• Lasten harrastaminen on kohta vain rikkaille

    Kun Pekan kanssa aikanaan mietimme pienille pilteillemme harrastuksia, niin poissuljimme ensimmäisiksi kaikki lajit joissa vanhemmat saavat maksaa itsensä kipeäksi. Ei siis jääkiekkoa, taitoluistelua tai motocrossia meidän lapsille. Se oli selvää. Me suunnittelimme, että haluamme ison perheen ja haluamme myös matkustella. Tähän yhtälöön ei sopisi enää kalliit harrastukset päälle. Varsinkin kun olemme vain keskituloisia.

    lasten harrastukset
    Photo: KK PHOTOGRAPHY

    Harrastusten kalliista hinnoista on kirjoitettu paljon ja siitä, että köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että ongelma alkaa ulottumaan jo meihin keskituloisiinkin. Onko kohta harrastuksiin varaa vain rikkailla? Ja mitä se tarkoittaa lajeille, jos monta lahjakasta urheilijaa jää pois rivistä, koska ei ole varaa harrastaa?

    Pienen pojan urheilukoulun hinta pilvissä

    Vaikka teimme tietoisen valinnan ja valitsimme lapsillemme edullisia harrastuksia, ei sekään selvästi auta. Hinnat ovat vaan kertakaikkiaan todella hurjat nykyään. Esimerkkinä Ollien urheilukoulu, joka kokoontuu kesällä kerran viikossa. Se maksoi 150€. Pienet heittävät hernepussia, juoksevat ympyrää ja pomppivat tasajalkaa muutaman kuukauden ajan (tunteja noin 8). 150€ on aivan järjetön hinta siitä toiminnasta.

    Oliverin jalkapallo maksaa jo yli 100€/kk. Ossianin pesäpallo on halvempaa, mutta kun mukaan laskee välinehankinat, leirit ja muut menot, niin kyllähän sitä rahaa menee aivan järjetön määrä. Oscar haluaisi soittaa kitaraa ihan tosissaan, mutta en tiedä mistä taiomme rahat kitaranopetukseen. Kerran maksoimme tuhat euroa lasten harrastuksiin liittyviä menoja yhden kuun aikana. Ja meillä on vielä ne edulliset lajit.

    Tämä on vähän pattitilanne, emmekä ole varmastikaan ainoita jotka ovat tässä tilanteessa. Lapselta ei voi viedä harrastuksia alta, joten rahat on jostain hankittava. Olemme kuitenkin hieman koittaneet ohjata poikia kokeilemaan muitakin lajeja, jos sieltä vaikka löytyisi innostus johonkin muuhun, mikä ei veisi ihan niin paljoa rahaa. Tämä ”ohjailutilanne” tosin tekee tilanteesta vielä hankalamman hetkellisesti. koska ollaan kahden lajin parissa yhtä aikaa.

    Lue myös: Sisäänrakennettu kilpailuvietti

    lasten harrastukset
    Photo: KK PHOTOGRAPHY

    Rikas tai yksilapsinen

    Tietysti monen lapsen tekeminen on ollut oma valintamme, mutta kyllä minulle ainakin on tullut yllätyksenä kuinka kalliiksi eri lajit ovat nykyaikana menneet. Paljonko mahtaa olla niitä perheitä joiden lapset eivät vain yksinkertaisesti voi näillä nykyisillä hinnoilla harrastaa mitään? Samalla toivotaan, että suomalaiset lisääntyisivät enemmän, mutta kukaan ei viitsi lisääntyä enempää, koska sitten ei voi tarjota lapsilleen mukavia harrastuksia.

    Mitä jos rahoitusta seuroille saataisiin yrityksiltä? Mitäs jos juniorit eivät joutuisi kustantamaan ammattiurheilijoiden menoja, vaan jokainen huolehtisi oman tonttinsa? Nousisiko taso heittämällä, kun kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa? Mielenkiintoisia pohdintoja.

    Artikkeli Pietarilaisesta jalkapallojoukkuuesta, missä valmennus on ilmaista: Helsingin Sanomat

    On aika surullista jos näin pienessä maassa missä mekin asumme, on oltava joko rikas tai yksilapsinen, jotta perheen lapsi voi harrastaa ihan mitä haluaa. Tai vaikka useampiakin lajeja kerralla. Meneekö tilanne jatkossa vielä pahemmaksi? Pitääkö meidänkin luopua Pekan kanssa omista harrastuksistamme tai matkustamisesta jotta voimme jatkaa poikien rakkaita harrastuksia? Tuskin nuo harrastukset tuosta enää halpenevat.

    Miten teillä muilla on harrastusten hinnat vaikuttanut perheen talouteen?

    poika ja äiti
    Onneksi huvikseen pelailu ei maksa mitään! Ossian ja minä.

    Kommentit

    1. Pitää muistaa, että hallivuokrat ja sarjamaksut pitää saada maksuun ja kun urheiluseura, useimmiten yhdistys, ei saa tehdä tuottoa, niin jostain se raha on tehtävä. Varainkeruihin ja talkoisiin osallistuu aktiiivisesti vain murto-osa vanhemmista. Siksi pitää maksaakin, jotta toimintaa voi pitää yllä. 100e /kk ei useassakaan seurassa riitä edes kattamaan jää/ salivuoro maksuja.

      1. Jonna

        Olen ymmärtänyt, että juniorit kustantavat myös ammattilaisten menoja. Niin sen ei pitäisi mennä, kyllä ammattilaisille pitäisi se raha saada sponsoreilta.

    2. Tuskin junnut ihan ammattilaista menoja joutuvat kustantamaan, mutta vanhempien junioreiden varmaan kyllä. Maksuja siis tasataan, ja jos lapsi kulkee koko junioripelaajapolun läpi, tulee lopulta takaisinkin päin. A- ja B-junnuissa pelataan valtakunnallista sarjaa, jolloin mm. pelimatkoista tulee niin suuret kustannukset ettei juuri kenekään vanhemmilla sellaiseen olisi varaa. Meillä yksi poika joka pelaa jääkiekkoa, suht edullisesti pienessä seurassa, mutta kyllä silti aika usein pitää vähän miettiä mistä kausimaksut revitään. Varakkailla on muutoinkin varaa, pienituloiset saavat avustusta, mutta keskituloiset säästävät mistä pystyvät, että lapsi saa jatkaa harrastustaan. Meidän perheen matkailu rajoittuu siis kotimaan jäähallien ympäristöön; joskus jäädään vaikkapa ylimääräiseksi yöksi hotelliin ”minilomalle” 🙂

      1. Jonna

        Niin me keskituloiset taidetaan olla vähän väliinputoajia. Vaikka en nyt tiedä missä menee köyhän ja keskituloisen raja? Kaikki on myös suhteellista, toinen kokee olevansa köyhä jos tilillä ei ole säästössä kun muutama satanen. Minä koen olevani keskituloinen, vaikka nostan todella pientä yrittäjän palkkaa ja jokainen penni menee joka kuukausi tililtä, ennen kun uuden palkan sinne taas saa. Mutta valintojahan nämä tosiaan on. Meilläkin on varaa vielä nipistää juuri niistä matkoista tai omista harrastuksista jos on pakko.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart