Miettikää hetki sanaa “mammanpoika”. Sehän tarkoittaa yhtä kuin äidin poika, mutta miksi sana mammanpoika on kuitenkin meidän ajatuksissamme hyvin negatiivinen sana? Mammanpoikaa käytetään haukkumasanana miehestä tai pojasta, joka on läheinen äitinsä kanssa. Samaan aikaan esimerkiksi isin tyttö on vain ja ainoastaan herttainen ajatus isän ja tyttären läheisestä suhteesta. Miksi näin? Ja onko se reilua?
Meillä saa olla mammanpoika
Meidän pojat on ehdottomasti äidin poikia. Vaikka poikien isä on tottakai läheinen myös pojille, mutta olemme poikien kanssa hitsautuneet yhteen erityisesti näinä vuosina, kun isä on rakentanut ja minä olen ollut poikien kanssa yksin. Poikien ollessa pieniä, olin kotona heidän kanssaan ja tottakai suhde läheni myös silloin vahvaksi. Erityisesti pienin poikani Ollie on ihan mammanpoika. Äiti on se, kenen syliin kavutaan ja kuka peittelee nukkumaan illalla. Muut eivät siihen hommaan kelpaa.
“Tuohan on ihan mammanpoika” olen kuullut sanottavan, kun Ollie tuli syliini säikähdettyään kovaa ääntä puistossa. En tajunnut sitä silloin, mutta olisi pitänyt sanoa “Niin onkin ja saa ollakin!”
Äidin ja pojan suhde on tärkeä, aivan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin vanhempi-lapsi -suhteet. Miksi äidin ja pojan läheinen suhde saadaan käännettyä väkisinkin negatiiviseksi? Olisiko aika muuttaa myös tämän tyyppisiä vanhoja pinttyneitä sanontoja samalla, kun koitetaan kitkeä muutkin sukupuolia leimaavat sanonnat pois?
Mammanpoika on hyvä asia
Mammanpoika sanaa käytetään nykyään lähinnä negatiivisessa yhteydessä ja se värittää väistämättä myös sanaa äidin poika samaan suuntaan. Mammanpoika on sellainen poika, joka juoksee heti äidin syliin, kun satuttaa itsensä, mammanpoika on sellainen poika, joka tukeutuu äitiinsä, kun on surullinen, mammanpoika on sellainen poika joka viihtyy äitinsä seurassa ja kertoo äidilleen salaisuutensa. Mammanpoika haluaa pitää yhteyttä äitiinsä. kun muuttaa pois kotoa ja mammanpoika kysyy äidin mielipidettä, kun suunnittelee tyttöystävänsä kosintaa.
Jos taas ajatellaan saamatonta, vanhempiensa palvelun alla elävää poikaa (tai tyttöä), niin sille pitäisi keksiä ihan joku muu nimitys. Esimerkiksi laiska tai hemmoteltu lapsi. Koska äidin poikana oleminen ei liity siihen asiaan mitenkään, eikä niitä pitäisi toisiinsa niputtaa missään nimessä.
Mammanpoika on siis vain ja ainoastaan hyvä asia! Poika saa olla äidin poika, ihan juuri niin paljon kuin haluaa. Eikä siinä ole mitään kommentoitavaa tai naurettavaa. Meillä ainakin! Entä teillä?