• Miksi pieni lapsi harrastaa?

    Muskari, vauvauinti, sirkus, värikylpy, temppukoulu, kielikylpy, naperotanssi, nallepaini. Lista tuntuu loputtomalta kuin tutustuu pienillekkin lapsille suunnattuun harrastustoimintaan. Ähky ja valinnanvaikeus iskevät naamalle. Sen jälkeen herää kysymys tarvitsevatko vauvat, taaperot ja leikki-ikäiset kaikkea tätä elämäänsä? Kovin suosittuja kaikki tuntuvat olevan, joten miksi pieni lapsi oikein harrastaa?

    Tarvitseeko pienetkin harrastuksia? Mikä saa meidät aikuiset heidät sinne viemään? Saamaan kokemuksia? Näkemään uutta? Vai onko todellisuudessa meidän oma halu ja tarve saada tehdä jotain ja jopa jollain tasolla toteuttaa itseämme? Paljon kysymyksiä, joihin itsekkin voin miettiä omalla kohdallani vastauksia. Julius on siis harrastanut vaikka mitä ja varmasti sama jatkuu Jalmanderin kanssa.

    Tai vaikka ja mitä. Listaltamme löytyy värikylpy, uinnit, temppukoulu, äiti-taapero-jumppa ja muskari. Samalla kaudella on harrastuksia ollut korkeintaan kaksi. Itse en ole halunnut lapseni päiviä täyttää vain erilaisella ohjatulla toiminnalla vaan myös antaa tilaa leikkimiselle, mielikuvitukselle, olemiselle, tylsyydelle ja tavallisuudelle. Tarvitseeko vaikkapa 1-vuotias todella 4-5 eri harrastusta per viikko? Onko lapsuudessa siitä todella kyse kenen lapsi harrastaa eniten?

    Mikä päivissämme on oleellisinta?

    Usein nyky-yhteiskunnassa helposti unohtuu se olennaisin; elämä. Lapsen kanssa metsään meneminen ajan kanssa, eväiden syönti kiven päällä, pulkkamäki, yhteinen kylpyhetki. Kiireettömyys. Siihen pienten lasten elämä perustuu. Me aikuiset olemme jotenkin niin fiksaantuneita kiireiseen elämään, että jopa kotiaikana lastemme ollessa pieniä pidämme itseämme helposti kiireisinä eri harrastuksilla ja kerhoilla. Ei sekään toki väärin ole, jokaisen elämä on omanlaisensa. Mutta ei ne lapset niitä uinteja ja temppukouluja kaipaa jokaiselle päivälle.

    Viime syksystä karsin Juliuksen harrastuslistalle vain yhden menon ja temppukoulu jäi ohjelmistoon. Siitä hän tykkää motorisena lapsena, liikunta on aina hyväksi ja hän rakastaa temppukoulumme ympäristöä. Miksi tein rajauksen? Päiväkodin takia. Jos me aikuisetkin olemme usein poikki pitkän työpäivän jälkeen niin niin on lapsetkin hoitopäivien jälkeen. Haluan itse suoda pojalle rauhaa ja kotiympäristöä iltapäiviin. Kiireettömät illat ja äidin läsnäolon ennen nukkumaanmenoa.

    Onhan harrastuksissa hyvätkin puolensa. En sitä kiellä ja kuuluuhan ne meidänkin arkeemme. Usein törmään perheisiin, jossa lapsella on 3-5 harrastusta per viikko ja se herättää itsessäni aina vähän kummaksuntaa. Tarvitseeko sen 2-vuotiaan harjottaa musiikkia, ranskan kieltä sekä tanssia? Vaikkapa 10 vuoden päästä, muistaako lapsi ne tanssitunnit  vai illat, jolloin vanhemmat heittäytyivät leikkiin pitkän päivän päätteeksi ja koko perhe oli katketa naurusta?

    Harrastukset voivat olla myös haitallisia

    Varsinkin sanoisin että nämä 2-4-vuotiaat on todella jopa vaarallisessa iässä mitä tulee harrastuksiin. Havahduin itse siihen tässä Juliuksen toimintaa miettiessäni. Hän on aina ollut ennemmin motorinen kuin verbaalinen lapsi. Olemme tästä keskustelleen lauluteeman kautta lähipiirin kesken. Minulle ehdotettiin muskaria ja tutkinkin jo vaihtoehtoja kunnes suljin kaikki sivut. Tarvitseeko oma 3-vuotiaani olla hyvä kaikessa ja harjottaa kaikkea nyt? Ei, totesin itselleni. En halua viedä lastani harrastukseen, jossa hän ei koe olevansa hyvä. Viikoittain viedä sinne ja antaa hänen kokea olevansa huono asiassa x. Tajusin itse että meidän harrastukset perustuvat itsetunnon tukemiseen, selkärangan kasvattamiseen tulevaa elämää varten. Hän saa käydä harrastuksessa, jossa on hyvä, josta hän pitää ja saa onnistumisen tunteita.

    Toki asioita, joissa ei ole hyvä pitää harjoitella ja kohdata sekin ettei kaikessa olekkaan hyvä. Mutta se me voidaan tehdä vielä näin pienen kanssa kotona. Opetella rytmejä ja lauluja vaikka pulkkamäkeen kävellessä. Yhdessä. Sitä varten hän ei vielä tarvitse ryhmää vertaillakseen itseään muihin. Ilon kautta siis. Niin ne harrastukset kuin heikkoudetkin. Lapset ovat pieniä kerran eikä sitä aikaa kuuluisi määritellä harrastusten määrällä, vaan perheen ja aikuisten läsnäololla, turvallisuudella ja itsetunnon tukemisella.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart