• Lapset ohi lemmikin – luopumisen tuska

    Lapset ohi lemmikin – luopumisen tuska

    Lapset ohi lemmikin – luopumisen tuska

    Meidän perheessä on päädytty ihan valtavan raskaaseen päätökseen, johon en ikimaailmassa uskonut ryhtyväni. Tänään illalla toinen koiramme, kaksivuotias Rottweiler Väinö, palautuu takaisin kasvattajalleen. Väinö on ihana, hellyydenkipeä, rakastava, tottelevainen ja lempeä – kun olen hänen kanssaan kahden kesken, tai paikalla on vain tuttuja aikuisia ja tilanne on täysin rauhallinen.

    Pitkän harkinnan raskas päätös

    Lapsia kohtaa ongelma on kasvanut alati. Koira murisee, hyppii päin, käyttäytyy ylipäätään hyökkäävästi ja nyt on alkanut rähähtelemään sekä tarraamaan kiinni. Yksikään lapsi ei ole koskaan päässyt kiusaamaan tai satuttamaan Väinöä, olen siitä aivan varma. Näitä tapoja ja temppuja on kyllä koitettu kitkeä pois, turhaan. Toisen koiramme kanssa vastaavia ongelmia ei ole. Olen vain kuukausitolkulla ajatellut että kyllä tämä tästä, vielä vähän yritetään ja vielä vähän pitää katsoa ja jumpata käytöstä. Mutta ei. Väinö on kaikkiaan kolmas koiramme, ja toinen rottweilerimme. Ensimmäinen rottweilerimme Cera eleli meillä pennusta hautaan saakka, ja oli myös mukana lapsiperheen hälinässä, siitä tippaakaan stressaamatta. Hän oli itse lempeys. Toisena taloon tullut Lilli, joka siis edelleen kuuluu perheeseemme, ei myöskään ole aiheuttanut vastaavia huolia.

    Ei enää vaihtoehtoja

    Päätös ei ollut helppo. Olen aina vannonut, etten tekisi tällaista. Koiran tai lemmikin laittaminen kiertoon ylipäätään on mielestäni nykyään monille hirveän helppoa, ja se on surullista. Koen kuitenkin että meidän kohdallamme vaihtoehdot ovat nyt lopussa, mitkään koulutusmenetelmät eivät ole tuottaneet tulosta, enkä halua reagoida liian myöhään. Väinö on meille niin rakas, täällä olemme yhdessä itkeneet pitkin aamua, että miksi näin piti käydä. Pieni onni tässä onnettomuudessa on se, että Väinö pääsee takaisin kasvattajalleen jossa asuu myös herran sisko. Sieltä koira ei lähde enää eteenpäin – mikäli ongelma laajenee, on edessä se viimeinen palvelus.

    ”Tuleeko meille uusi koira?”

    Esikoiseni jo kysyi, että tuleeko meille sitten vielä uusi koira? Melkein tiuskaisin, vaikka eihän lapsi tällaista ymmärrä ennen kuin hänelle selittää, ja näyttää mallia. Lemmikit eivät ole meillä kertakäyttötavaraa, ja ainakin itselläni menee pitkään päästä tästä yli. Nytkin itkettää, mietin sitä pientä töppöjalkaista pentua jonka kannoin pari vuotta sitten sisään…en ajatellut että joutuisin näin hänestä loupumaan. Saattaa olla että jonkun vuoden päästä otamme Lillin seuraksi toisen koiran, ehkä otamme vasta sitten kun hänestä aika jättää – tai sitten emme ota ollenkaan. Nyt siirrymme kuitenkin elämään yksikoiraisen perheen elämää. Ensiviikolla meille kotiutuu Harmi-kissa joka tuo kyllä valoa tähän synkkyyteen. Onneksi kasvattaja asuu lähellä, me pääsemme tapaamaan Väinöä halutessamme ja tiedän, että koira pääsee parhaaseen mahdolliseen kotiin.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart