• Valitsen taisteluni ja voirasian siisteys ei kuulu niihin

    Aika mielenkiintoinen juttu pulpahti mieleeni, kun kävimme äitien kanssa keskustelua aiheesta voirasian siisteys.

    Lähes jokaisella pojan äidillä oli sama ilmestys kotona; räävitty voirasia. Kaikkia äitejä se hitusen myös ärsytti. Oli kuitenkin joitain äitejä, joilla räävittyä voirasiaa ei löytynyt. Heille voirasian siisteys oli tärkeää, eivätkä he oikein ymmärtäneet, miten me muut äidit päästimme tilanteen siihen, että lapset saavat jättää voirasian sen näköiseksi. 

    Lapsiperheen voirasia
    Meidän voirasia

    Valitsen taisteluni

    Tästä tuli sitten mieleeni, että totta tosiaan, voisinhan minä keksiä isoja rangaistuksia ja olla tiukkana ja vaatia pojiltani siistiä voirasian käyttöä. Se tuskin olisi mikään mahdottomuus kenellekään, mutta miksi en ole sitä sitten tehnyt? Vaikka räävitty voirasia ärsyttää kyllä vähän minuakin. 

    Miksi en siis ole tehnyt asialle mitään? Miksi toinen äiti on nähnyt sen vaivan, että on opettanut poikansa ottamaan nätisti voita. Sanonut, että voita ei saa lainkaan, jos ei ota nätisti.

    Sitten sen keksin…

    Me kaikki valitaan omat taistelumme. Siinä se syy, miksi toinen äiti opettaa lapsilleen, että voirasian pitää olla siisti. Toinen äiti pyytää ja toivoo sitä, mutta tyytyy siihen, että se ei välttämättä sitä ole ja kolmas ei välitä ollenkaan onko se siisti vai ei. 

    Poikien ulkohaalarit
    Ollie ja Oscar

    Siitä kävinkin sitten miettimään, että mitkä jutut merkkaavat minulle niin paljon, että taistelen ne läpi poikiani kasvattaessa?

    Tietysti pitää ottaa myös huomioon lasten tempperamentit. Toinen uskoo kaiken kerrasta, ja toisen kanssa pitää ehkä tehdä enemmän näitä valintoja, että mistä kaikesta on järkevä lähteä taistelemaan. Meidän pojat on aika vahvalla tahdolla varustettuja, joten heidän kanssaan on todella pitänyt tehdä niitä valintoja, että mihin energiansa käyttää. 

    Nämä asiat minä taistelen

    Jotkut jutut minäkin siis taistelen lasteni kanssa vaikka väkisin, koska ne merkkaavat minulle tarpeeksi paljon. 

    Leppäkerttu

    Eläimiä ei tapeta huvikseen tai kiusata. Tässä asiassa minulla on tiukka kuri. Jos kotoa löytyy hämähäkki tai ampiainen, se viedään ulos. Niitä ei koskaan tapeta. Pienestä pojasta lähtien meidän lapset ovat oppineet kunnioittamaan pientäkin muurahaista. Mitään eläintä ei liiskata tai vangita huvikseen. Tästä minä olen tiukka! Ja pidän pääni, kuten joku toinen äiti voirasian kanssa. 

    Meillä ei kiroilla. Ehkä hieman tyypillisempi sääntö, mutta siitäkin olen tosi tiukka. Meillä ei kiroilla. Ja puhun nyt lapsista, meillä vanhemmilla olisi tässä vielä petrattavaa. Jokatapauksessa tämän asian kanssa jaksan nähdä sen vaivan, että rangaistus tulee joka kerta ja etuja lähtee, jos kirosanoja lentelee.

    Meillä ei myöskään röyhtäillä tai piereskellä huvikseen. Vahinkoja sattuu, mutta tahalliset kaasut päästellään vessassa. Tiedän, että tämä aiheuttaa ihmetystä joissain äideissä, että miksi olen tässä niin tiukka. No koska en vain halua asua kodissa, missä miehet piereskelee rivissä sohvalla ja ruokapöydässä röyhtäillään. Ei kiitos. Tämä on minun ”siisti voirasiani juttu”. Oma pikku erikoisuuteni. 

    Meillä ei satuteta toista. Myöskin melko tyypillinen sääntö, mutta se on meillä ollut hyvin korostettu ihan pienestä asti. Kukaan ei saa koskaan eikä ikinä lyödä, töniä tai satuttaa toista. Rangaistus tulee aina. Etuuksia lähtee aina. Ja äidistä tulee TOSI vihainen, jos niin käy. Tämä on kyllä kannattanut, sillä meillä pojat eivät satuta toisiaan. Tappelevat muutenkin tosi vähän, mutta eivät koskaan esim lyö toisiaan tai muuten satuta. Koska se vaan EI KÄY näiden seinien sisällä. 

    Lue myös: Sisarukset jotka eivät tappele. Kyllä meillä asuu sellaiset

    Ketään ei jätetä yksin. Tämä on myös sellainen meidän sääntö ja asia minkä eteen jaksan nähdä sen vaivan, että se toteutuu käytännössä aina. Pienestä asti on ollut sääntönä se, että ketään ei jätetä yksin tai leikistä ulos. Kun poikia on neljä, on ollut tietysti helppoa, kun he ovat muodostaneet leikkipareja ja välillä leikkineet porukalla. Parillinen luku on tähän hyvä.

    Mutta sama pätee, kun on tullut kavereita hakemaan leikkimään. Vaikka olisi kaveri jo täällä valmiina, silti mukaan pääsee aina. Kenellekään ei sanota ovella, että ei pääse mukaan. Ellei hänelle ole joku muu kaverivaihtoehto tarjolla. Mutta yksin ei ketään jätetä. 

    Voirasia olkoot sotkuinen

    Joten meillä, voirasia olkoot sotkuinen, hammastahnatuubit olkoot puristettuna väärästä paikasta ja vessapaperikin unohtukoot laittaa tyhjentyneen tilalle. Nämä asiat eivät merkkaa minulle niin paljon, että lähtisin niistä taistelemaan.

    Tottakai niitäkin opetetaan ja kannustetaan ne oikein tekemään, mutta että rangaistuksia niistä latelisin…ei. Minä käytän voimani niihin asioihin, jotka merkkaavat minulle paljon enemmän. 

    Mitkä asiat sinulle merkkaavat niin paljon, että taistelet ne asiat lastesi kanssa läpi vaikka väkisin? 

    Kommentit

    1. Avatar

      Olkoon yksikössä, olkoot monikossa. Kielivirheet ovat todella häiritseviä ja varsinkin yksinkertaisissa taivutuksissa. Oli pakko kommentoida.

      1. Jonna

        Juu saa kyllä korjailla. Meikäläisellä voi kielioppivirheitä hyvinkin olla!

    2. Avatar

      Valehtelu, ihan sama mitä on tehnyt niin valehdella ei saa ja piste. Siinä on kaikkien mun voirasioiden äiti 😏

      1. Jonna

        KYLLÄ. Se myös, siitä nousee kyllä niskakarvat pystyyn. Mulla se ei ehkä silti aiheuta niin suurta tuskaa kun nämä aikaisemmin luettelemani.

    3. Avatar

      Ihana teksti! ❤

      1. Jonna

        Kiitos. Kiva kun jaksoit lukea!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart