• MEILLÄ ON VAUVA!

    Heipä hei! Pitkästä aikaa. Pahoittelut hiljentymiseen. Syy on toki mitä parhain. Sillä 25.2. aamuyöstä maailmaamme putkahti vauva, Juliuksen pikkuveli. Pieni nökönenäinen Eliel. Viimeiset 10 päivää onkin mennyt Elielillä opetteluun olla mahan tällä puolella, Juliuksella olemaan isoveli ja minulla kahden lapsen äiti. Kasvukipuja on ollut kaikilla eikä niiltä varmaan tulevaisuudessakaan vältytä. Onhan elämä kokonaisuudessaan uuden opettelua!

    Mutta voihan vauva miten syötävä tyyppi se on. Rauhallinen, hyvin nukkuva ja syövä, tummilla silmillään tuijotteleva minimies. Julius on palavasti rakastunut veljeensä ja mustasukkaisuus ei onneksi kohdistu pieneen vaan enemmän äitiin. Turvallisempaa niin päin. Veljeä paijataan, halataan ja pussataan. Äitiä haukutaan, potkitaan ja lyödään. Rajat toki lapsella pitää olla, mutta ymmärrystä myös. Onhan isoksi veljeksi kasvaminen kova paikka.

    On kyllä ihanaa olla äiti näin toisella kerralla. Stressiä ja huolenaiheita on huomattavasti vähemmän. Oma itsevarmuus äitinä on aivan eri luokkaa kuin Juliuksen vauva-aikaan. Siksipä varmaan sanotaankin että ne esikoiset on niitä harjoittelukappaleita, kun itse olemme niin untuvikkoja äiteinä. Nyt voi vaan istua ja nauttia pienestä nyytistä ja tietää että asiat menee omalla painollaan.

    Nukkuminen kuin tuntuu olevan koko vauva-ajan ydin niin mehän muuten nukutaan. Elielillä on ollut kahden tai jopa yhden pysähdyksen taktiikoita ja muuten 22-09 hän vetelee hirsiä tyytyväisenä. Mikä on i-h-a-n-a asia! Juliuksen mustasukkaisuuskiukut olisi varmaan astetta rankempaa vielä jos oma väsymys olisi ihan infernaalista. Toki tiedostan että tämä voi vielä muuttua, mutta voi jehna mä nautin tästä Juliuksen unirumban jälkeen!

    Sitten olkaa hyvä; vauvantuoksuisia kuvia!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart