• Valitsemaanne äitiin ei juuri nyt saada yhteyttä

    Valitsemaanne äitiin ei juuri nyt saada yhteyttä

    Valitsemaanne äitiin ei juuri nyt saada yhteyttä – ja se on ihan OK! Nykyään on kaikean A ja O olla hirveän tuottelias, multitasking on päivän sana! Suorituspaineita kasaantuu helposti ilman että sitä itse edes huomaa, laiskuus on syntiä. Ihmiset ovat nykyään jatkuvassa valmiustilassa, mainostauolla on räpellettävä puhelinta ja vapaapäivä kuluu helposti suursiivouksen parissa. Työajan ulkopuolelle jäävä aika rytmittyy harrastusten, luottamustehtävien, lääkärikäyntien, kaverisynttäreiden ja arkiaskareiden ympärille. Sohvalla makoilu tarvitsee perustaakseen sydänkohtauksen tai vähintään katkenneen jalan. Jos joku pyytää osallistumaan vaikka vanhempainyhdistyksen puuhapäivään, mietit pakokeinoa ja hyvää selitystä, koska et oikeasti jaksa. Mutta sitähän ei voi sanoa. Kuulostaako tutulta? Hyvä jos ei, mutta veikkaan että useimmista kuulostaa.

    Some toi mukanaan ihmisähkyn

    On toki jokaisen oma asia miten relaa, mutta melkein vannon tässä ärsykkeiden luvatussa maassa jokaisen tarvitsevan pientä irtiottoa. Olkoon se sitten metsässä tai kotisohvalla istumalla, kunhan ympärillä ei ole muuta kuin hiljaisuus. Meille vanhemmille se on toisinaan (no, ainakin itselleni) ihan helkkarin hankalaa järjestää. Iltaisin kun lapset saa tainnutettua unille, tulee helposti sometettua, laitettua seuraavan päivän kamppeet valmiiksi, vietettyä parisuhdeaikaa, soitettua ystävälle… Ei niissä tietenkään ole mitään vikaa, mutta itse ainakin huomaan että jatkuvan ”tuottamispakon” lisäksi tämä some-aikakausi aiheuttaa sen, että päivän aikana tulee helposti oltua kontaktissa todella, todella moniin ihmisiin. Vaikka siinä on se ihanan ja tärkeä sosiaalinen anti, se on myös raskasta. Tällaista ei ole ollut esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten, vaan uskon vastaavan ”ongelman” olevan melko tuore.

    Vaalin rakkaita ihmisiä ympärilläni ja rakastan työtäni, mutta toisinaan nuppi on pakko nollata, kun tunnen olevani aivan tukossa. Se on eräänlainen ihmisähky yhdistettynä jatkuvaan tuotteliaisuuden tarpeeseen. Kun mitta on täynnä, laitan puhelimen kaapin perälle ja lähden joko metsään tai suuntaan viltin alle sohvan nurkkaan. Lapsille ilmoitan, että äitiin ei ainakaan seuraavaan tuntiin saa yhteyttä. Rehellisesti sanottuna on kuitenkin parasta, jos kotona saa olla yksin. Möngin teekupin ja kirjan kanssa vilttini alle, tai toisinaan jätän sen kirjankin pois. Alkuun kun tätä hetkellistä irtaantumista arjesta tein, olin ihan hirveän levoton.

    ”Ai niin, ne pyykit!”

    ”Hei pitikin soittaa sille…”

    ”Auton huolto pitää varata!”

    ”Onkohan maito loppu?”

    Ja sitä rataa.

    Nykyään on jo ihan helppo ihan vaan olla. Ja nimenomaan ilman televisiota, puhelinta tai muita ärsykkeitä. On kyllä oikeastaan aika häiritsevää, että miten pelkkää olemista on opeteltava. Ja vielä niin, ettei siitä kärsi morkkista. Pakko vielä huomauttaa, että mielestäni rentoutumisen tarpeet vaihtelevat, ja näin ollen myös sen keinot ovat erilaiset. Useimmiten kaipaan kiireetöntä aikaa omien rakkaiden parissa, jotta mieli on jälleen levollisempi. Mulle itselleni on tosi tärkeää myös se, että lapset oppisivat ymmärtämään sen oman ajan tarpeen – ja kunnioittamaan sitä. Se ei ole loukkaus heitä tai ketään muitakaan kohtaan.

    Harrastatko sä arjesta irtaantumista? Mitkä ovat sun keinosi rauhoittumiseen?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart