• Kieltäydyin kummeudesta, kahdesti

    Kieltäydyin kummeudesta, kahdesti

    Olen kummitäti kolmelle tytölle. Yhdessä olemme Pekan kanssa kummeina lisäksi kolmelle pojalle. Kieltäydyin kummeudesta kahdesti.

    Vanhin kummityttöni on jo aikuinen. Hänen kanssaan tuli vietettyä kivasti aikaa silloin, kun minulla ei ollut vielä omia lapsia. Olemme nyt hänen aikuistuttuaan käyneet kaksin reissussa ulkomaillakin ja pidämme yhteyttä. Pienin kummityttöni on vasta muutaman vuoden.

    Jokaiseen kummilapseeni minulla on tietysti omanlainen suhde. Siihen vaikuttaa niin moni asia, ihan jo pelkästään henkilökemiatkin. Yhdellä kummitytöistäni on syntymäpäivä samana päivänä kuin minulla ja hän on minulle erityisen tärkeä tyttö. Meillä synkkaa jollain selittämättömällä tavalla. Johtuu varmasti juuri tuosta yhteisestä syntymäpäivästä. Olemme samojen tähtien alla syntyneet, joten meissä on paljon samaa.

    Lue myös: Pienen lapsen motorinen kehitys ja sen tukeminen

    Myös kummilasten vanhemmilla on iso merkitys kummin ja lapsen suhteen syntymiseen ja sen syvenemiseen. Erityisesti silloin kun kummilapsi on pieni. Silloin yhteydenpidon merkitys korostuu ja sen on oltava aktiivista myös lapsen vanhempien suunnalta. Sanomattakin on selvää, että on helppoa olla kummina lapselle, jonka elämään on tervetullut.

    Ossianin ja kummityön kanssa kesäpäivää viettämässä.

    Saako kummeudesta kieltäytyä?

    Kuten mainitsin, niin kieltäydyin kummeudesta kahdesti. Olin jo päättänyt, että en ota enempää kummilapsia, ennen kuin minua pyydettiin jälleen kummiksi. Syynä kieltäytymiseen se, että minulla oli jo monta omaa lasta, useita kummilapsia ja kasa sisarusten lapsia ja tuntui, että aikani ja rahani ei enää riitä uuteen kummeuteen.

    Minulle on tärkeää olla hyvä kummi. En halua olla kummi vain paperilla, vaan haluan oikeasti viettää aikaa kummilapsieni kanssa, tuntea heidät ja muistaa heitä syntymäpäivinä.

    Podin pitkään huonoa tuntoa siitä, että kieltäydyin kummeudesta. Vanhemmat ainakin sanoivat ymmärtävänsä, mutta vaikea sitä on sanoa mikä totuus oli. Jokatapauksessa nyt pitkän ajan jälkeen ratkaisu tuntuu todellakin oikealta. Molemmat perheet asuvat kaukana ja kummeus olisi ollut haastavaa ja varmasti tuonut lisää stressiä arkeeni. Minusta tein palveluksen myös niille lapsille joiden kummiksi en väkisin ryhtynyt. He saivat kummikseen varmasti paljon paremman vaihtoehdon, kuin mitä minä olisin täältä kaukaa ollut.

    Kieltäytymisen jälkeen vielä yksi kummilapsi

    Vaikka olin päättänyt, että en enää ota kummilapsia lisää, niin siskoni pyydettyä minut kummiksi pienelle tytölleen, suostuin. Päätöksen tein siksi, että koska kyseessä oli siskoni lapsi. Hänen kumminaan oleminen ei ”työllistäisi” minua yhtään lisää. Olin lapsen täti ja lapsi olisi minulle tärkeä jokatapauksessa. Muut kummilapseni olivat tässä vaiheessa myös jo vähän isompia ja vanhin heistä aikuinen, joten tuntui, että yksi kummilapsi mahtui taas.

    Lue myös: Testaa miten terveellisesti lapsesi syö

    Kummeus on ihanaa. Olen tosi onnellinen ja otettu, että saan olla kummitäti niin monelle lapselle. Olen viettänyt omien kummilasteni kanssa kahdenkeskeistä aikaa aina kun siihen on vain suinkaan ollut mahdollisuus. Kummilapseni ovat olleet meidän luona yökylässä, olemme matkustelleet ja laittaneet viestejä säännöllisesti.

    Kiitos kummilasteni vanhemmat! Ihanaa, että saan olla tärkeä ihminen lastenne elämässä.

    Kuinka monta kummilasta sinulla on ja onko suhde heihin vahva?

    Kommentit

    1. Avatar

      Vielä ei ainuttakaan kummilasta, mutta ystävällä huippu 6kk tytär <3 Vaikken kummi olekkaan on mulle superia saada olla pienen elämässä näin paljon, olla yksi tärkeä aikuinen. Tärkeitä ja turvallisia aikuisia, kun koskaan ei ole liikaa!

      1. Jonna

        Kyllä ne todella läheiset välit saattaa tullakin lapseen, vaikka kummi ei olisikaan. Omien poikieni ”vara-äiti” on paras ystäväni, joka on vain esikoiseni kummi. Mutta uskon, että jokaiselle pojalleni yksi läheisimmistä aikuisista maailmassa.

    2. Avatar

      Minulla on 6 kummilasta. Yksi on jo täysi-ikäinen ja lähennyimme hänen kanssaan valtavasti kun hänen murrosikänsä alkoi ja hän kaipasi elämäänsä muitakin aikuisia kuin ne typerät omat vanhemmat jotka eivät tajunneet mitään. 😉
      Yhteen lapseen en ole enää missään yhteydessä, äitinsä erosi, muutti toiselle paikkakunnalle, vaihtoi puhelinnumerot, poisti entiset ystävät Facebookista jne. Jossain vaiheessa, jotain kiertotietä, sain puhelinnumeron, kävin pari kertaa moikkaamassa, lähetin joulupaketit ja synttärimuistamiset mutta koska yhteydenpito ja tapaamiset oli täysin minun varassa, ajattelin että no, miksipä sitä edes muistamaan, lapsi ei niistä
      Lahjoista paljoa kostu jos ei edes tunne lahjan antajaa. Lapsi täyttää ensi vuonna 6-vuotta ja välillä mietin pitäisikö taas alkaa pitää yhteyttä mutta.. saa nähdä..
      Muut kummilapset ovat joutuneet tyytymään ”paperikummiin”. Toki heitä näen ja muistan synttäreinä ja jouluna paketilla ja olen yhteydessä lasten vanhempiin jne.
      Olisi ihana olla Hyvä kummi ja viettää aikaa mutta omat neljä lasta vievät sen verran aikaa että en kerkeä. Tai ehkä kerkeäisi sillon tällön mutta ei tule käytyä..pitäisi..
      Mutta toisaalta, omia lapsia neljä, kaikilla neljä kummia eikä heistä kukaan, edes ne lapsettomat, ole meidän lapsille paperikummeja kummoisempia, eli 🤷🏻‍♀️

      1. Jonna

        Meilläkin on käynyt sillä tavalla ikävästi yhden kummilapsen kanssa, että oltiin tosi otettuja kummeudesta aikanaan. Minun ja kummilapsen äidin välille tuli kuitenkin ikävä välirikko, mikä ei koskaan korjaantunut. Hän sanoi, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä. Siitä oli aika vaikea enää lähteä hoitamaan kummin velvollisuuksiaan. Onneksi mieheni ja kummilapsen isä olivat (ja ovat) yhä väleissä ja mieheni hoiti kummeutta pitkään yksin. Nyt sekin on tainnut kiireiden vuoksi hiipua. Eikä ole minun asiani sitä enää tässä vaiheessa mitenkään hoitaa tai muistutella, kun olen ollut kuvioista poissa jo niin pitkään. Onneksi tuolla kummilapsella on miljoona kummia, joten meidän puuttuminen ei varmasti tunnu missään. Samaa mieltä kanssasi, että pelkkänä paperikummina oleminen on kyllä tylsä juttu. Kyllähän sitä mielellään hommat hyvin hoitaisi ja kummilapsiinsa tutustuisi paremmin, tai edes jotenkin, mutta toisaalta on siinä vanhemmillakin oma vastuunsa. Ei kummi voi väkisin tunkea lapsen elämään, jos ei siihen mukaan kutsuta.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart