• Olen aamu-uninen, en laiska

    Olen aamu-uninen, en laiska

    Mediassa on ollut jonkin verran nyt pohdintaa siitä, että pitäisikö koululaisten aamuja myöhäistää. Ajatus tuntuu jakavan mielipiteet vahvasti kahtia, kuten usein kaikkien uusien ajatusten kanssa käy. Mutta erikoisena piirteenä keskustelun tiimellyksessä huomasin yleisen ajatuksen, että aamulla huonosti nousevat lapset olisivat hemmoteltuja ja aamu-uniset ihmiset yleisestikin laiskoja. 

    Minä olen myöhästettyjen aamujen kannalla. Vaikka meillä pojat nousevatkin hienosti aamuisin herätyskelloon, eikä mitään ongelmia ole aikaisin kouluun menemisen kanssa ollut, olen silti sitä mieltä. Minusta lasten pitäisi saada nukkua pidempään, eikä herätä aikaisin kelloon ja lähteä talsimaan pimeässä kouluun. 

    Lue myös: Unta palloon äidit! Näin paljon meidän pitäisi oikeasti nukkua

    Arvostan niin paljon aamulla nukkumista, että olemme laittaneet poikien kellot soimaan 30 minuuttia ennen koulun alkamista. Pojat pukevat, syövät, peseytyvät ja lähtevät kouluun. Siihen menee noin 15 minuuttia. Melko tehokasta, mutta saa nukkua pidempään. Itse teen ihan samaa, jos pitää lähteä johonkin aamulla. Mitä myöhempään saa kellon soimaan, sen parempi. 

    Pojat menevät nukkumaan illalla ajoissa, joten aikaisin herääminen ei aiheuta heissä tuskaa. Silti hekin tykkäävät nukkua pidempään. Viikonloppuna nukkuvat kymmeneen. Uskon, että tämä on geeneissä.

    Olen aamu-uninen

    Olen aamu uninen, eikä siinä ole mitään pahaa. En ole laiska, löysä tai kuriton, koska en halua nousta aamulla aikaisin. Olen valinnut kaikki työpaikkanikin pitkälti sen mukaan, että saan nukkua aamulla, edes välillä. Nyt yrittäjänä se tietysti onnistuu oikein hyvin. Nukun aamulla pitkään ja herään kun olen nukkunut tarpeeksi. Kello ei ole minua herättämässä.

    Sitten toisaalta olen todella iltavirkku. Tykkään valvoa pitkään. Nautin hiljaisesta kodista ja omasta rauhasta. Uni ei tule ennen puoltayötä, välillä näpyttelen työjuttuja tai luen kirjaa vielä yli yhteen yöllä. Koko unirytmini on täysin erilainen kuin ”perus Pertillä”. Mutta se on minun rytmini, ei huonompi tai parempi kuin muiden. Se on minun ja minä pidän siitä. 

    Emme ole samasta muotista

    Puhumme paljon nykyaikana siitä, että ei pitäisi lokeroida ihmisiä vaan ymmärtää erilaisuutta, Miksi aamu-unisten ihmisten ymmärtäminen on sitten niin kovin vaikeaa?

    Lue myös: Vaihdevuodet? Vai mitähän hittoa

    Missä määritellään, että nimenomaan aamuvirkkuus olisi se oikea lähtökohta ja aamu-unisuus väärä? Ei missään. Minä olen ihan yhtä reipas ja tehokas kuin nekin, jotka heräävät kuudelta. Meillä on molemmilla vuorokaudessa sama määrä tunteja, me vain käytämme tunnit hieman eri syklissä. Eikö olisi järkevintä, että jokainen seuraisi omaa sisäistä kellooaan ja saa siten itsestään tehoja eniten irti. Minun parhaat ideat, liittyen työhöni, tulee usein yön pikkutunteina. Aamulla en saa mitään aikaiseksi. 

    Osa perustelee koulujen aikaisin alkamista sillä, että työtkin alkavat aikuisena aikaisin. Ei välttämättä ala. Nykyään on yhä enemmän työpaikkoja, joissa työajat eivät ole ne perinteiset 8-16. Usein ihminen (kuten minäkin olen tehnyt) hakeutuu sellaiselle alalle, jossa työrytmi sopii elämän muuhunkin rytmiin. 

    Ehkä aamut kouluissa voisivat olla joustavat. Voitaisiin tehdä vaikka kaksi ryhmää, ne jotka menevät kahdeksaan, koska haluavat, ja ne jotka tulevat yhdeksään, koska haluavat. Onhan koulussa muutenkin ryhmiä, joten tämä tuskin olisi mikään ongelma lukujärjestyksen kannalta. 


    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart