• En ole curling-vanhempi!

    En ole curling-vanhempi!

    En ole curling-vanhempi!

    Lapsi tarvitsee kasvattajat, jotka ovat häntä itseään vahvempia. Olen itse joskus äitinä hieman löperö ja saatan toimia epäjohdonmukaisesti, mutta curling-vanhemmuuteen en sorru. En tasoita lapsen tieltä kaikkea, enkä myöskään neuvottele tai pyydä anteeksi kasvattamistani. Koen edelleen vahemmuudessani epävarmuutta tietyillä osa-alueilla, ja tiedostan toimivani huonosti joissain tilanteissa. Tämä on kuitenkin asia, josta olen varma. Sekä miehelleni ja minulle on tärkeää, että pojistamme kasvaa itsellisiä nuoria. Haluamme kannustaa poikia yrittämään ja luottamaan itseensä. Myös  muiden huomiointi, pitkäjänteisyys, avoimuus, hellyys, ahkeruus sekä omaan intuitioon luottaminen ovat myös meille tärkeitä. En myöskään halua olla tarpeettomasti julma, mutta on tilanteita joissa vanhemman ei mielestäni tarvitse tai kuulu olla loputtoman kiva tai mukava. Vaikka vanhempien antaman esimerkin merkitys on valtava, en voisi olla ”vapaa kasvattaja” tai curling-vanhempi.

     

    En neuvottele, enkä pyytele anteeksi

    Uskon vahvasti että lapselle tekee hyvää törmätä ongelmiin ja haasteisiin ja ratkoa niitä – eikä se silti poista meidän antamaamme tukea ja rakkautta. Vaikka meillä on paljon pyrkimyksiä ja arvoja joita haluamme pojille opettaa, he ovat meille rakkaita, aina ja kaikenlaisina. En nauti tilanteista joista lapsi kokee hetkellistä pahaa mieltä, kiukuttelee nukkumaan menon kanssa tai raivoaa minun olevan inhottava, mutta ne ovat elämää. On karhunpalvelus lapselle pedata hänelle kaikki valmiiksi, olla valmistamatta lasta maailman pyörteisiin. Miten lapsi pärjää elämässä, jos häneltä ei vaadita mitään? Jos kaikessa saa luovuttaa, ja palkaksi taputetaan päähän? En myöskään neuvottele, mitä tulee kasvattamiseen. Voin neuvotella tai antaa lasten tehdä päätöksiä siitä mitä hedelmiä ostamme, kumpaa reittiä ajamme kotiin tai mitä syömme illalliseksi. En kuitenkaan neuvottele siitä puetaanko heijastinliivi, harjoitellaanko lukuläksyt tai tehdäänkö kotityöt. En pyydä myöskään anteeksi tilanteita, joissa joudun patistamaan lasta hoitamaan hänelle kuuluvia asioita. Pyydän anteeksi jos olen käyttäytynyt hölmösti tai mokannut, osaan myöntää virheeni. Toisinaan olen pahalla tuulella aivan turhaan, se on minun suurin syntini.

    Rakkautta ja hellyyttä

    Välillä tuntuu, että arki on yhtä komentamista. Pelkkää tiukkaa kasvattamista ja rajojen asettamista. Ehkä se välillä onkin, poikani kokeilevat kaikki parhaillaan rajojaan. Vaikka toisinaan päivät tuntuvat olevan täynnä käskyjä ja ohjeiden sekä sääntöjen tankkaamista, pyrkimystemme toinenkin puoli loistaa läsnäolollaan. Halaukset, hellyys, avoimuus ja rakastaminen ovat arjessa tiukasti messissä. Esikoinen marssii koulusta kotiin, pulputtaa päivän kuulumisia ja haluaa kainaloon ennen kuin viipottaa kavereiden luo. Keskimmäinen saapuu koulusta kotiin, ja kuulen iloisen laulelun jo kaukaa. Ekana pitää päästä kainaloon. Kun hän kuopuksen hoidosta, hän kiljuu innoissaan äitiä jo kaukaa ja suorastaan lentää syliin. On ihanaa huomata että heiltä halaaminen, omien tunteiden sanoittaminen ja rakastaminen tulevat suoraan sydämestä ❤️ He uskaltavat myös rohkeasti kokeilla asioita, uskovat itseensä eivätkä pelkää epäonnistua. Paljon on varmasti tullut tehtyä väärin, mutta äitinä on hieno tunne tietää onnistuneensa tässä asiassa.

    Kasvatusasioista keskusteleminen on mun mielestä mielenkiintoista ja antoisaa, joten olisi kiva kuulla mitkä asiat teille ovat tärkeitä?

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart