• Voiko pedofiilia ymmärtää?

    Voiko pedofiilia ymmärtää?

    Voiko pedofiilia ymmärtää?

    Minä vastaan, että kyllä voin. En tekoja, en ajatuksia, mutta sitä, että hän on sairas. Pedofilia ei ole synonyymi lapsen seksuaaliselle hyväksikäytölle. Pedofiili ei ole yhtä kuin rikollinen. Minulle äitinä tämä aihe on ahdistava, kammottava ja pelottava. Kaikki seksuaalinen kanssakäyminen (edes ajatuksen tasolla) aikuisen ja lapsen välillä on väärin, tuomittavaa – ja kyllä, minusta myös kuvottavaa. Silti haluan siitä puhua, ja puhun. Pedofilia on sairaus, ja sen virallinen tautiluokitus on lapsikohteinen seksuaalisuushäiriö. Joidenkin mielestä kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, minusta ei. Suurin osa pedofiileistä käsittää sen, että kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen ja lapsen välillä on VÄÄRIN. He käsittävät sen traumaattiset ja varaalliset seuraukset lapselle. Läheskään kaikki pedofiilit eivät koskaan ole vaaraksi lapsille. Kaikki pedofiilit eivät syyllisty koskaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Osa pedofiileista kuuluu kuitenkin potentiaaliseen riskiryhmään – ja minusta heitä tulisi auttaa. Näen sairauden hyvin samantapaisena esimerkiksi OCD:n (pakko-oireinen häiriö aka ”pakkoneuroosi”) kanssa, sillä tuntemani OCD:ta sairastavat saattavat kokea pakottavaa tarvetta satuttaa, jopa surmata toinen ihminen. Ja silti, he eivät välttämättä ikinä edes hipaise toista ihmistä.

    Sairaus, ei suuntautuminen

    Minä olen tuntenut yhden pedofiilin. Valitettavasti en tunne häntä enää – se on minusta ihan oikeasti valitettavaa. Hän oli hyvä ihminen muilta osin, ja kärsi sairaudestaan todella paljon. Kukaan meistä – ei edes pedofiili – edusta kokonaisuudessaan vain tätä yhtä totaalisen väärää asiaa. En voisi hyväksyä tai käsittää pedofiilin ajatuksia saati tekoja, ja ne tuntuvat minusta kammottavilta. Tutkimusten mukaan lapsiin kohdistuneista hyväksikäyttötapauksista noin 40 prosenttia on pedofiilien tekemiä, ja pedofiliassa on kyse mielenterveysongelmasta tai neurologisesta häiriöstä, josta ei voi parantua. Ja kuten jo aiemmin sanottua, en itsekään usko että pedofilia koskaan on seksuaalinen suuntautuminen, vaan sairaus. Ja sairauteen on saatava hoitoa. Sairautta ja sen oireita voi hillitä, hoitaa ja ehkäistä – kuten mitä tahansa muutakin. Suomessa tilanne on valitettavasti se, että julkinen sektori ei tarjoa terapiaa pedofiileille – siitä huolimatta että Euroopan unioni velvoittaa jäsenmaitaan tarjoamaan ennaltaehkäisevää hoitoa ihmisille, joilla on riski syyllistyä lapseen tai nuoreen kohdistuvaan seksuaalirikokseen.  Tutkimusten mukaan useimmat pedofiilit ovat saaneet hoidosta hyvän vasteen, kun ovat vain päässeet sinne saakka. Useimmat pystyvät kohdistamaan kiinnostuksensa aikuisia kohtaan, luomaan parisuhteen ja ehkä jopa hankkimaan perheen.

    Suurin osa pedofiileista on miehiä – jotka olivat joskus poikia

    Itse toivoisin että tälle sairaudelle löytyisi joskus sellainen hyväksynnän ilmapiiri, jossa sairaudestaan kertovaa pedofiilia ei suljettaisi kaiken ulkopuolelle, vaan läheiset ohjaisivat hänet hoitoon, seisoisivat hänen rinnallaan. Pedofiilien joukossa on naisia, mutta heistä valtaosa on miehiä. Miehiä, jotka olivat joskus jonkun pieniä poikia. Osa pedofiileista on toki kokenut lapsuudessaan traumaattisia asioita, mutta osa heistä on kokenut myös turvallisen ja tavallisen lapsuuden. Sellaisen, jota me nyt pyrimme tarjoamaan omille pojillemme. Pojistamme kasvaa miehiä, iloineen ja suruineen – ja jostain heistä saattaa tulla myös pedofiili. Kaikkeen ei voi varautua, jokainen voi sairastua lähes mihin tahansa sairauteen tai kohdata jonkin muunlaisen tragedian. Itse en kuitenkaan voisi kuvitella hylkääväni lastani, tässäkään tapauksessa. Toivoisin maamme ottavan ison harppauksen asian suhteen, alkamalla tarjoamaan kattavia tuki- ja hoitopalveluja myös tähän kammottavaan sairauteen. Tämä saattaisi johtaa myös hyväksikäytön uhrien vähenemiseen – sillä siinä tapauksessa suurin kärsijä on aina uhri.

    Aihe on vaikea, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan myös muiden mielipiteitä aiheeseen liittyen. Pystyisitkö hyväksymään ja kanssaelämään, jos läheisesi kertoisi olevansa pedofiili? Vastauksen pystyy jättämään tämän tekstin alle myös nimettömänä.

     

     

     

     

    Kommentit

    1. Avatar

      En tiedä miten suhtautuisin, en luota kaikkiin ihmisiin ja todennäköisesti omat traumani aiheuttaisi hylkimisreaktion. Äiti kun olen, niin olen erittäin suojelevainen lasteni suhteen, olisin hyvin skeptinen miten tämä hlö hillitsee tarvettaan ja ajatuskin siitä, että tämä hlö miettisi lastani seksuaalisesti, kuvottaa. Nyt ajattelen näin, mutta en tiedä mitä tapahtuisi jos joku läheinen tulisi niin ikään kaapista asian suhteen…

      1. Avatar

        Kiitos vastauksesta 🙂 Uskon että tällainen olisi aina järkytys, eikä ennalta voi sanoa miten siihen reagoi.

    2. Avatar

      *Pakko-oireINEN häiriö
      *OCD:sta kärsivät eivät koe pakottavaa tarvetta satuttaa muita, vaan kärsivät kompulsiivisista ajatuksista ja peloista: ”mitä jos satutan/tapan”. Jos kokee pakkoa satuttaa toista, on kyseessä jokin muu, kuin OCD.

      1. Avatar

        Moi! Mun lähipiiriin kuuluu kaksi OCD:sta kärsivää, ja perustin näkemykseni heihin, sekä siihen mitä olen lukenut ja selvittänyt. Pahoittelen, jos olen muotoillut virheellisesti 🙂 Ja kiitos kommentistasi!

    3. Avatar

      En pystynyt. Katkaisimme koko perhe ja suku välit häneen vaikka oli minulle tosi läheinen. Joskus koen siitä huonoa omaatuntoa ja suren että tämä henkilö jäi täysin ulkopuolelle. Mutta en vain kestä ajatusta hänestä lasteni lähellä.

      1. Avatar

        Kiitos kun kerroit kokemuksesi. Jokainen tekee tietenkin oman valintansa näiden asioiden suhteen. Kertoiko läheisesi sinulle että hän on pedofiili, vai syyllistyikö hän jonkinlaiseen tekoon?

    4. Avatar

      Voin ymmärtää sen sairaudeksi.Olen itse ollut koko lapsuus- ja nuoruusiän pedofiilin uhri,siskoni mukaan lukien.Sain oikeutta kun sitä hain.Meni monta vuotta kunnes ymmärsin sen sairaudeksi.Sellaiseksi josta ei koskaan parannu.Vaikka tekoja ei tekisikään niin ei se ihmisestä lähde että seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin.
      En ole missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa joka oli oma isäni.Koska ymmärrän hänen olevan sairas mieleltään en osaa olla enää vihainen.Vihainen olen kuitenkin kaikille niille jotka jäivät hänen rinnalleen tekojen paljastuttua ja tuomion jälkeen,enkä ole heidänkään kanssa tekemisissä.Pysyvät vauriot se jätti joiden kanssa pystyy kyllä omanalaista elämää elämään.Kaikki meistä eivät ole olleet tasapuolisen vahvoja,kukaan ei ole vahva tai heikko,kaikki vain selviytyvät omalla tavallaan.
      Olisi mielestäni välttämätöntä tutkia tätä sairautta paremmin ja löytää lääkitys tai hoito joka voisi näitä sairata auttaa…uskon että pedofiilin ajatukset ilmenevät jo varhain.Ehkä jonain päivänä on jotain muuta kuin pedofiilit ja tuomio.

    5. Avatar

      *jotain muutakin kuin vain pedofiilit ja tuomio.

    6. Avatar

      En hyväksyisi häntä lasteni lähelle, voisin tukea sairauden kanssa mutten uskaltaisi koskaan luottaa.
      Olen nähnyt suht läheltä mitä pedofilia perheen sisällä saa aikaiseksi, kukaan ulkopuolinen ei silloin ymmärtänyt eikä tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Eräänä päivänä perheen toinen tytär ei enää jaksanut ja juoksi junan alle 11 vuotiaana. Perheen äiti ei ollut uskaltanut puuttua isän tekoihin väkivallan pelossa.
      Näin jälkeenpäin ajatellen en voisi elää äitinä tälläisten tekojen varjostamina, itse antaisin henkeni lasteni turvallisuuden puolesta.
      Kumpa joskus olisi se lääkitys taikka löydettäisiin ”the geeni” josta tämä sairaus kumpuaa.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart