• Kun elää itse, ei tarvitse elää lasten kautta

    Tiedäthän sen tyypin somessa, joka ei tee muuta, kun postaa kuvia lapsistaan tai lastensa saavutuksista? Se tyyppi joka elää lasten kautta!

    Olen pitkään pyöritellyt tätä aihetta. ”Elää lasten kautta”. Aihe kiinnostaa minua siksi, että tiedän montakin ihmistä, jotka ovat unohtaneet oman elämänsä kokonaan ja elävät (tai elivät) elämänsä täysin lastensa kautta.

    Huomasin, että usemmiten tämä tapahtuu äideille tytärten kautta ja isille poikien kautta. Siinä mielessä on siis aika onni, että olen äiti pojille. Ehkä oman elämän ”parempana versiona” toteuttaminen on todennäköisempää silloin, kun äiti kasvattaa tytärtä?

    Uusi yritys lapsen kautta

    Jännä juttu, että joidenkin ihmisten kohdalla oma elämä päättyy silloin,  kun heistä tulee vanhempia. Koko elämä pyörii lasten ympärillä ja erityisesti sitten, kun lapset lähtevät kouluun ja harrastuksiin, tämä kuvaamani ”elää lasten kautta” näkyy vahvemmin. 

    poikien naamiaisasut
    Tässä ollaan naamiaisasuissa poikien kanssa. 

    Jos omassa elämässä jäi saavuttamatta jotain haaveita, niitä koitetaan saavuttaa lapsen kautta uudestaan. Jos omassa elämässä jäi kokematta joku harrastus tai ammatti, sinne mennään lapsen kautta. Tai siis yritetään mennä. Oikeastihan se on lapsen elämä, ei vanhemman. Vanhempi ei pääse yhtään mihinkään. 

    Lue myös: Sisäänrakenettu kilpailuviettini

    Tämä on tottakai pelkkä karhunpalvelus lapselle, joka ei pääse toteuttamaan elämäänsä omien halujensa mukaisesti, vaan myötäilee äidin tai isän toiveita. Ehkä lapsi olisikin halunnut elämässään jotain aivan muuta. Katkeruus voi nousta aikuisena pintaan ja asiaa kyseenalaistetaan vanhemmille silloin. 

    Tai vaikka lapsi olisi ihan tyytyväinen siihen, mihin häntä on ohjattu, niin ehkä kuitenkin haluaisi tehdä niitä asioita ilman paineita, omalla tyylillään. Niskaan hengittävät vanhemmat eivät varmasti ole mieltä ylentävä juttu, erityisesti sitten, kun haluaa vähän jo itsenäistyä. Pahimmillaan lapsesta ei osata päästää irti edes hänen aikuistuttuaan. 

    Meillä Pekka ei ole onneksi poikien kautta yrittänyt toteuttaa itseään. Vaikka hänellä onkin tässä neljä liikunnallista poikaa, joiden kautta se olisi helppoa. 

    Elä ja toteuta haaveesi itse

    Mitä, jos lapsen kautta elämisen sijaan tekisitkin kaikki ne asiat itse? Jos olet ohjannut lastasi tanssin pariin, koska olisit aina halunnut itse olla tanssija, niin mitä jos lähtisitkin tanssimaan itse? Lapsen saavutusten sijaan voisit kertoa omista saavutuksistasi. 

    Mitä, jos lapsen kaverisuhteiden syynaamisen sijaan, lähtisit ehostamaan omia kaverisuhteitasi? Et jäisikään sinne kentän laidalle katsomaan lapsen treenejä joka kerta, vaan lähtisit ystävän kanssa kahville. Tai lähtisit vaihtoehtoisesti lenkkipolulle pitämään omasta kunnostasi huolta. 

    Lue myös: Nämä vitamiinit äiti tarvitset, jotta jaksat arjessa paremmin

    Kaikki haaveet ja tavoitteet ei suinkaan meidän elämässä koskaan toteudu. Eikä siinä mitään, se on elämää. Sitten ne jää toteutumatta ja niiden tilalle luodaan uusia haaveita. Mutta lasten kautta niitä ei tulisi toteuttaa kenenkään.

    Omalla kohdallani olen valinnut itselleni vielä näin aikuisenakin kilpaurheilulajin, jotta en vain vahingossakaan kilpaile poikieni kautta. Minulla kun on todella vahva kilpailuvietti. Haluan kilpailla, joten teen sen itse. 

    Vaikka olin itse peruskoulussa aivan surkea ja osa lapsistani on puolestaan siellä melko hyvä, niin en koe, että se liittyy minuun mitenkään. Eikä liitykään, pojat tekevät omat ratkaisunsa ja minä voin toki olla ylpeä heistä, mutta omia  koulu-mokiani en voi paikata poikieni kautta. 

    Tämä on tietysti vain yhden ihmisen, (minun) mielipide ja tottakai olisi mielenkiintoista kuulla toisenlaisiakin ajatuksia teiltä muilta äideiltä? Onko teistä muista lasten kautta eläminen ihan ok? Ja mikä sitten ON lapsen kautta elämistä? 

    Ai niin ja MAHTAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE teille ihanille. Minä en tee lupauksia yleensä, mutta lupaan nyt ainakin tänäKIN vuonna antaa lasteni elää omaa elämäänsä ja minä keskityn sitten toteuttamaan omia haaveitani ihan itse. 

    Kommentit

    1. Avatar

      Hyvä kirjoitus ja olen todella samaa mieltä. Ihan ahdistaa eräs tuttuni joka päivittäin kertoo lastensa kuulumisia mutta hänestä itsestään en tiedä mitään viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. En tiedä onko hän töissä, en tiedä missä jos on. En tiedä harrastaako hän mitään tai en tiedä hän pitää. Mutta tiedän hänen kolmen lapsensa vaatetuksen joka päivältä. Tiedän heidän todistusten arvosanat ja kisojen tulokset. Tiedän missä kilpailevat joukkueidensa kanssa milloinkin. Tiedä. Koska ovat kipeitä, koska terveitä ja koska kotona ja koska eivät kotona… Haluaisin tietää enemmän vanhasta ystävästäni enkä hänen lapsistaan.

      1. Jonna

        Niin juuri tätä meinasin. Vaikka ymmärrän toki senkin, että elämä lasten myötä muuttuu ja paljon asioita painottuu lapsiperheen arkeen. Mutta ei nyt koko elämä.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart