• Poika, joka täytti sydämeni. Ei enää vauvakuumetta

    Poika, joka täytti sydämeni. Ei enää vauvakuumetta

    Vauvakuumetta!

    Moni äiti kertoo avoimesti kärsivänsä ikuisesta vauvakuumeesta. Minä en vauvakuumeesta kärsi, mikä on sinällään erikoista, koska olen joskus haaveillut jopa tätä nykyistäkin isommasta perheestä. Ajattelin, että tulen varmasti aina haaveilemaan lisälapsista ja tulen tuntemaan poltetta uuteen vauvaan aina vain. Niin ei ONNEKSI kuitenkaan käynyt. Kun Ollie, meidän neljäs poika syntyi, niin sydämeni täyttyi. Selittämättömällä tavalla tunsin, että muuta en enää tarvitse.

    Kolme poikaa, mutta jotain puuttui

    Kahden lapsen kanssa perhe ei tuntunut läheskään valmiilta. Tiesin koko ajan, että vähintään kolme lasta toivon saavani. Kun meillä oli kolme poikaa ja jotain silti vielä puuttui, luulin sen johtuvan siitä, että meiltä puuttuu mielestäni tyttö. Niin ei kuitenkaan asia ollut. Kun Ollie putkahti maailmaan, ei mitään enää puuttunutkaan. Se tunne tuli välittömästi ja täytti sydämeni. Ollie on käsittämättömällä tavalla juuri se osa palapeliä, joka vielä puuttui elämästäni. Oli mahtavaa huomata, että perheessä ei todellakaan tarvitse olla poikia ja tyttöjä, jotta perhe tuntuu valmiilta. Sain opetuksen itsellenikin. Nykyisin olen erittäin onnellinen siitä, että Ollie on nimenomaan poika. Jos hän olisi syntynyt tyttönä ja olisin saanut hänen myötään tämän saman tunteen, olisin aina jäänyt siihen luuloon, että tarvitsin vain tyttären.

    Lue myös: Toivoin tyttöjä, sain poikia

    Jokainen poikani on minulle tietysti yhtä tärkeä ja rakas, siitä ei ole kyse. Tämän varmasti jokainen useamman lapsen äiti ainakin tajuaa. Kyse on jostain selittämättömästä tunteesta, mikä täyttyi Ollien synnyttyä. Tämä paketti on tietysti täydellinen koko tällä neljän pojan setillä. Jokainen lapsi ja aikuinen on tärkeä osa tätä perhettä. Juuri tällaisen perheen minä halusin, en vain tiennyt sitä ennen.

    Ollie on kaikin puolin ollut aivan ihana poika, aina. Hän tuntuu välillä liian kiltiltä tähän maailmaan ja toisaalta on opettanut minulle taas ihan erilaisen pojan vanhemmuutta, kolmen vähän villimmän pojan jälkeen. Kovasti on Olliekin rohkaistunut ja saanut eloa ja vauhtia isoveljien myötä, joten kovin rauhallisesta pojasta ei voida ehkä enää puhua. Ollie täyttää kesällä kuusi.

    poika
    Photo: Meeri Nikkilä

    Ei enää vauvakuumetta

    Aika mahtavaa olla ilman vauvakuumetta. Voi keskittyä näihin kasvaviin poikiin ja siihen, mitä kaikkea me voidaan yhdessä tehdä. Vauvat ovat kyllä ihania, mutta mielummin olen se tyyppi, joka pitää niitä hetken sylissä ja ojentaa eteenpäin, kun itku alkaa. (Tai vaippa pitää vaihtaa).

    Lue myös: Keski-iän muutokset; harmaita hiuksia ja väsyneitä iltoja

    Minä ihan vähän taidan sääliä niitä ihmisiä, jotka kärsivät kroonisesta vauvakuumeesta. Pääseekö siinä koskaan täysin nauttimaan niistä kasvavista lapsistaan, jos aina haaveilee uusista vauvoista? En tiedä? Kertokaa te, joilla se vauvakuume on jäänyt pysyvästi? Eikö vauvakuume mene edes silloin ohi, kun ikää tulee lisää?

    Uskon, että minulle ei enää tule vauvakuumetta. OIen jo 39 vuotta ja vanhin poikani Ossian on 13-vuotias. 10 vuoden päästä minulle saattaa tulla jo lapsenlapsia. Kuka tietää? Ehkä tässä välissä on hyvä nauttia niistä hetkistä, kun perheessä ei ole enää pieniä. Matkustaminen on helpompaa ja koko elämä on kaiken kaikkiaan helpompaa. Joten ei vauvoja enää tänne, kiitos.

    perhe
    Meidän jengi Photo: Meeri Nikkilä

     

     

    Kommentit

    1. Äiti 74

      Ei minulla ole ollut koskaan vauvakuumetta. Yhtä hyvin olisin voinut olla tekemättä lapsia, jos mies ei olisi halunnut. Kun olin päälle 30v, rupesin miettimään, että haluanko vai en, koska jos se meinataan tehdä, niin se tehdään nyt tai ei koskaan. En halunnut mummo äidiksi. Kysyin mieheltä, että onko vielä samaa mieltä lapsi asiasta, hän oli, joten tuumasta toimeen. 8kk sitä tehtiin ja kyllähän siinä muutama epätoivon kyynel meinasi vierähtää, kun mitään ei tapahtunut 😅. Yksi varhainen keskenmeno oli siinä välissä, ennen kun esikoinen sai alkunsa. Pikku kakkonen olikin sitten vahinko, ehkäisy unohtui ja se oli siinä 😅. Muuten olisi todennäköisesti jäänyt yhteen lapsiluku, koska miehellä oli edellisestä liitosta lapsia, jotka asui meillä. Alkuraskaudessa meinasi paniikki iskeä, että miten tässä selvittään, mutta kyllä se siinä meni. Neuvolan lääkärille naureskelin , että tämmöinen vahinko, hänellä ei Huumorintaju riittänyt. Alkoi kysymään tiukasti, että aionko pitää lapsen. Ihan ihmeissäni olin siinä, että totta kai. Ei se vahinko tehnyt lapsesta yhtään vähemmän toivotunpaa. Raskaus ei ehkä ollut suunniteltu, mutta lapsi oli toivottu ja rakastettu ❤️

    2. Jepa

      Tuo blogilinkki johon alussa viitataan, ei toimi.

      1. Jonna

        Hei kiitos, tänne on jäänyt jotain vanhoja linkkejä kaksplussalta. Korjataan 🙂

    Vastaa