• Meillä päättää äiti, eikä pojat

    Tiedättekö sen tunteen, kun tappelee esiteinin kanssa JOKA PÄIVÄ jostain, ja JOKA PÄIVÄ on se tyhmä äiti, paljon tyhmempi kuin kaikkien muiden. Ja silti vain JOKA PÄIVÄ minä teen ne päätökset, eikä teini-ikäinen poikani. JOKA PÄIVÄ saan siitä huudot niskaani. Minusta se on vanhempien velvollisuus ja vastuu. Olla se tyhmä, paljon tyhmempi kuin kaikkien muiden äidit.

    Rajat hämärtyvät

    Psykologi Keijo Tahkokallio sanoo YLE uutisissa, että monella vanhemmalla on hämärtynyt se, mistä aikuisen kuuluu päättää. Hänen mukaansa ongelma nykypäivän kasvatuksessa on se, että rajat sen välillä, mistä aikuiset päättävät ja mikä on lapsen ”vapaata aluetta” on hämärtynyt monilta vanhemmilta.

    Neuvotteleva kasvatus ilmenee psykologin mukaan niin, että aikuiset ovat ryhtyneet kyselemään entistä enemmän, mitä lapset haluavat. Tämä johtaa siihen, että lapset päättävät entistä enemmän ”aikuisten asioista”, kuten ruokailuajoista.

    Olen Tahkokallion kanssa tismalleen samaa mieltä. Olen yrittänyt noudattaa omassa kasvatuksessani ajatusta -valitse taistelusi. Tietyt asiat eivät ole neuvoteltavissa. Se pestäänkö hampaat ja mihin aikaan mennään nukkumaan eivät ole lasten päätettävissä, vaan meidän aikuisten. Sitten taas se, millainen tukkamalli ja paita lapsellani on päällä, ovat asioita, joista voidaan keskustella ja pojat saavat nämä jutut hyvin pitkälle itse päättää.

    Lue myös: Äiti tätä on luvassa kun pojasta tulee teini

    Olliekin tietää, että äiti päättää! Photo: Meeri Nikkilä

    Haluaisitko syödä rakas?

    Onko vanhempien ajatuksena keskusteleva tyyli lapsen kanssa, vai miksi lapsi pyydetään nykyään ruokapöytään kysymällä? Haluaisitko syödä kulta? Eikö ruoka-aikana kuuluisi tulla pöytään, halusi tai ei? Sitten jos ei tykkää, niin maistetaan ja poistutaan.

    Tahkolan mukaan neuvottelevalla kasvatuksella voi olla vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Jos lapsi saa liikaa päätöksentekovaltaa liian pienenä, hänen itsesäätelyn kehittyminen voi häiriintyä. Jos aikuiset eivät opeta lapselle, miten esimerkiksi ruokapöydässä käyttäydytään ja käytöstä ei säädellä, se voi näkyä myöhemmin koulussa ja työpaikoilla.

    Kyllähän nämä esimerkit jo näkyvät. Hatut päässä istutaan ruokapöydissä ja puhutaan niin, että koko suun sisällys näkyy koko seurueelle. Aikuiselle (esimerkiksi opettajille) sanotaan vastaan ja armeijassa ei enää pärjätä.

    Monessa perheessä lapset tuntuvat määräävän tahdin. Tuollaisen teini-ikäisen kanssa ei enää pärjää, jos jokaiseen asiaan on kysytty aina lapsen omaa mielipidettä. Kasvatuksessa kannattaisi ottaa huomioon, että se soma ruokailusta kieltäytyvä taapero, on joskus tulevaisuudessa vielä ei niin soma teini.

    Lue myös: Vanhempi, korvaa sanat ÄLÄ ja EI

    Oliver ja minä.

    Rajat ovat rakkautta

    Vanha sanonta, rajat ovat rakkautta pitää mielestäni paikkansa. Olenkin joskus sanonut pojilleni heidän tapellessa sääntöjämme vastaan, että rakastan heitä niin paljon, että jaksan tapella nämä asiat heidän kanssaan päivästä toiseen. Jos en välittäisi, en tappelisi.

    Joten oikeastaan se, että väännän ja käännän teinini kanssa päivästä toiseen sääntöjen ja ohjeiden kanssa, on pelkästään puhdasta rakkautta häntä kohtaan. Rakastan häntä NIIN paljon, että jaksan. Jaksan tänään, jaksan huomenna ja jaksan vielä ensi viikollakin.

    Kommentit

    1. tiedän sen tunteen….

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart