• Bloggaaja, klikkihuora, turhantoimittaja

    Bloggaaja, klikkihuora, turhantoimittaja

    Eräs bloggaaja jakoi blogikirjoituksensa suosittuun someryhmään ja joku surkuhupaisa mimmi oli siinä kommenttiosiossa heti vinkumassa, että pitäisi laittaa hänelle kuvakaappaus tekstistä. Hän halusi sen siksi, että hän ei antaisi klikkejä blogille. Oli siis kiinnostunut lukemaan tekstin, mutta ei missään nimessä halunnut klikata sitä. Näin hän ainakin itse perusteli pyyntöään.

    Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun törmäsin tämän tyyppiseen asenteeseen bloggaajia kohtaan. Minä olen bloggaajana säästynyt niiltä onneksi melko hyvin. Johtuu ehkä siitä, että jaan harvemmin juttujani muualle kuin omille facebooksivuillemme Poikien Äiteihin. Mutta jos juttu selvästi osuu johonkin kohderyhmään, saatan jakaa sen muuhunkin ryhmään. Osalla bloggaajista ei kuitenkaan ole omaa yhteisöä jonne jutut aina sopisivat. Heidän on jaettava juttujaan yleisiin ryhmiin, jotta tavoittaisivat potentiaaliset lukijat blogilleen.

    Klikkaus ei ketään rikastuta

    Pohdin tätä ilmiötä sitten tosissani tämän jälkeen. MIKSI nimenomaan blogin klikkaaminen koetaan tällä hetkellä jotenkin vastenmieliseksi, mutta esim iltapäivälehtien, meikkivideoiden ja muun huuhaan klikkailu on ihan ok?

    Mikäli syynä on se, että ei haluta tukea bloggaajan mahdollista yritystoimintaa, niin miksi sitten täysin kaupallisen lehden toimintaa halutaan tukea? Luulisi, että pienyrittäjyys olisi parempi tukemisen kohde, kuin iso lehtitalo. Nykypäivänä lehdet vielä bongaavat monet juttunsakin bloggaajilta, joten periaatteessa laatu on monissa jutuissa tismalleen samaa.

    Mikäli syynä on bloggaajan tulovirran vähentäminen, niin se kannattaa unohtaa yhtä nopeasti kuin ajatus päähän tulikin. Hyvin harva bloggaaja saa blogistaan mitään tuloja. Nekin jotka saavat, tekevät kovan työn sen eteen. Mistään helpoimmasta ja kevyimmästä duunista ei ole kyse. Eikä suinkaan yksi tai kymmenenkään klikkiä vaikuta kenenkään bloggaajan tuloihin tuon taivaallista. Useimmiten yhteistyöpostaukset (ne mistä rahaa mahdollisesti saadaan) eivät ole riippuvaisia blogin klikkauksista. Voit siis huoletta klikata, et rikastuta sillä ketään.

    Olisinpa klikkihuora

    Minä en pidä siitä, että aina vedetään esiin kateuskortti, jos joku ihminen ei pidä jostakin. Tässä tapauksessa on se kateuskortti kuitenki vedettävä esiin. Eihän se nyt voi olla mitään muutakaan kuin kateutta, jos ihan periaatteesta ei halua avata linkkiä, koska se on bloggaajan. Vaikka teksti kovasti kiinnostaisikin. Tai huudellaan ”klikkihuoraa” nuoren aloittelevan bloggaajan kirjoituksen alle. Aikuiset ihmiset! Jotain vastuuta sentään! Se, ketä haukut klikkihuoraksi, on oikea ihminen, jolla on oikeat tunteet.

    Kuka vain voi alkaa bloggaajaksi, siitä vaan. Voit kokeilla itsekin kuinka ”helppoa” se on ja kuinka helppoa sillä on tienata. Bloggaajia on nykyään kuin sieniä sateella, ehkä hommaa luullaan helpommaksi, kuin mitä se oikeasti onkaan. Moni suosituksi yltävä bloggaaja joutuu laittamaan aika paljon itseään likoon saadakseen lukijoita. Se ei suinkaan ole se bloggaajan hattuesittely-kirjoitus, mikä kerää ne lukijat, vaan se on se teksti, missä hän kertoo masennuksestaan. Olisitko sinä valmis paljastamaan itsestäsi jotain niin yksityistä, ihan vain toisten iloksi? Ja sitten kun sen tekisit, joku sanoisi sinua klikkihuoraksi.

    perheblogi
    Usein töitä tehdään illalla tai viikonloppuna ja lasten kanssa.

    Blogi on työ, siinä missä kaupankassakin

    Se on nyt vain nykyaikaa, että bloggaaminen, vloggaaminen ja somettaminen ovat oikeita töitä, siinä missä lehden jakaminen, kuntosalin pyörittäminen tai vaatekaupan pitäminenkin. Tervetuloa nykyaikaan. Omalla kohdallani työhöni kuuluu paljon muutakin kuin bloggaamista, eikä blogi todellakaan ole ainut tulonlähteeni, mutta se kattaa siitä ison osan. En minäkään varmasti ennen tätä omaa tilannettani olisi voinut uskoa, että bloggaamisella voi elää. Toisaalta en voinut myöskään uskoa, että se työ on hyvin raskasta ja kuluttavaa työtä. Se kun näyttää ulospäin paljon helpommalta, kuin mitä se oikeasti on.

    Kuten kaikessa muussakin, myös tässä asiassa voit kuluttajana joko olla kiinnostunut tai et. Voit ohittaa ne tekstit, jotka eivät sinua kiinnosta. Sinä voit tehdä sen ilman, että kommentoit ”klikkihuora” tai ”klik klik” tekstin alle. Voit myös ihan rohkeasti lukea tekstin, jos se sinua kiinnostaa. Aivan samanlailla kuin avaat lehdenkin, jos se sinua kiinnostaa tai astut vaatekauppaan, jos se sinua kiinnostaa. Et sinä todennäköisesti jää huutelemaan kaupan eteenkään, että ”nämä ne haluaa vain asiakkaita noilla mainosteksteillään!”. Etkä varmastikaan jätä astumatta liikkeeseen vain siitä syystä, ettei kauppas saisi rahaa, jos näyteikkunassa komeilee jotain selvästi sinua kiinnostavaa.

    Tämä ei sinänsä koske minua, sillä Poikien Äideillä on vakiintunut lukijakuntansa, mutta minua ärsyttää tämä aihe suuresti aloittelevien ja rohkeiden bloggaajien puolesta. Minä ainakin klikkaan, jos juttu on kiinnostava!

    Kommentit

    1. Hei, ihan mielenkiinnosta, kun blogisi uusi lukija olen. Tienaako blogisi mainoksilla jotain ja teetkö kaupallista yhteistyötä?

      1. Jonna

        Blogi on osa isompaa kokonaisuutta. Järjestämme tapahtumia, kirjoitamme blogeja ja pidämme yllä yhteisöä somessa. Saamme toki tästä kaikesta rahaa=palkkaa, mutta ei sillä kuuhun mennä. Eli kyllä tienaan, mutta usein mainos tai yhteistyö on osa isompaa kokonaisuutta.

    2. Amen! Ja kiitos hyvästä tekstistä!

      1. Jonna

        Kiitos <3

    3. Onhan tässä hommaa yhdelle ihmiselle, vaikka sitten persnetolla ja harrastepohjalta tekisikin! 😀 Tarpeen tuleva kannanotto oli tämä.

      1. Jonna

        Näinhän se on. Hommaa riittää varmasti!

    4. Hyvä näkökulma ja helppo lukea. Terkut Mummo

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart