Kun Pekan kanssa aikanaan mietimme pienille pilteillemme harrastuksia, niin poissuljimme ensimmäisiksi kaikki lajit joissa vanhemmat saavat maksaa itsensä kipeäksi. Ei siis jääkiekkoa, taitoluistelua tai motocrossia meidän lapsille. Se oli selvää. Me suunnittelimme, että haluamme ison perheen ja haluamme myös matkustella. Tähän yhtälöön ei sopisi enää kalliit harrastukset päälle. Varsinkin kun olemme vain keskituloisia.
Harrastusten kalliista hinnoista on kirjoitettu paljon ja siitä, että köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että ongelma alkaa ulottumaan jo meihin keskituloisiinkin. Onko kohta harrastuksiin varaa vain rikkailla? Ja mitä se tarkoittaa lajeille, jos monta lahjakasta urheilijaa jää pois rivistä, koska ei ole varaa harrastaa?
Pienen pojan urheilukoulun hinta pilvissä
Vaikka teimme tietoisen valinnan ja valitsimme lapsillemme edullisia harrastuksia, ei sekään selvästi auta. Hinnat ovat vaan kertakaikkiaan todella hurjat nykyään. Esimerkkinä Ollien urheilukoulu, joka kokoontuu kesällä kerran viikossa. Se maksoi 150€. Pienet heittävät hernepussia, juoksevat ympyrää ja pomppivat tasajalkaa muutaman kuukauden ajan (tunteja noin 8). 150€ on aivan järjetön hinta siitä toiminnasta.
Oliverin jalkapallo maksaa jo yli 100€/kk. Ossianin pesäpallo on halvempaa, mutta kun mukaan laskee välinehankinat, leirit ja muut menot, niin kyllähän sitä rahaa menee aivan järjetön määrä. Oscar haluaisi soittaa kitaraa ihan tosissaan, mutta en tiedä mistä taiomme rahat kitaranopetukseen. Kerran maksoimme tuhat euroa lasten harrastuksiin liittyviä menoja yhden kuun aikana. Ja meillä on vielä ne edulliset lajit.
Tämä on vähän pattitilanne, emmekä ole varmastikaan ainoita jotka ovat tässä tilanteessa. Lapselta ei voi viedä harrastuksia alta, joten rahat on jostain hankittava. Olemme kuitenkin hieman koittaneet ohjata poikia kokeilemaan muitakin lajeja, jos sieltä vaikka löytyisi innostus johonkin muuhun, mikä ei veisi ihan niin paljoa rahaa. Tämä ”ohjailutilanne” tosin tekee tilanteesta vielä hankalamman hetkellisesti. koska ollaan kahden lajin parissa yhtä aikaa.
Lue myös: Sisäänrakennettu kilpailuvietti
Rikas tai yksilapsinen
Tietysti monen lapsen tekeminen on ollut oma valintamme, mutta kyllä minulle ainakin on tullut yllätyksenä kuinka kalliiksi eri lajit ovat nykyaikana menneet. Paljonko mahtaa olla niitä perheitä joiden lapset eivät vain yksinkertaisesti voi näillä nykyisillä hinnoilla harrastaa mitään? Samalla toivotaan, että suomalaiset lisääntyisivät enemmän, mutta kukaan ei viitsi lisääntyä enempää, koska sitten ei voi tarjota lapsilleen mukavia harrastuksia.
Mitä jos rahoitusta seuroille saataisiin yrityksiltä? Mitäs jos juniorit eivät joutuisi kustantamaan ammattiurheilijoiden menoja, vaan jokainen huolehtisi oman tonttinsa? Nousisiko taso heittämällä, kun kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa? Mielenkiintoisia pohdintoja.
Artikkeli Pietarilaisesta jalkapallojoukkuuesta, missä valmennus on ilmaista: Helsingin Sanomat
On aika surullista jos näin pienessä maassa missä mekin asumme, on oltava joko rikas tai yksilapsinen, jotta perheen lapsi voi harrastaa ihan mitä haluaa. Tai vaikka useampiakin lajeja kerralla. Meneekö tilanne jatkossa vielä pahemmaksi? Pitääkö meidänkin luopua Pekan kanssa omista harrastuksistamme tai matkustamisesta jotta voimme jatkaa poikien rakkaita harrastuksia? Tuskin nuo harrastukset tuosta enää halpenevat.
Miten teillä muilla on harrastusten hinnat vaikuttanut perheen talouteen?
Pitää muistaa, että hallivuokrat ja sarjamaksut pitää saada maksuun ja kun urheiluseura, useimmiten yhdistys, ei saa tehdä tuottoa, niin jostain se raha on tehtävä. Varainkeruihin ja talkoisiin osallistuu aktiiivisesti vain murto-osa vanhemmista. Siksi pitää maksaakin, jotta toimintaa voi pitää yllä. 100e /kk ei useassakaan seurassa riitä edes kattamaan jää/ salivuoro maksuja.
Olen ymmärtänyt, että juniorit kustantavat myös ammattilaisten menoja. Niin sen ei pitäisi mennä, kyllä ammattilaisille pitäisi se raha saada sponsoreilta.
Tämä on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta väärä luulo ja on harmillista, että tätä väärää tietoa edelleen jaetaan.
Eri seurojen talouslaskelmia nähneenä olen eri mieltä.
Tuskin junnut ihan ammattilaista menoja joutuvat kustantamaan, mutta vanhempien junioreiden varmaan kyllä. Maksuja siis tasataan, ja jos lapsi kulkee koko junioripelaajapolun läpi, tulee lopulta takaisinkin päin. A- ja B-junnuissa pelataan valtakunnallista sarjaa, jolloin mm. pelimatkoista tulee niin suuret kustannukset ettei juuri kenekään vanhemmilla sellaiseen olisi varaa. Meillä yksi poika joka pelaa jääkiekkoa, suht edullisesti pienessä seurassa, mutta kyllä silti aika usein pitää vähän miettiä mistä kausimaksut revitään. Varakkailla on muutoinkin varaa, pienituloiset saavat avustusta, mutta keskituloiset säästävät mistä pystyvät, että lapsi saa jatkaa harrastustaan. Meidän perheen matkailu rajoittuu siis kotimaan jäähallien ympäristöön; joskus jäädään vaikkapa ylimääräiseksi yöksi hotelliin ”minilomalle” 🙂
Niin me keskituloiset taidetaan olla vähän väliinputoajia. Vaikka en nyt tiedä missä menee köyhän ja keskituloisen raja? Kaikki on myös suhteellista, toinen kokee olevansa köyhä jos tilillä ei ole säästössä kun muutama satanen. Minä koen olevani keskituloinen, vaikka nostan todella pientä yrittäjän palkkaa ja jokainen penni menee joka kuukausi tililtä, ennen kun uuden palkan sinne taas saa. Mutta valintojahan nämä tosiaan on. Meilläkin on varaa vielä nipistää juuri niistä matkoista tai omista harrastuksista jos on pakko.
Hei! Mielenkiinnolla kyselen, että missä joukkueesse Ossian pelaa pesäpalloa. Omat poikani pelaavat Kankaanpään Mailassa E-ja C-pojissa 😊
Ei pelaa enää… hän on kova vaihtamaan lajeja ja kiinnostus lopahti tähänkin. Mutta pelasi siis Järvenpäässä. Onko se Kipe?
Pienen paikkakunnan onnea. Kuopuksen, 4v, futis 10€/8krt. Vanhemmat futaajat vetävät harkkoja ja keräävät sillä itselleen rahaa. Suunnistus, koko perhe 80€/vuosi sisältäen kilpailumaksut. Eskarilaisen säbä 80€/vuosi, futis 120€/vuosi, sisältävät vaatteet. Lisäksi Vanavedenopiston tanssikurssit n. 60€/vuosi. Kaikki harrastukset 2km säteellä kotoa.
Meidän viisilapsisessa perheessä vain yksi harrastaa yhden vuoden. Eli saa viiden vuoden välein harrastaa lajia joka maksaa. Muut on silloin max. 50 €/kausi maksavissa liikuntakerhoissa tai seurakunnan/4H-yhdistyksen kerhoissa. Ratsastus ja RC-autoilu on järjettömän kallista, tekee todella tiukkaa ylemmällä keskiluokallakaan maksella, vaikka ei tarvitse kuin yhtä kerrallaan.
Meillä lapset harrastavat kahta lajia -toinen päälaji ja toinen oheislaji (9&11v). Vanhemman jalkapallo vie liki 1000€/vuosi, mutta salibandyn järjestämme itse, jolloin kustannus 1xvkoon on vain 35€/vuosi. Harrastus ei siis aina maksa maltaita, mutta vie aikaa, kun se järjestetään talkoovoimin. Ammattivalmentaja tai sarjapelit nostaisivat myös oheissalibandyn hinnan korkealle, joten harkkapelit ja isä-valmentaja riittävät tältä erää. Toisen lapsen yleisurheilu lopetettiin yhteen kauteen, sillä sen sai myös järjestettyä 0€/vuosi itse, mutta päälaji Telinevoimistelu nielee taas ammattivalmentajineen 800€/vuosi.
Mitä enemmän on talkooporukkaa ympärillä, sitä pienemmällä saadaan hyvää aikaan -ongelma on, kun talkoisiin ei ehdi osallistua tarpeeksi moni. Ja sen ymmärrän kiireisessä arjessa hyvin..
Kuinka paljon syrjäytymistä voitaisiin estää, jos saataisiin kaikille joku harrastus? Islannin malliin..
Kahden lapsen yksinhuoltajana raha on muutenkin tiukassa, mutta molemmat saa harrastaa yhtä lajia, poika fudista ja tyttö tanssia. Ei ole itse varaa harrastaa mitään ja ei matkusteta. Joulu ja synttärilahjaksi pyydetään usein sukulaisilta kausimaksuihin helpotusta….
Tiedän tuskan, kadehtien olen katsellut erästäkin hyvätuloista perhettä, missä jokainen neljä poikaa harrastaa kahta lajia, futista ja jääkiekkoa. Siinä palaa kyllä hurja määrä rahaa, voin vain kuvitella. Meillä on myös tuo yhden harrastuksen raja.
Todella hyvä että näistä puhutaan ja vanhempia alkaa kiinnostamaan mistä ne kausi maksut koostuu 🙂 itse olen seura työssä ollut mukana jo 20v jollain tapaa ja nähnyt tämän hintojen nousun myös. Minun mielestäni ongelma on siinä että tilojen vuokrat ovat koko ajan nousussa. Joskus muinoin valmentajille sai maksaa aika lailla palkkaa kilometri korvauksina tai muina korvauksina, jolloin palkka kulut olivat todella paljon pienemmät. Seurojen ei välttämättä tarvinnut palkata niin montaa työntekijää kun nuoret junnu valmentajat ja kerhojen valmentajat pysty tekemään lisä duunia noin.. Mutta nykyään myös verottaja on ottanut seurat tarkkaan syyniin 🧐 joten seuroille tulee ihan samat kulut työntekijöistään kuin mille tahansa työnantalle 🤷♀️ tämä aiheuttaa monien tuhansien lisäkuluja seuroille. Palkkaa on maksettava enemmän että siitä myös ohjaajalle jäisi jotain käteenkin.
Sitten harmikseni olen 20v aikana huomannut kuinka suomen hyvinvointi valtio on muuttumassa koko ajan itsekkääksi… Kaikki pitäisi olla ilmasta tai ainakin puoli ilmaista.. Ja rikkaat taas ei halua tehdä mitään ylimääräistä vaan maksavat mieluummin kaikesta. Joten seura työ / talkoo toiminnat ovat hirveän työn takana että sinne edes tulisi 10henkilöä tekemään jotain… Joten kaikki tällainen esim harjoitus paikan pienet kunnostamiset, tapahtuman järjestämiset ym joista säästettäisiin rahaa niin näihin pitää seurojen yhä useammin palkata työntekijät, koska kukaan ei viitsi enää talkoilla 🤷♀️ itse olen ajatellut että kylläpä on suomi rikkaita täynnä kun ei viitsitä 3h tulla muutaman kerran vuodessa talkoilee jolla todennäköisesti säästettäisiin 100€ jokaisen muksun kausi maksusta tai maksetaan pois vaikka se yksi leiri…. Joten toivottavasti kun tässä maassa nyt todennäköisesti alkaa tuo talous tilanne vähän kiristää jokaista, niin syntyisi sen myötä takaisin myös kulttuuri jossa voisi vähän välillä katsoa muihinkin kuin omaan napaan 😁 koska tätä menoa kyllä, käy juuri niin että vain rikkailla on varaa harrastaa
Juu tuo talkoohomma on myös huomattu. Meillä yhdessä joukkueessa tehtiin sitten niin, että ne rikkaat maksoi sen työosuutensa. Eli jos oli vaikka buffa ja siitä tuli tuottoa 1000€, niin se 1000€ jaettiin niin monella pääluvulla, kuin buffaan osallistui ja päälle lisättiin tietty vielä ainekustannukset. Siitä saatiin sitten se summa, mitä rikkaat maksoi siitä, että eivät jaksaneet tulla buffaan 🙂 Se oli musta ihan reilu systeemi. Hyöty oli joukueelle kuitenkin sitten ihan samanlainen, mutta jokainen pystyi sen oman tulotason mukaan määrittelemään mitä tekee tai tekemättä jättää.
Luultavasti olet tietoinen, että tämä on lainvastainen tapa toimia. Talkootöiden tuotto kuuluu joukkueen kaikille jäsenille tasaisesti riippumatta siitä, kuka talkoisiin osallistuu.
En ole kyllä tietoinen, koska en ole sellaisessa tehtävässä missään seurassa, että minun pitäisi olla tietoinen. Minusta silti oikein hyvä systeemi.
Meillä laitetaan rahat lasten harrastuksiin, joten ei matkustella. Näin pystytään maksamaan yhden ratsastus ja toisen jääkiekko (joka tulevaisuudessa tulee kyllä vaan kallistumaan), kolmannella on halpa harrastus. Matalapalkka alalla työskentelevinä joskus kirpaisee, mutta ajattelen tämän olevan satsaus lasten tulevaisuuteen.
No onhan se näin ja tärkeää on tottakai, että lapsi saa harrastaa mitä haluaa. Tuskin mekään oltaisiin tohdittu kieltäytyä jos lapset olisivat innostuneet esimerkiksi jääkiekosta, mutta ollaan koitettu ohjailla niin, että eivät innostu 🙂 Koska halutaan myös matkustaa. Nyt on pojilla kyllä tosi kivat lajit, esim jalkapallosta tykätään koko perhe. Vaan ei sekään enää edullista ole nykyään..
On surullista lukea ettei lapsi saa harrastaa mitä haluaa ja jääkiekko kielletään ”kalleuden” takia. Ei se jääkiekko ole yhtään sen kalliimpaa kuin jalkapallo. Siitä sulla on täysin väärä luulo siis. Tällä hetkellä oman pojan jääkiekko on 60€/kk (+250€/vuosi seuramaksu). Varusteet joo voi maksaa paljon jos haluaa ostaa uusia, mutta käytettynä löytyy helposti ja edullisesti hyviä. Aikuisten harrastukset taitaa niitä kalliimpia kuitenkin olla kuin lasten. Veikkaan että tienaat kuitenkin enemmän kun mä ja silti vaikka mulla ois 4 lasta, niin sais ne harrastaa mitä haluaa. Itellä menee omiin treeneihin 65€/kk ja joka kk laitan vähintään 500€ heti palkasta säästötilille.
Se on ehkä surullista, mutta monessa perheessä vähän pakko juttu. Ei kukaan voi ottaa lapsilleen kalliimpia harrastuksia, kuin mihin riittää rahat. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, jos itse ei ole tarvinut tällaisia asioita koskaan miettiä. Onneksi lajien kirjo on niin laaja, että jokainen on varmasti meilläkin löytänyt itselleen rakkaan lajin, vaikka muutamia vaihtoehtoja on jouduttu nipistämään lajin kalleuden vuoksi. (Pitää vielä mainita, että kukaan pojista ei ole onneksi edes halunnut missään vaiheessa harrastaa näitä pois rajattuja lajeja). Lätkä on kyllä hurjan kallista varusteineen kaikkineen, siitä ei pääse kyllä yli eikä ympäri.
Ilmeisemmin palkkani on heikompi kuin sinun, tai menot isommat. Ei olisi todellakaan mitään mahdollisuutta pistää 500€ säästöön joka kuukausi. Säästöön ei jää mitään, kaikki menee mitä tulee. Ihan tähän arjen pyörittämiseen.
Jos sanot olevas keskituloinen niin varmasti sulla on isompi palkka ku mulla. Mulla jää verojen jälkeen 1700 – 2000€ käteen kuussa. Eli aika pieni palkkainen oon. Mulla säästyy iso summa kun en omista autoa ja paritalon asuntolaina on maksettu jo. Ja normaalisti matkustelisin ulkomailla, jos ei ois koronaa.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen palkansaajan mediaanipalkka oli viime vuonna 3 140 euroa kuukaudessa. Jos otetaan huomioon osa-aikatyötä tekevät, mediaaniansio on noin 2 900 euroa kuukaudessa. Itse ajattelin, että keskipalkka olisi joku 2500-2700. No yhtä kaikki, minulla on välillä isompi palkka ja välillä pienempi, aikalailla kuusta riipuuen, yrittäjä kun olen. Mutta jos otan esimerkiksi tähän kuukauden jollon minulla jää verojen jälkeen 2000€ rahaa, niin kaikki kyllä menee. Pelkästään kauppaan menee jo lähemmäksi 1000€/kk. (Kyllä juuri laskin), lisäksi asunto- autolaina. Lasten harrastukset ja muut pakolliset hankinnat. Mutta meillä tosiaan on 6 hengen perhe ja asumme pankin omistamassa omakotitalossa. Perheen koollakin on aika paljon merkitystä.
Harrastusseurojen osalta kannattaa myös kysyä huojennusta maksuihin, jos on pienituloinen. Esim. koripallossa pääkaupunkiseudulla useampi seura alentaa maksuja, jos hakee huojennusta. Täyden hinnan maksavat toki tukevat osalla maksusta huojennusta hakevia, mutta ainakin itse mielelläni maksan koko maksun jo kannatusmielessä, vaikka koronatilanne on karsinut treenikertoja. Keskituloisia siis ollaan, mutta muuten lasten harrastukset edullisemmasta päästä.
10-vuotiaalla koris on 100€/kk. Vuositasolla kallista, mutta toisaalta hinta sisältää 3 ohjattua treenikertaa viikossa ja valmentajat ovat ns. ammattivalmentajia. Varusteet tietenkin tuohon päälle, mutta koriksessa sisäpelikengät ja urheiluvaatteet eivät ole kalliita. Peliasut ovat seuralta lainassa, joten niitä ei tarvitse ostaa.
Pääkaupunkiseudulla myös Hope ry. tukee vähävaraisten lasten harrastuksissa.
Täällä meidän suunnallta on esim koronan aikana täydet maksut pyörinyt, vaikka treenejä ei ole ollut. On vaikea ymmärtää miten maksut eivät edes alene.
Tämä oli hyvä kirjoitus! Meillä on kolme lasta ja heidän ollessaan pieniä ajattelimme, että emme missään nimessä halua elää lasten harrastusten mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Tytöt aloittivat jumpan, josta heidät pyydettiin pian kisaryhmään, jossa olisi ”vähän tavoitteellisempaa ja vähän enemmän treenejä”. Pikkuhiljaa kuitenkin treenimäärät ja maksut ovat nousseet pilviin. Tässä vaiheessa tuntuisi kuitenkin kamalalta ottaa tytöt pois harrastuksesta, sillä he ovat motivoituneita ja lahjakkaita ja harrastusryhmästä on muotoutunut tiivis ystäväporukka, jonka kanssa vietetään aikaa myös treenien ulkopuolella. Niinpä täytyy vain yrittää pihistää muista menoista, jotta saa harrastuskulut katettua. Eniten ärsyttää ns. ylimääräiset kulut, kuten tosi usein hankittavat seuravaatteet, joiden ostaminen on ”vapaaehtoista”, mutta kuitenkin ryhmäpaine ostamiselle on kova. Jos koko muu ryhmä saa vaikka uuden puvun, on sitä vaikeaa olla ostamatta, ettei oma lapsi olisi ainoa, jolla kys. vaatetta ei ole.
Olemme ajatelleet, että mieluisat harrastukset ovat lapsille hyväksi ja varmasti antavat paljon eväitä elämään. On myös ihanaa seurata lasten onnistumisen iloa ja kehittymistä, kisajännitystä ja ryhmähenkeä. Tällöin rahahuolet unohtuvat.
Joo toi on totta, että joka harrastuksessa tulee noita lisämenoja vielä niiden pakollisten lisäksi. Monesti myös ihmisten hypettämät talkoot tulee pidemmän päälle paljon kalliimmaksi, kuin maksaa suosiolla kulut. Jos laskee, että joutuu vaikka olemaan pois töistä, niin paljonko menettää palkka siltä päivältä, niin kyllä siinä monesti enemmän menettää kuin saa.
entäs sitten kuten vaikka kaverin perheessä 2 lasta ja yksinhuoltaja äiti joka oli työssäkävyä mutta hoiti yksin kaikki menot ja sairaanhoitaja jonka palkalla ei aivan juhlita en muista pystyikö lapset harrastamaan oikein mitään. entäs sitten tuollainen perhe 2-3 lasta ja yksinhuoltaja tai vaikka pariskuntakin työttömät vanhemmat siinä ei harrasteta mitään ei edes niitä halpoja lajeja ellei sitten harrastuksiin saa jotakin tukea. En tiedä onko tuollaiseen saatavilla tukea köyhimmille perheille ??