• Mitä jos isovanhempi ei ansaitse oikeuksiaan?

    Mitä jos isovanhempi ei ansaitse oikeuksiaan?

    Mitä jos isovanhempi ei ansaitse oikeuksiaan?

    Kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jonka lapsuus on ollut turvallinen ja tasainen. Vanhempani ovat ”tavallisia” ihmisiä, erittäin luotettavia. Ensimmäisen lapsenlapsen  (eli minun esikoiseni) ilmoitettua tulostaan, tulevat isovanhemmat myötäelivät odotuksessa, olivat tukenamme ja tarjoutuivat ostamaan haluamani vaunut. He ovat olleet suurena apuna niin meidän poikien kuin veljeni tyttären hoidossa, ja auttaneet kaikessa missä voineet. Meiltä he eivät hirveästi koskaan ole vaatineet, ja ovat tehneet isoja asioita lastenlastensa eteen. Mummin ja papan luota löytyivät vaipat, tuttipullot, hoitopöydät, pinnasängyt, lelut – ja jopa oma huone lapsenlapsille. Heidän antamaansa aitoa huolenpitoa, läsnäoloa ja aitoa välittämistä pidän kuitenkin korvaamattomimpana. Uskon että pojat tulevat koko ikänsä muistamaan Mummin lettukestit, Papan kanssa tehdyt kalareissut ja monet muut yhdessä luodut muistot. Vuosiin on mahtunut toki hyvinkin kiivaita keskusteluja, näkemyseroja ja rajojen hakemista puolin ja toisin – kuten elämässä usein on muutenkin tapana.

    Onnekkaat me – meidän pojilla on maailman ihanin isoisä.

    Oikeudet on ansaittava!

    Joskus isovanhemmat eivät ansaitse oikeuksiaan. Keskityn nyt tarkoituksella tapauksiin, joissa isovanhempi ei oikeasta syystä ole mukana lasten ja lastenlastensa elämässä. Tiedän että joukossa on niitäkin, jotka omista itsekkäistä syistä vievät nämä arvokkaat ihmissuhteet lasten ulottumattomiin. Mutta usein törmään anonyymeihin kommentteihin, haastatteluihin ja keskusteluihin joissa isovanhempi kertoo miten hänet on syyttä hylätty, suljettu pois. Se on raaka kohtalo ja julma teko, mutta toisinaan valitettavasti pakollinen. Ja useinkaan näistä ulostuloista ei tuoda ilmi kolikon toista puolta – sitä, että isovanhempi onkin omalla mahdollisesti todella pitkäaikaisellakin käytöksellään, teoillaan ja sanoillaan aiheuttanut sen, että muita vaihtoehtoja ei ole enää ollut. Vedotaan suureen ääneen isovanhempien oikeuksiin, unohtaen täysin sen, että nekin on ansaittava.

    Välien katkaisu on vastuullinen teko

    Jos isovanhempi on esimerkiksi alkoholisoitunut, väkivaltainen tai pahasti mielenterveysongelmainen eikä häntä saada avun ulottuville, on vanhemmilta vastuullinen teko lopettaa kanssakäyminen. Pelkkä veriside ei ole velvoite siihen, että vanhemman tulisi asettaa lapsiaan psyykkiseen tai fyysiseen vaaraan – pienimpäänkään. Myös toisen vanhemman tai  muiden lapselle tärkeiden ihmisten jatkuva panettelu, lapsen toistuva manipulointi ja valheiden sepittäminen ovat riittäviä syitä sille, että suhde on enemmän haitallinen kuin tärkeä ja antoisa. Olen nähnyt läheltä surullisen paljon näitä tapauksia, ja useimmissa taustalla on mielenterveysongelmia, vakavia sellaisia. Suomessa ihmistä ei ole helppoa saada hoitoon vastoin potilaan tahtoa, ja vaikka läheisen ihmisen hylkääminen on kammottavaa, toisinaan muita vaihtoehtoja ei ole. Mikään syy ei ole riittävä lapselle vahingollisen suhteen ylläpitämiseen – miksi se olisi oikeutettua tässäkään tapauksessa?

    Millaisia isovanhempia teidän lastenne elämässä on?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart