• Kun mulla ei ollut Leviksiä, en kuulunut porukkaan

    Kyllä sen muistaa vieläkin miltä tuntui, kun kaikilla muilla oli Levikset paitsi minulla. Olin kuudennella luokalla ja meidän perheellä ei ollut mitenkään superpaljon rahaa. Saimme harrastaa ja jopa matkustaa välillä, mutta ihan kaikkeen ei rahat riittäneet, mitä muilla kavereilla oli.

    Sitten tuli ne Levikset. Kaikilla muilla oli Levikset, ainakin se minusta tuntui siltä. Voi kuinka paljon halusinkaan ne samat 501-farkut mitkä kaikilla muillakin luokallani oli, jotta kuuluisin porukkaan. Sain odottaa niitä aika kauan, odotus oli kamalaa. Jouduin menemään koulun discoonkin jollain ihan tuntemattomilla farkuilla. Leviksistä minua ei muistaakseni kiusattu, mutta liian vanhanaikaisesta ”köyhien takista” kiusattiin.

    Lue myös: Hiljainen kiusaaminen, tapahtuu aikuisilta piilossa

    Kiusatuksi joutuu herkästi köyhät

    Kaikkia meitä on varmasti joskus joku kiusannut, joten en nyt ollenkaan tässä voivottele sitä, että minäkin olen siitä osani saanut. Koitan kuitenkin tuoda esille sitä, että kiusaamisen muodot ja syyt ovat hyvin yllättäviäkin. Syyt voivat olla sellaisia, joita me vanhemmat emme oikein osaa ymmärtää tai nähdä. Aikuiset nyt harvemmin lähtevät ilkkumaan toista varallisuuden puutteesta, lapset sitä kuitenkin valitettavasti tekevät.

    Pelastakaa lapset ry:n lapsille teetetty verkkokysely paljastaa, että lähes 70 prosenttia vähävaraisten perheiden lapsista on kokenut kiusaamista. Hyvätuloisiksi itsensä määritelleistä lapsista kiusaamista on kokenut 40 prosenttia. On varmasti paljon muitakin ryhmiä, jotka kokevat kiusaamista toista ryhmää enemmän.

    Kouluissa ei oikein osattu kohdallani, eikä osata vieläkään tarttua aiheeseen. Ehkä opettajien koulutuksessa pitäisi panostaa enemmän eriarvoisuuteen ja antaa opettajille työkaluja siihen, että lasten perheiden varallisuus ei nouse niin isoon rooliin kouluissa.  Kouluissa tarvitaan yhä enemmän tekniikkaa, mikä pitää lapsen tuoda kotoaan. On lapselle noloa sanoa muiden lasten kuullen, että minulla ei ole älypuhelinta tai iPadia. Koulun pitäisi selvitä näistä tilanteista niin, että kukaan ei tule kiusatuksi.

    Lue myös: Äiti, miksi kukaan ei halua olla kaverini?

    Syrjäytyminen voi lähteä köyhyydestä

    Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelastakaa lapset ry toivoo, että tulevaisuudessa toisen asteen koulut saataisiin maksuttomiksi. Nimenomaan köyhän perheen lapsella on vaarana tipahtaa syrjäytymisen kuiluun, kun kouluunmeno on liian kallista ja töihinkään ei suoraan peruskoulusta pääse. Kun jää ulos opiskelu- ja työporukoista, eikä ole varaa harrastakaan, on syrjäytyminen kuin tarjottimella nuoren edessä.

    Tutkimusten mukaan erityisesti pojilla on suuri syrjäytymisen vaara, joten tämä on tärkeä asia meille poikien äideille. Elinkeinoelämän valtuuskunta julkisti viime vuonna hätkähdyttäviä tietoja työikäisten miesten syrjäytymisestä. Lähes 79 000 miestä on pudonnut työelämän ulkopuolelle. Luku on valitettavasti tänä vuonna vain kasvanut.

    Vahva itsetunto pelasti minut

    Levikset sain sitten joskus, mutta en saanut kaikkea sitä mitä rikkaammat ystäväni lapsena ja nuorena saivat. Mutta onneksi minulla oli (ja on) vahva itsetunto. En ole elämän kolhuissa juurikaan kolhiintunut. Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, jotka ovat vahvan itsetuntoni perustat rakentaneet. Samainen itsetunto sai minut myös olemaan ylpeä siitä, että meillä ei ollut kaikkeen varaa, mutta meillä oli oikeastaan kaikki silti. Meillä oli meidän perhe.

    Parikymppinen minä. Itsetunnon turvin elämän kolhuilta säilynyt.

    Jokaisella lapsella ei kuitenkaan ole vahvaa itsetuntoa, eikä edes välttämättä kotona asiat niin hyvin, että vanhemmat tukisivat lasta vaikeina hetkinä. Pitäisi muistaa, että köyhyys ei ole perheen lasten valinta. He eivät ole päättäneet syntyä köyhään perheeseen. Lasten ei pitäisi joutua kärsimään, ainakaan koulussa siitä, että vanhemmilla ei syystä tai toisesta ole rahaa yhtä paljon kuin muiden vanhemmilla.

    Jokainen lapsi pitäisi olla meidän kaikkien aikuisten vastuulla. Se, että emme aiheuta lapselle turhaa surua ja häpeää siitä asemasta, mihin hän on tahtomattaan syntynyt. Puhutaan lapsillemme suvaitsevaisuudesta ja siitä, että toisia ei saa kiusata, ei mistään syystä. Yritetään yhdessä pienentää prosentteja siten, että ketään ei kiusata. Ei sitten mistään syystä.

    Kommentit

    1. Voi myös olla vanhemmilta tietoinen valinta että lapset eivät aina saa heti kaikkea mitä ”kaikilla muillakin on”. Meidän perheessä oli aikoinaan kyllä varaa ostaa lapsille viimeisimmän muodin mukaisia vaatteita, mutta ei ostettu. Lapset saivat kyllä ostaa haluamiaan tavaroita, mutta säästämällä erotuksen ”normaalivaatteeseen” itse. Tällä tavoin mielestäni he saivat mahdollisuuden oppia siihen että kaikkea ei aina saa, ainankaan heti ja ehkä se myös auttoi tavallaan hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuutta.

      1. Jonna

        Se on totta, ihan kaikkea ei tarvitse saada mitä haluaa!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart