkeasti uskaltaa olla erilainen ja valita itse mitä syö, välittämättä yhteisön paineista. Olen ylpeä, että hän on eläinten puolella, haluaa eläimille parempaa kohtelua ja toimii sen eteen. Olen ylpeä, että olen synnyttänyt tänne maapallolle yhden ajattelevan pojan lisää.

    Nyt kun en ole enää perheemme ainoa kasvisyöjä, niin minun on ollut pakko miettiä tarkemmin mitä syömme. Haluan pojan saavan kaiken tarvittavan ravinnon kasvuunsa sekä kehitykseensä. Meillä syödään aika monipuolisesti erilaisia kasvisruokia ja se on minulle henkilökohtainen voitto kun saan perheen lihansyöjätkin innostumaan jostain ruuasta missä ei ole lainkaan lihaa. Ehkä meille tulee tulevaisuudessa vielä lisääkin kasvisyöjiä. Toivon ainakin.

    veljekset
    pikkuveljet ja Oliver Kuva: Meeri Nikkilä

    Kommentit

    1. Voisitko enemmän jakaa arkikasvisruokatipsejä, mitkä pojille uppoaa ja mistä saa proteiinia myös. Yhden postauksen olenkin jo ainakin löytänyt. Vaikka edes vähän ohimennen, sivuten aihetta jotta saisi ideoita omaan kokkailuun. Mieluusti lisäisin pojille kasvisvahtoehtoja arkeen enemmän. Netistä reseptejä löytyy, mutta niitä ei aina osaa/jaksa/muista hakea.

      1. Jonna

        Toki voisin tehdä sellaisen. Minä jos joku olen noiden kanssa joutunut taistelemaan, että saadaan jotain mikä uppoaa kaikille. Mikään taitava kokki en ole, mutta sellaista perusruokaa kyllä väännän kyllästymiseen asti. 🙂 Kiitos postausideasta.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart