• Yksinhuoltajuuden sietämätön kepeys
    yksinhuoltajablogi

    Yksinhuoltajuuden sietämätön kepeys

    Tulipa tämä tauko todella oikeaan hetkeen. Nimittäin Julius pakkasi reppunsa ja lähti eilen kahdeksi yöksi mummulaan. Oi kyllä, lukeudun niihin onnekkaisiin kenen vanhemmat todella haluavat olla isovanhempia ja viettää lapsenlapsen kanssa aikaa. Ja oi ei, en ikinä koskaan milloinkaan tule ottamaan tätä luksusta itsestäänselvyytenä. Nämä omassa seurassa vietetyt hetket saavat vaan silmät aukeamaan myös tällä kertaa yksinhuoltajuuden sietämättömälle kepeydelle.

     

    Minä minä minä

    En tiedä haaveileeko moni (vimpula miksi sitä kutsuisi? Ydinperhe? Parisuhde? Normaali perhe? Tää aiheuttaa päänvaivaa mulle joka tekstissä!) ydinperheessä elävä äiti (tai miksi ei isäkin) parista päivästä kotona täysin yksin. Mutta itselleni tämä on ainakin parasta pään nollausta. Tavarat eivät leviä, saan syödä ja tehdä asioita omaan tahtiin, valvoa myöhään, nukkua pitkään, tehdä päätöksiä ihan extempore, nauttia hiljaisuudesta. Omassa kodissa. Ilman että aina tarvitsee lähteä pois niistä omista ympyröistä.

    Lue myös: Kuinka käsitellä isättömyyttä lapsen kanssa?

    Jotenkin nyt vielä noiden alakulofiilisten keskellä tämä breikki on tullut todella tarpeeseen. Mennä pari päivää ihan mentaliteetilla minä minä ja minä.

    onneen ei tarvita edes pankkia bloggaaja

    Olen ja nautin

    Kun Julius astuu ovesta lähteäkseen yökylään niin minut valtavaa valtava kepeys, josta en aio kantaa huonoa omaatuntoa. Nautin siitä vapaudesta ja itseni kanssa olemisesta. Ja aivan rehellisesti siitä ettei tarvitse kenenkään muun menoja ottaa huomioon. Tässä kohtaa edes sen kumppanin. Tokikaan ei pidä taas ajatella että pidän yksinhuoltajuutta ruusuilla tanssimisena enkä ikinä haluaisi parisuhdetta. Toki haluaisin, mutta tässä elämäntilanteessa otan ilon irti siitä että nyt kyse on vain minusta itsestäni.

    Lue myös: Kun äiti ei aina vaan jaksakaan

    Mitä sitten tein? Eilen samoilin metsässä selventämässä ajatuksiani, saunoin rauhassa, katsoin elokuvan, nukuin päiväunet, herkuttelin ja katsoin Linnanjuhlat. Menin myöhään nukkumaan ja nukuin pitkään. Tänään nautin piiiitkästä aamusta ja suuntaan kaupungille ilman kiireitä aistimaan tunnelmaa ja ostamaan viimeisiä lahjoja, lämmitän glögiä ja elokuvan katselun lomassa paketoin lahjat. Pysähtelen hetkeen ja ihailen mitä näen. Kerään voimiani ja tavoittelen sitä todellista minääni kaiken viime aikoina pinnalla olleen ahdistuksen alta.

    Ennen kaikkea nautin. Taisi se Kimi Räikkönen todeta ”happy wife, happy life”. Mä väännän sen muotoon ”happy mother, happy family”.

    yksinhuoltaja blogi

    Tiedän saavani huomenna taas halata Juliusta. Saan taas nukahtaa sen pellavapään viereen. Saan kuunnella sitä kikatusta. Vaikka mulla on sitä ikävä niin silti olen päättänyt antaa itselleni luvan nauttia tästä kepeydestä. Koska se toisenlainen onni jatkuu taas heti huomenna.

    Kommentit

    1. Olen iloinen että sait hetken laatuaikaa itsesi kanssa. Tunnistan tuon tuntee, samalla on syyllinen ja onnellinen olo kun lapsi lähtee muutamaksi päiväksi mummolaan tai isän luo ja sitä saa olla itsekseen.
      Hyvää joulunodotusta sinulle Janiika.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart