• Ihanan erilaiset veljekset

    Meillä on neljä veljestä ja vaikka monesti luullaan, että neljän pojan kasvattaminen on vain saman toistoa uudestaan ja uudestaan, niin sitä se ei todellakaan ole ollut. Meidän veljeksiä ei ole samasta muotista valettu. Välillä jopa ihmettelemme, miten samoista geeneistä voi syntyä noin erilaisia lapsia.

    veljekset
    Kaikki pojat muistavat usein äitiä. Kuva: Meeri Nikkilä

    Veljekset ei ilvekset

    Tämä on tietysti äitinä kiva asia. On ollut hauska testata omia rajojaan kasvattajana hyvin erilaisten lasten kanssa. Olen saanut kasvattaa villiä ja riehakasta poikaa, sekä arkaa ja ujoa poikaa. Ja myös kaikkea siltä väliltä. Kun kaikki lapset ovat poikia, mitään heidän luonteenpiirrettään ei voi laittaa sukupuolen piikkiin, vaan jokainen lapsi on voinut olla omanlaisensa. Jos meidän kuopus Ollie olisi ollut tyttö, niin varmasti minä ja muutkin ihmiset olisimme ajatelleet hänen olevan rauhallisempi kuin veljensä, koska on tyttö. Nyt kun hän on poika, niin ymmärtää, että hän on vain toisenlainen luonne.

    Ossian, meidän esikoinen on todella fiksu ja sosiaalinen kaveri. Hän ei varmaankaan pelkää mitään. Hänellä on paljon kavereita ja mikä hauskinta, ystävistä löytyy tasaisesti niin tyttöjä kuin poikia. Oliver on puolestaan hyvin empaattinen ja ajatteleva poika, hän rakastaa eläimiä ja on melko kunnianhimoinen. Vihtyy hyvin yksin kotona. Oscar taas on sellainen lapsi, mitä ehkä ennalta olin osannut eniten minulle ja miehelleni odottaa. Vähän huolimaton, sellaisella vekkulilla ja hauskalla tavalla. Hänellä on paljon ystäviä ja vilkas mielikuvitus. Pienin Ollie on tähän asti ollut arka ja ujo, mutta myös paljon vähemmän fyysinen kuin muut veljet. Mutta nyt kun ikää tuli mittariin juuri 5 vuotta, on selvästi rohkaistunut ja alkanut löytämään itsestään sellaista vähän raisumpaakin puolta.

    Luonteiden erilaisuus tuottaa myös ongelmia. Meillä joidenkin veljesten välit ovat hankalat luonteiden erilaisuuden vuoksi. On ehkä vaikea ymmärtää niin erilaista sisarusta kuin mitä itse on. Pojat eivät meillä kauheasti tappale, mistä olen tosi kiitollinen, mutta selvästi sellaista ymmärrystä toista kohtaan pitää vielä harjoitella. Ehkä se iän kanssa siitä lisääntyy itsestäänkin.

    Sen lisäksi, että luonteissa on eroja, niin pojat myös näyttävät erilaisilta. On kiharaa ja suoraa tukkaa, on tummaa ja vaaleaa tukkaa, on sinistä, ruskeaa ja vihertävää silmää. Osa näyttää äidin suvulta, osa isän suvulta ja osa ei oikein kummaltakaan. Hauskaa.

    veljekset
    Oscar ja Ollie, toivottavsti elinikäiset ystävät Kuva Meeri Nikkilä

    Jotain samaa kuitenkin

    Vaikka veljekset on meillä kovin erilaiset, on muutamia juttuja, jotka toteutuu heissä kaikissa ja mitkä ovat minulle äitinä hieman vieraampia puolia. Jokainen heistä tykkää painia. Painitaan trampalla, painitaan lastenhuoneessa ja yritetään painia myös olohuoneessa. Jokainen tykkää myös sotaleikeistä. Meillä pojat laittaa suojalasit silmille, nerf-pyssyt olalle, jakavat joukkueet ja leikkivät pitkään kestäviä sotaleikkejä. Ääntä heistä myös lähtee kaikista. Semmosta ihmeellistä örinää. Sekin taitaa olla jo geeneissä, koska naapurin pojat on samanlaisia.

    Kun kaikki ovat poikia, on tietysti mukavaa, kun vaatteet ja harrastusvälineet voi kierrättää kätevästi. Lastenhuoneet on voitu helposti jakaa, kun samat tekstiilit ja lelut ovat kelvanneet kaikille. Vaikka meillä on nyt tilaa hyvin, niin silti kaksi pienintä meni samaan huoneeseen. Muistan omasta lapsuudesta kuinka kivaa oli jakaa huone siskon kanssa, siksi emme laita poikia omiin huoneisiin, ennen kuin itse sitä pyytävät.

    Olen jokaisena päivänä superkiitollinen, että meille on annettu juuri nämä pojat, eikä ketään muuta. Viihdyn poikien äitinä hyvin. Ja koska olen saanut vähän vaihtelua kasvatustehtäviin kasvattamalla erilaisia persoonia, tuntuu, että olen saanut kaiken.

    Kuinka erilaisia veljessarjoja teiltä muilta löytyy?

    Kommentit

    1. Esikoinen on ollut aina vähän arka ja rauhallinen tapaus, hajamielinen ja omiin ajatuksiinsa vaipuva. Oman tiensä kulkija. Pitkät vaaleahkot enkelinkiharat ja pitkät kynnet pitää olla mutta kiinni hiuksia ei voi pitää kun se on muka liian tyttömäistä. 13-vuotias on nyt.
      Toka on ollut vauvasta asti haastava tapaus, villi ja hänellä on vähän vaikeuksia hahmottaa voimiaan ja rajoja, taiteellinen, iloinen ja kekseliäs, herkkä vaikka kätkeee sen, vilkas ja vähän kömpelö. Älykäs ja menestyy koulussa vaikkei juuri asiaan panosta. Suorat vaaleat hiukset, nyt lyhyet päällistöyhtöä lukuunottamatta. Isoveljeään pidempi poika. Nyt 10,5v.
      Kolmas on tanakka ja vanttera tumma tarmonpesä joka on hyvin vilkas, äänekäs ja aktiivinen, työorientoitunu, etsii aina tapoja tienata, hoitaa naapurienkin pihatyöt. Koulu ei kiinnostaisi. Motorisesti taitava ja voimakas. Aina valmis auttamaan, herkästi tulistuva. 8,5v nyt.
      Erilaisia meilläkin pojat keskenään 😊 sitten on vielä tyttö, joka on kyllä ihan tyttö monin puolin mut virtaa tuntuu olevan yhtä paljon kuin nuorimmassa veljessään 🤣

      1. Jonna

        Ihanan erilaisia teilläkin kaikki. Se on kyllä jännä. Jostain niitä geenejä pomppaa aina erilailla jokaiseen. 🙂

    2. Hyvä postaus. Voisitko joskus tehdä postauksen poikien hauskimmista letkautuksista?, kun lasten tokaisut jaksavat naurattaa aina. Myös postaus poikien riidoista (humoristisella) tavalla voisi olla mielenkiintoinen.

      1. Jonna

        Kiitos postausideoista. Ehdottomasti, näitä varmasti riittää 🙂

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart