• Äidillä on sinua ikävä

    Hei mikä se oli? Ainiin sinä. Sinä sisälläni. Hipsutuksia, rapsutuksia. Punkemista, potkuja. Olemassa oloa. Lähellä oloa. Ihan todella todella lähellä. Ja silti, voi rakkaani silti, äidillä on sinua jo kova ikävä. 

    Niin lähellä, mutta kaukana 

    En tiedä onko muut raskaana olevat kärsineet tästä valtavasta ikävästä omaa vauvaa kohtaan. Ja nimenomaan ikävästä. Sielua repii ikävöidä toista. Muistan tämän tunteen Juliuksenkin odotusajalta ja se oli yhtä raastavaa ja huvittavaa. Kuinka ikävöidä ihmistä, joka on lähempänä sinua kuin hän koskaan enää tulee olemaan? Tai ihmistä, jota et ole koskaan tavannut? 

    Teidät erottaa vain muutama hassu iho- ja solukerros. Olette yhtä. Potkut ja punkemiset ovat tuttuja. Tuntuu, että tuntisit jo toisen vaikka et sitten tunnekkaan. Vaikka toinen on ihan lähellä, oman sydämesi alla, niin silti tuntuu ettei hän ole tarpeeksi lähellä. Käsivarsillasi. Poskesi vierellä. 

    Tämä tunne on eri kuin kutkuttava odotus tai innostus tai valtava vauvakuume. Tämä on aito oikea ikävä, jotain niin niin rakasta kohtaan. Mutta juuri hauskinta tässä on se ettei tässä kohtaa sitä ihmistä tunne. Hänellä on vain utuiset kasvot mielikuvissa, hänen luonne on vain potkut ja muljumiset mahassa. Hän on siltikin niin tuttu että sattuu, mutta samalla niin tuntematon että kauhistuttaa. Kuka tuo pieni mun sisälläni oikein on? Sillä ei olekkaan niin väliä kuka hän tarkalleen on. Ainoastaan sillä, että jo nyt hän on niin niin rakas. 

    Jokaisen lapsen oikea nimi on rakas

    Niinhän se Tommy Tabermankin sanoo. Jokaisen lapsen oikea nimi on rakas. Niin tämän meidän Jallusenkin. Ja juuri se seikka saakin äidin sydämen kipristymään ikävästä vaikka tuo pieni olento onkin sen sydämen lähellä. Ei siltikään tarpeeksi lähellä. 

    Täällä raskaus on edennyt 30+0 viikoille. Uniongelmia lukuunottamatta olo on mitä mainioin. Malttamaton, innostunut, ikävöivä, raskas. Sellainen olo. Jallun asento mahassa määrää pitkälti mihin kykenen ja mihin en. Tai sellainen mutu itselläni on. Peppu alaspäin saa keuhkot ahtaalle ja taipuisuuden nollaan. Poikittain antaa ihanan vapauden tunteen ja notkeuden. Pystyn mihin vaan. Kunnes en enää pystykkään! 

    Voi kun pääsisin pitämään Jallua jo lähellä. Halaamaan. Suukottamaan. Olemaan mun kahden pienen pojan kanssa. Äiti heille.  Voi kun olisi jo helmikuu! 

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart