• Luetko lapsellesi? Kannattaisi!

    Luetko lapsellesi? Kannattaisi!

    Kalenterin kolmas luukku on avattu, ja sieltä ilmestyi lappu jossa luki ”tänään mennään kirjastoon!”. Sinällään tässä ei ole mitään erikoista, koska sekä kirjasto että kirjat ja lukeminen yleisestikin kuuluvat meidän arkeen vahvasti, mutta keskellä viikkoa näille mukaville reissuille ei yleensä ole aikaa. Tämä päivä on poikkeus sillä tein lyhyemmän työpäivän. Periaatteessa kirjastoreissukin menee kyllä minulla työajan puolelle, sillä etsin samalla materiaalia paria artikkelia varten. Maailman mahtavin duuni tämä toimittajan työ. Pojat olivat tämän päivän jutusta hyvin innoissaan, ja suunnittelivat jo kovasti että mitä kirjastosta lainaavat. Meidän pojille on luettu aivan pienestä pitäen, kuten myös minulle. Villelle ehkä hieman vähemmän, ja hän ei nykyään kyllä juurikaan itsekseen lue. Olemme Villen kanssa kuitenkin molemmat oppineet lukemaan viisivuotiaina, ja omalla kohdallani voin vain sanoa, että sen jälkeen se olikin menoa… Raahasin kirjastosta kotiin kirjoja kassikaupalla, kolusin kirpputorit tyhjiksi Neiti Etsivistä ja iltaisin luin vielä taskulampun kanssa peiton alla. Luen yhä edelleenkin hyvin paljon, ja onneksi Villekin kokee tärkeäksi lukea pojille, vaikkei itse luekaan.

    Vinot pinot kirjoja poikien yöpöydillä ovat tuttu näky.

    Lue lapselle-hanke

    Olin älyttömän iloinen kun tutustuin tähän Lue lapselle-hankkeeseen, jonka toteuttavat yhteistyössä Lukukeskus, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Svenska Kulturfonden. Hankkeen ideana on innostaa pienten lasten vanhempia lukemaan lapsilleen ääneen, sillä pohja lukemiskulttuurille ja lukutaidolle luodaan jo varhaislapsuudessa. Lisäksi se tukee lapsen emotionaalista kehitystä, ja vaikuttaa vahvasti tulevaan koulumenestykseen ja lukutaitoon. Lapsen sanavarasto kasvaa, lukeminen kehittää mielikuvitusta ja lapsesta kasvaa parempi keskustelija. Nykyään kun kahdeksanvuotias Romi ja kuusivuotias Vili jo osaavat lukea itse, ovat meilläkin kovassa kulutuksessa lasten jännityskirjat sekä erilaiset etsiväkirjat – Aku Ankkojen lisäksi. Myös kolmevuotiaamme on hyvin kiinnostunut kirjoista, kirjaimista ja sanoista. Vaikka hän ei vielä erota kuin omaan nimeensä tulevia kirjaimia, hänkin omalla tavallaan lukee ja selailee kirjoja päivittäin. Lainakirjojen lisäksi meillä on roppakaupalla omia kirjoja – lahjaksi saatuja, itse kaupasta ostettuja mutta enimmäkseen kuitenkin kirpputorilta löydettyjä ihanuuksia.

    Lukeminen palkitsee

    On ollut todella hienoa ja palkitsevaa huomata, miten tärkeän paikan lukeminen on löytänyt poikiemme arjesta. Toisinaan itselläkin on ollut päiviä jolloin tuntuu että haluaisi vain skipata sen iltasadun ja painua nukkumaan, ja tottakai joskus harvoin se onkin jäänyt välistä. Meillä on kuitenkin melko säntilliset iltarutiinit, ja olen huomannut iltasadun myös rauhoittavan sekä lapsia että meitä vanhempia. Kirjojen luku ei tietenkään rajoitu ilta-aikaa, vaan usein selataan myös päivisin ja esimerkiksi automatkoilla. On hienoa että itselleni kaikilta osin erittäin mieluisalla ja antoisalla tavalla pystyn päivittäin vahvasti tukemaan lasten kasvua ja avartamaan heidän maailmaansa.

    Tänään mukaan tarttui muun muassa tällaisia.

     

    Luetko omalle lapsellesi? Me otettaisiin kernaasti vastaan vinkkejä hyvistä kirjoista, etenkin erilaiset kirjasarjat ovat kovaa huutoa tällä hetkellä 🙂 

     

     

     

    Kommentit

    1. Lukeminen oli kivaa. Vanhempana juttelimme hetken, ennenkuin vuorotyö vei viimeisetkin mehut ja tuli uni.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart