• Vaihda lapsen nimi? – Mieti ensin!
    Tämä kuva on vuodelta 2012, kun Vili sai nimensä.

    Vaihda lapsen nimi? – Mieti ensin!

    Vaihda lapsen nimi -mieti ensin

    Lähtökohtaisesti lapsen nimen muuttaminen tuntuu mun mielestä melko kypsymättömältä sekä ailahtelevalta käytökseltä. Mikäli olet harkinnan jälkeen päätynyt antamaan lapselle tietyn nimen ja sitten haluatkin sen vielä muuttaa, muutatko sen taas uudelleen mikäli mieli jälleen muuttuu? Saammeko muutamien vuosien päästä kuulla tapauksista joissa ala-asteikäisellä lapsella on käytössään kolmas tai neljäs etunimi? Toivottavasti ei.  Lapsen nimestä päättävät hänen huoltajansa tai huoltaja, mutta toisinaan nimestä ei päästä yksimielisyyteen, ja tämä lieneekin suurin syy nimen muuttamiselle. Oman tutkimukseni mukaan nimi vaihdetaan useimmiten sen vuoksi (ja nimenomaan näin päin) että huoltajien erottua lapsen huoltajuus jää äidille, joka ei ole tyytyväinen isän vaatimaan nimeen.  Ja yksinhuoltajana hänellä on oikeus muuttaa lapsen nimeä ilman toisen huoltajan suostumusta. Hurjaa, ja mahdollistaa muuten tässäkin tietynlaista kiusantekoa.

    Huoltajilla liikaa valtaa?

    Kuvitellaan tilanne, jossa lapselle annetaan nimeksi vaikkapa Anni. Annin ollessa kolmevuotias hänen vanhempansa eroavat ja huoltajuuden saanut äiti päättää vaihtaa isän valitseman nimen / huoltajat päättävät että ehei, tämä nimi oli todellinen virhe. Ja hänet nimetään Esmeraldaksi. Mielestäni tämän ei tulisi olla edes mahdollista, mutta näitä ihan oikeasti tapahtuu. Yllättävän useinkin. Ihminen on luonnollisesti erehtyväinen, mutta kuten sanottua, nimi on useimmiten harkinnan tulos, ja aika iso osa ihmisen identiteettiä. Onko sopivaa että huoltaja tai huoltajat saavat mielinmäärin muuttaa lapsen nimeä, ihan vain omiin mielihaluihinsa perustuen? En tiedä, onko ylipäätään tilanteita joissa se on ok? Ehkä, jos nimeksi on valikoitu (ja jostain syystä hyväksytty) jokin asiaton nimi. En tosin keksi esimerkkiä. Erittäin hankalasti lausuttava nimi voisi varmasti olla yksi syy lapsen nimen vaihtamiselle, mutta kyllä tässäkin voisi peräänkuuluttaa vanhemman harkintaa jo alkuperäisessä valintatilanteessa.

    Syyskuu 2010, kun esikoisemme Romi sai nimensä.

    Nuori saa päättää itse nimestään

    15–17-vuotias voi jo itse tehdä nimenmuutosilmoituksen, mutta huoltajia voidaan kuulla asiassa. Huoltajan suostumus ei kuitenkaan ole edellytys 15 vuotta täyttäneen lapsen nimen muuttamiselle, vaan alaikäisen oma mielipide asiassa on tällöin ratkaiseva. Eräs ystäväni olisi yläasteella halunnut muuttaa nimeään. Hänellä oli lievä r-vika, ja kyseinen kirjain löytyi sekä etunimestä, että sukunimestä. Hän olisi halunnut vaihtaa nimekseen Jenna, ja vaati meitä muita sekä opettajia jo kutsumaankin itseään sillä nimellä. En tiedä mihin asia lopulta kaatui, mutta hän päätyi kuitenkin pitämään ihan alkuperäisen nimensä. Ja meni sittemmin naimisiin, otti miehensä sukunimen joka alkaa r-kirjaimelta. Tällaisen uskon kuitenkin voivan haitata ihan jokapäiväisessä arjessa, ja vastaavassa tapauksessahan kukaan ei enää vaihda nimeä nuoren puolesta. Ymmärrän hyvin nuoren haluavan vaihtaa nimeään, jos hänellä on paha r-vika ja etunimi on vaikkapa luokkaa Meri-Riina. Ei sillä, että omaan korvaan kuulostaisi oudolta. Erilaisuus on rikkautta.

    Tämä kuva on vuodelta 2012, kun Vili sai nimensä.

    Olen onnellinen omista valinnoistamme

    Meidän poikiemme nimet ovat Romi, Vili ja Timi. Esikoisen nimeä pohdittiin ehkä kaikkein pisimpään, tai sitten se vain tuntui siltä, kun odotusaikana oli aikaa kahlata nimiä läpi kuukausitolkulla. Aluksi tunnuimme olevan nimistä todella  eri linjoilla, mutta lopulta mieheni ehdotti nimeä Roni. Nimi oli mielestäni kaunis, mutta jostain syystä päähäni pälkähti tästä Romi. Ihastuimme siihen molemmat, ja nimi oli valmis. Keskimmäisen eli Vilin nimestä käytiin kyllä myös keskustelua pitkästi. Itse halusin ihan alusta saakka pojalle nimen Vili, se oli mielestäni täydellinen. Mies kinnaili vastaan ja pohdimme muitakin nimiä, kunnes kävimme yhdessä 4d-ultrassa. Siellä näkyvä pojankoltiainen näytti miehen mielestä aivan Vililtä, ja niin tämäkin nimi sinetöitiin. Timin nimeä haettiin kauan, mikään ei tuntunut omalta. Lopulta nimi pomppasi esiin jostain keskustelupalstalta, ja se tuntui sopivan suuhun tosi hyvin. Mieskin ihastui nimeen, ja jotenkin tämä nimi myös mätsäsi meidän poikajoukkomme jatkoksi. Toiset nimet kaikilla pojilla ovat sitten erit, mutta kolmannet nimet, Tapani, ovat kaikilla samat. Tämä nimi tulee miehen suvusta. Vaikka koin hienoista epäröintiä ja tiettyä jännittämistä vielä päätöksien jälkeenkin, nimen virallistamisen jälkeen näitä ajatuksia ei enää ollut. Tuntuisi todella oudolta alkaa vaihtamaan poikien nimiä.

    Kuva on vuodelta 2015, kuopuksemme ristiäisistä. Edustimme, kuten aina.

    Etunimi muutetaan maistraattiin lähetettävällä hakemuksella, ja sen hinta on 45 euroa. Mielestäni hinnan sopisi olla isompi – itse näen tässä uhkakuvana sen, että nykyajan kertakäyttökulttuuria aletaan soveltamaan myös nimissä.

    Tiedätkö ketään, ketä olisi muuttanut lapsensa nimeä? Oletko itse katunut valitsemaasi nimeä?

    Vaihda lapsen nimi -mutta harkitse tarkasti!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart