• Yksin kotona ekaa kertaa 12 vuoteen, outoja puuhailin

    Hei uskokaa tai älkää, niin olin ihan ekaa kertaa ikinä yksin kotona äitinä. En nyt kovin pitkää aikaa, kaksi yötä ja kolme päivää, mutta kuitenkin. Olen toki ollut ilman lapsia useastikin, mutta aina aikaisemmin olen lähtenyt johonkin reissuun tai hotelliin. Kotona en ole ollut yksin yötä sen jälkeen kun Ossian syntyi 12,5 vuotta sitten.

    Omaa kivaa, yksin kotona

    Kun Poikien Äitien facebookissa oli kysely, että mitä tekisit jos saisit 24h lapsivapaata, niin merkkasin siihen minulle kirjan lukemisen ja pienen tanssahtelun sen perään. Yllätin kuitenkin todellisuudessa itseni tekemästä paljon muuta(kin).

    En ollut valitettavasti lomalla , mutta töitä sain tehtyä paljon tehokkaammin kuin normaalisti. Se oli jo itsestään aivan mahtavaa! Ajattelin etukäteen, että siivoaisin paljon, mutta enpä sitten siivonnutkaan. Minusta tein aika outoja juttuja. En tarkoita, että jutut olisivat outoja, vaan, että ne yllättivät minut. Olisin voinut kuvitella käyttäväni ajan jotenkin toisin.

    no makeup
    Heiluin kylpytakissa, ilman meikkiä, tukka takussa.

    Mitä kaikkea sitten tein yksin kotona?

    Kuljin Pekan kylpytakissa. Normaalisti saan huutia jos laitan Pekan kylpytakin päälleni, nyt kukaan ei ollut valittamassa siitä. Se on paljon pehmeämpi kuin omani ja tuoksuu Pekalle.

    Kuuntelin ysärimusaa. Tykkään ysärimusasta ja sitä autossa yritän välillä kuunnellakin. Pojat sitten taas haluaa kuunnella jotain muuta. Nyt sain kuunnella rauhassa kaikkia vanhoja biisejä ja fiilistellä omaa nuoruuttani.

    Katselin valokuvia. Rakastan valokuvia. Minulla on jokaiselle pojalle omia kuva-albumeja varmaan yli kymmenen. Harvoin ehdin kuvia kuitenkaan selailemaan. Nyt oli aikaa niitä katsella ja huomasin, että en ole aikoihin muistanut laitella uusia kuvia albumeihin. En tehnyt sitä kyllä nytkään…

    Join viiniä, monta lasia. Saatan joskus iltaisin juoda lasin viiniä, mutta nyt sain tissutella pitkin päivää. Olipa rentouttavaa.

    Lauloin ääneen. Yllätin itseni laulamasta ääneen, mikä on melko eriskummallista, koska en ole mikään lauleskelija noin normaalisti. Totesin sitten, että ehkä oli vaan niin outoa olla täydessä hiljaisuudessa, että vaistomaisesti tein jotain ääntä ympärilleni.

    Luin kirjoja. Valitettavan vähän ehdin nykyään lukemaan kirjoja. Illalla silmäni ovat niin väsyneet, että pitäisi olla todella isotekstinen kirja, että silmäni jaksaisivat sen lukea. Päivisin ei tietenkään ole kirjan lukemiseen aikaa. Mutta nyt kun olin yksin, niin luin, luin ja luin.

    Katsoin nyyhkyleffaa. Minulla ei oikein ole nyyhkyleffa kavereita täällä kotona. Perheen miespuoliset pitävät toiminnasta, minäkin pidän, mutta vaihtelun vuoksi oli hauska katsoa jotain ihan toisenlaista. Sain tänä kesänä kummityttöni ja Ossianin katsomaan kanssani Titanickin, mutta siinä taisi mennä nuorison raja. Yksin sain nyt katsoa mitä halusin. Ihanaa.

    Suihku ilman häiriöitä. Se tunne kun voi olla suihkussa rauhassa, eikä kukaan huuda ”ÄITI” oven takana. Se oli varmaankin tämän koko kokemuksen yksi parhaista hetkistä. Pitkä lämmin suihku!

    Kokeilin vaatteita.  Yllätyin tästä, koska en lähtenyt edes minnekään viihteelle koko aikana. Usein arjessa sitä ottaa vaan päällimmäiset vaatteet päälleen mitkä puhtaiden vaatteiden pinosta löytyy. En edes enää muistanut mitä kaikkea vaatekaapistani löytyy ja en tiennyt mahdunko niistä enää mihinkään.

    Kuuntelin hiljaisuutta. Onneksi kuuntelin myös hiljaisuutta. Meidän talossa kului outoja ääniä, ääniä mitä en ole koskaan ennen kuullut… Laitoin ovet visusti illalla lukkoon.

    En ikävöinyt poikia.  Tämä oli ehkä yllättävin kaikista. Olen aina ikävöinyt lapsia aivan kamalasti jos olen jossain. Ehkä poikani ovat nyt sen verran isoja, että näin lyhyt aika ei aiheuttanut kamalaa ikävää? Tai ehkä se on erilaista jäädä omaan kotiin, kuin lähteä itse jonnekin? En tiedä, mutta tämä oli eka kerta kun en ehtinyt ikävöimään heitä oikeastaan ollenkaan. Ihanaa kuitenkin kun tulivat kotiin. Pidempi aika olisi saattanut tuottaa jo suurta ikävää!

    äidin oma-aika
    Kirjoja kirjoja ja kirjoja

     

    Mitä te muut äidit teette tai tekisitte, kun saisitte olla yksin kotona?

    Ps. Torstaina paljastan teille meidän uuden olohuoneen. Ensimmäinen huone uudessa laajennuksessa on valmis! Jee!!! Alemmassa kuvassa pieni sneek peek. 😉

    Kommentit

    1. Minusta on ihanaa olla yksin välillä kotona. Parasta kotona yksin olemisessa on Se, että

      – on hiljaista
      – saa syödä mitä huvittaa ja milloin huvittaa
      – voi valvoa myöhään ja nousta myöhään
      – voi katsoa tv:tä/sarjoja monta tuntia putkeen
      – voi käydä shoppailemassa yksin, ilman että joku odottaa kotiin
      – saa siivota ja nauttia siististä kodista pidempään kuin 5 min.

      Mutta toki on ihanaa myös se kun kullanmurut tulevat taas kotiin, koska muutamassa päivässä tulee ikävä.

    2. Jonna

      Hei tuo syöminen on muuten totta. Ei tarvi odottaa iltaan, että voi avata karkkipussin. 🙂

    3. Vois olla todella, todella outoa. Päästä omassa kotonaan irti siitä äidin roolista. Ja olla yksin. Varsinkaan kun ei ole noin 11 vuoteen ollut yötäkään poissa lasten luota. Huh. Ehkä se olisi jopa pelottavaa.

      1. Jonna

        Ehkä sinäkin saat kokea tämän vuoden päästä! 🙂

    4. Kun perheen miehet on poissa, olen:
      – haahuillut kaupungilla päämäärättömästi ”hypistelemässä” (ei ole kiirettä hakea ketään tarhasta tai päästää ketään omiin harrastuksiin tai laittamaan ruokaa)
      – syönyt niitä ruokia, joita ei voi syödä, kun miehet on paikalla (maksapihvejä tai semmoisia sapuskoita, joille lapset on allergisia)
      – katsonut nyyhkyleffoja tai sarjoja
      – syönyt karkkeja, sipsiä ja limpparia ym
      – nauttinut hiljaisuudesta
      – viikannut pyykkivuorta rauhassa (erinomaista leffan katsomisen oheistoimintaa), ilman, että joku roikkuu puhtaan pyykin lahkeessa tai pyyhkii suupieliään puhtaaseen paitaan
      – lukenut myös rauhassa
      – pitkät suihkut ja vessa käynnit YKSIN on jo nautintoa…

      1. Jonna

        Kuulostaa hyvin samanlaisilta nämä meidän äitien päivät yksin! Oli muuten hassua, että minulla oli koko ajan sellainen olo kuin jotain olisi unohtunut. Mietin, että liittyikö se koiraan kun sitä ei tarvinnut ulkoiluttaa 🙂

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart