• Älä elä sit kun, vaan elä nyt kun

    Tiedättekö niitä asioita mitä haluaisi sanoa nuorelle itselleen! Minun on: Älä elä sit kun, vaan elä nyt kun. Olen aina ollut vähän sellainen tulevaisuuden haaveilija. Maalannut pilvilinnoja ja uskaltanut unelmoida. Eihän se huono asia tietysti ole, että viitsii unelmoida, mutta unelmissa ei pitäisi kuitenkaan täysin elää. Ne ovat vain unelmia.

    Nyt kun mittariin on tullut se 39 vuotta, niin viimeistään nyt olen tajunnut pysähtyä ja elää hetkessä. En kertakaikkiaan käsitä miksi en tajunnut tätä jo aikaisemmin. Osa nuoruuden unelmistani ei koskaan toteutunut, mutta onneksi osasin luoda uusia unelmia niiden tilalle, enkä ainakaan jäänyt märehtimään loputtomiin. Se on minusta vahvuutta. Toisaalta osasin samalla lopettaa myös turhan unelmoinnin.

    Viime viikkoina moni tuttuni on menehtynyt. Ei kovin läheisiä ihmisiä minulle, mutta ihania ihmisiä ja he ovat kaikki lähteneet jotenkin yllättäen. Moni liian aikaisin. Se on taas pistänyt miettimään tätä elämän haurautta.

    Lue myös: Isäni, josta ei koskaan tullut pappaa

    merenranta
    Niitä hetkiä on oivaltaa, että jokainen päivä pitää elää täysillä.

    Elä nyt, älä huomenna

    Yksi poikansa menettänyt äiti sanoi aikanaan, että ei suunnittele enää elämää niin kovin pitkälle. Olen ottanut tästä neuvosta onkeeni. Ei minun kuulu miettiä vuosia eteenpäin asioita, vaan koittaa keskittyä tähän hetkeen ja poikiini juuri tässä ja nyt. Välillä yllätän itseni pohtimasta heidän ja meidän tulevaisuutta, mutta koitan hillitä siinä itseäni. Sitä tulevaisuutta kun ei kukaan ole meille vielä luvannut.

    Tietenkään emme voi täysin elää hetkessä koko ajan. Jos kaikki ihmiset eläisivät täysin hetkessä, ei koko ihmiskunta enää toimisi. Kukaan ei menisi aamulla töihin, kukaan ei järjestelisi ensi viikon asioita ja kukaan ei ehkä menisi edes nukkumaan. Sellainen kultainen keskitie on tähän paras. Ehkä voisi ajatella, että, elää viikko ja kuukausi kerrallaan. Ensi vuoden juttuja ei hirveästi tarvitse vielä pohtia. Nauttii siitä mitä tämä päivä tarjoaa. Aika menee niin kamalan nopeasti.

    Aika juoksee

    Katsoin juuri kuvia joissa Ossian, Oliver ja Oscar olivat pieniä. Se tuntuu nyt todella kaukaiselta ajalta. Mietin, että osasinko nauttia siitä ajasta tarpeeksi? Olin aika väsynyt kolmen pienen pojan äiti, vähän elämään pettynyt ja kriiseilin pahasti. Menetinkö siinä arvokasta aikaa ihanien pienten poikieni kanssa? Varmasti menetin.

    Lue myös: Toivoin tyttöjä, sain poikia

    Onneksi minulla on edes videot. Näyttää, että meillä on ollut ihan hauskaa poikien kanssa, vaikka oma muistikuvani ei ehkä ihan niin ruusuinen olekaan. Onneksi olen nyt oppinut nauttimaan ihan toisella tavalla. Ollien kanssa olen osannut nauttia hänen vauva, taapero ja leikki-ikänsä jokaisesta hetkestä täysin rinnoin. Nyt en tiedä parempaa yhdistelmää kuin vapaapäivä, pojat ja minä. Joskus mukaan mahtuu isäkin. 🙂

    Kolmikko ja äidin tuomat tuliaiset Pariisista, silloin aikanaan.

    Nautitaan tästäkin arkisesta päivästämme, koska jokainen päivä on lahja! Mitä sinä olet oppinut?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart