• Lahjakas lapsi, jonka lahjat valuvat hukkaan

    Tiedättekö, mikä on henkilökohtaisesti ollut oman äitiyteni yksi vaikeimmista asioista? Se, että tiedostan lapseni olevan lahjakas lapsi, mutta samalla hyväksyä se, että hän ei niitä lahjojaan koskaan tule käyttämään hyväkseen.

    Yksi pojistani on ollut lahjakas lapsi monessa asiassa, erityisesti liikunnassa. Pienestä asti ketterä, nopea ja voimakas poika, on pärjännyt aina lajissa kuin lajissa, tuosta noin vain. Hän on aloittanut useita eri lajeja ja lopettanut niitä yhtä monia.  Valitettavasti tässä lahjakkaassa pojassa ei yhdisty kärsivällisyys, kunnianhimo ja halu olla hyvä. Hänellä lahjat valuvat täysin hukkaan.

    Tai näin typerästi minä olen tämän mielessäni ajatellut…

    Harrastuksia harrastusten perään

    Poikani on harrastanut reippaasti yli kymmentä lajia ja hän on vasta ala-asteella. Aina, kun hän on aloittanut uuden lajin, on kehitys ollut nopeaa. Pojasta on nähnyt, että hän voisi halutessaan päästä vaikka kuinka pitkälle. Mutta se halu puuttuu. Kärsivällisyys yhden lajin harrastamiseen on lopahtanut aina nopeasti. Lajit ovat vaihtuneet yhtä usein kuin paidat päällä. 

    Lue myös: Älä arvostele vaan tue ADHD lapsen vanhempaa

    Tottakai olemme vaatineet, että maksettu aika treenataan loppuun, mutta emme ole sen jälkeen enää jaksaneet tapella lajin jatkamisesta, jos poika on alkanut hankalaksi. Nyt ei ole puhe mistään pikku tappelusta, vaan ihan joka treeneihin sai viedä väkisin. 

    Ja minä kärsin. Siis todella kärsin tästä. Olen monet itkut itkenyt asiasta. Olen kilpailuhenkinen ihminen ja vaikka itsekään en lapsena kovasti nähnyt vaivaa minkään eteen, on kamalaa nähdä, kun toinen voisi menestyä vaikka kuinka pitkälle, ja ei kuitenkaan tee mitään asian eteen. Sydämeni itkee! Tämä on ollut minulle äitinä ihan todella, todella vaikeaa…

    Futis
    Futistakin kokeiltiin!

    Tärkeintä on lapseni onnellisuus

    Olen tämän kaiken keskellä saanut itselleni kunnon opetuksen. Niin vaikeaa kun tämä on minulle ollutkin, olen kasvanut äitinä ja ihmisenä hurjasti. Koskaan en ole arvottanut ihmisiä sen mukaan, miten menestyneitä he ovat, siitä ei ole kyse. Mutta olen aina ajatellut, että jos on lahjoja, ne on käytettävä. 

    Lue myös: Nerf-pyssyjen panokset hyötykäyttöön äidille (kuvin)

    Nyt olen kuitenkin jo hyväksynyt sen, että tämä lahjakas lapsi ei koskaan tule käyttämään, ainakaan näitä liikunnallisia lahjojaan, mihinkään sen ihmeellisempään. Eikä tarvitsekaan. Liikunta on hänelle varmasti aina helppoa ja hän varmasti tulee aina liikkumaan, mutta vain huvikseen. Ja se on ihan ok. 

    Pojalla on paljon muitakin lahjoja. Hän on äärimmäisen taitava esiintyjä, hän laulaa ja piirtää hyvin. Ehkä hän käyttää ne lahjat hyödykseen myöhemmin, ehkä ei. Eikä silläkään ole mitään väliä.

    Pääasia on kuitenkin, että lapseni on onnellinen, teki hän mitä tahansa. 

    Kommentit

    1. Avatar

      Oma poikani, joka on myös hyvin lahjakas ja jättänyt harrastuksia kesken tai kieltäytynyt aloittamista, totesi kerran Hippo-kisojen jälkeen, että ei ole mitään JÄRKEÄ juosta kilpaa. Hän on myös hyvin fiksu 😀
      Nyt kolmannella luokalla keksi itselleen lajin, johon suhtautuu todella isolla intohimolla 🙂

      1. Jonna

        Ihana kuulla, että se oma laji löytyi. Välillä täälläkin vielä toivotaan, että joku kipinä jostain vielä tulisi…

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart