• Lapsen oma sisäinen ääni

    Lapsen oma sisäinen ääni

    Heipä hei vaan! Pieni loma kaikesta ja pää suhisee kirjoitusideoita. Todellisuudessa polte kirjoittaa on ollut jo pitkään, mutta tietoinen päätös ettei koneella oloni ole pois Juliukselta on estellyt hyvin koneen ääreen istahtamista. Olen keskittynyt olemaan läsnä ja pitämään ruudut poissa elämästämme. Tämä onkin tehnyt hirveän hyvää ja varmasti tullut tarpeeseen. Vietämme nimittäin viimeisiä viikkoja ihan kaksin, joten haluan itsekin niistä imeä kaiken irti mitä voin. Kohta en ole enää vain Juliuksen. Tämä kaikki loputon yhdessä olo onkin avannut silmiäni lapseni omalle sisäiselle äänelle, jonka näinä viikkoina olenkin kuullut erityisen herkästi hänestä. Sille äänelle hänen päässään, joka ohjaa hänen toimintaa, ajatuksia ja sanojaan ulkomaailmaan. Se on loppujen lopuksi se tärkein ääni. Se lapsen oma sisäinen ääni.

    Mistä tuollainen sisäinen ääni muodostuu? Voidaanko me aikuiset vaikuttaa siihen jotenkin? Itse koen että voidaan. Ja me vaikutetaankin eniten. Ei se muodostu itsestään. Koko homma alkaa jo sieltä vauva-ajasta, siitä miten me lapselle puhumme. Se kaikki rakentaa toki itsetuntoa ja vaikuttaa siihen kuinka lapsi kokee itsensä. Tuleeko äänestä pään sisällä positiivinen vai negatiivinen. Mitä parempana lapsi itsensä kokee ja puhuu itselleen positiivisesti päänsä sisällään niin sitä vahvempi itsetuntokin on. Ja se miten lapsi alkaa puhua itselleen positiivisesti ja näkee itsensä hyvänä tyyppinä tapahtuu silloin kun me aikuiset puhuttelemme häntä positiivisesti ja rakastavasti. Hän tuntee olevansa hyväksytty, rakastettu ja pärjäävänsä. Hän on hyvä.

    Näe maailma aidosti hyvänä

    Miten me pystymme tähän kaikkeen vaikuttamaan? Sitä sanotaan ”älä tee niin kuin mä teen vaan niin kun mä sanon”. Se on aika huono virke. Lapset nimenomaan matkivat ja omaksuvat tapaa elää ja olla tekemisistämme, ei sanoistamme. Toki sisäiseen ääneen liittyy vahvasti sanat ja vanhemman tapa ilmaista itseään, mutta se on myös tekoa. Aidosti nähdä maailma hyvänä, nähdä ympärillä kauniita asioita ja huomauttaa niistä lapselle. Opettaa omalla esimerkillään lapsen omaa hyvyyttä ja maailman kauneutta. Sanoittamalla sitä, kohtaamalla lapsen ja maailman hyvänä. Pysähtyä itsekkin sen kaiken hyvän ja positiivisen keskelle, jonka ympäröimänä elämme.

    Mä koen, että meillä mm. isättömyyden käsittely tulee olemaan piirun verran helpompaa, kun Juliuksen mieli on niin avoin ja herkkä kaikelle kauniille. Hän näkee itsensä hyvänä, hän kehuu auliisti läheisiään ja itseään ja hän saattaa kesken metsälenkin pysähtyä ihailemaan kaunista maisemaa tai kauniita jouluvaloja. Hän uskaltaa nähdä hyvää ja tuoda sen esille. Ja siitä piirteestä olen aivan älyttömän ylpeä lapsessani. Nyt tämän meidän loman aikana olen korostuneesti miettinyt omaa eloani Juliuksen lähellä, sanavalintojani, puhetapaani. Se kaikki luo mallia hänelle maailmasta ja siitä millaisia asioita tämä paikka onkaan täynnä.

    Positiivinen mieli ja sisäinen ääni on suuri lahja lapselle. Se ohjaa huomiota hyviin asioihin eikä mieli takerru niin helposti epäkohtiin tai vaikeuksiin. Positiivisen ja kannustavan sisäisen äänen ansiosta vaikeatkin asiat tuntuvat helpommilta. Koska mieli on ikään kuin koulutettu kääntämään elämä voitoksi ja näkemään se valo siellä tunnelin päässä. Toki tämä sisäinen ääni ei ole ainoastaan lasten juttu, sitä voi aikuisenakin harjoitella ja kehittää. Koska mälsäähän tämä elämä olisi jos me aikuiset olisimme valmiita jossain kohtaa!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart