• Kirjoilla pakoon arkea

    Kirjoilla pakoon arkea

    Kirjoilla pakoon arkea

    Arki on jees, enemmän kuin jees. Useimmiten. Mutta joskus musta tuntuu, että se saa musta yliotteen. Vetää kakkosnelosella mua takaraivoon ja rökittää mut. Aina ei ole mahdollisuutta lähteä yksin edes samoilemaan, jotta saisi uppoutua aivan johonkin muuhun kuin siihen arkeen joka sillä hetkellä saattaa vituttaa aivan ylimaallisen paljon. Mun pakopaikkani löytyy kirjoista. Jos huomaan etten ole kahteen viikkoon lukenut enkä muka löydä sille edelleenkään aikaa, vaadin itseäni tilille. Jokaisella on oltava omat juttunsa – oli se sitten vaikka meikkaus, lenkkeily, maalaaminen tai sitten tämä lukeminen. En siis todellakaan tartu kirjaan siksi että pääsisin vain irti arjesta, vaan lukeminen on mulle nautinto.

    Lukea voi missä vain, milloin vain

    Mulla on monia tärkeitä asioita jotka ovat niitä henkireikiä, mutta lukeminen on se jota pystyn toteuttamaan oikeastaan milloin tahansa. En tarvitse lapsenvahtia, en tarvitse rahaa, lukeminen ei katso kelloa tai vaadi järjestelyjä. Kaappini ovat täynnä omiakin kirjoja, ne ovat aarteitani, mutta kirjasto on ahkerassa käytössä myös. Olen lukenut aina, paljon. Opin lukemaan nelivuotiaana ja siitä se sitten lähti. Lukeminen onnistuu stressaantuneenakin, se on mulle oikeasti pakopaikka. Vaikka köllin omassa sängyssä ja terassilla baden badenissa, pystyn hyppäämään mukaan jännittävään murhadekkariin. Haen jatkuvasti uusia vinkkejä, uutta luettavaa jota ahmia. Luku-urakkani olen aloittanut Merja ja Marvi Jalon kirjoista ja teini-iässä Tuija Lehtisen punkkarityttö Sarasta kertovat kirjat olivat kuuminta hottia. Vuosiin on mahtunut myös ääretön rakkaus Danielle Steelin rakkausromaaneja kohtaan, into kahlata kaikki läpi Varekset, puhumattakaan Anna Janssonista. Viimeisin tuttavuuteni oli ruotsalainen Mari Jungstedt, jonka dekkarit olivat aivan jäätävän hyviä.  Pääsiäisenä luin Michael Katz Krefeldin kirjan nimeltä Syvyyteen – kammottava mutta todella hyvä. Vahva suositus tälle!

    Lapset äidin jalanjäljissä

    Olen aiemminkin kirjoittanut lukemisen tärkeydestä, ja pitäydyn siinä yhä. Vanhin ja vilkkain poikamme, kahdeksanvuotias adhd-vilperttikin jaksaa rauhoittua kuuntelemaan satua.Hän rauhoittaa itseään myös itsenäisesti lukemalla. Mulla itselläni on vaikkapa tunnin-parin lukemisen jälkeen aivan älyttömän seesteinen olo ja hyvä fiilis. Olen löytänyt tieni myös äänikirjoihin joita kuuntelen esimerkiksi siivotessa tai ajaessa autolla, mutta perinteistä kirjaa ei kyllä voita mikään. Meillä viikottainen reissu kirjastoon on lapsille nautinto, ja kirpparilta he haalivat aina itselleen kirjoja. Kun lähdetään reissuun niin sekä äiti että pojat pakkaavat laukkuihin matkalukemista, se on vakio. Varsinkin nämä meidän 6- ja 8-vuotiaat ovat innostuneet lasten jännityskirjoista, esimerkiksi Goosebumps-kirjasarja on todella hyvä.

    Lukutaitoa tarvitaan jatkuvasti. Lukeminen luo ja muokkaa lapsen maailmankuvaa. Lukemalla lapsen maailma avautuu ja avartuu, lukeminen kehittää myös mielikuvitusta. Lukeminen on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä, opiskelua ja sivistystä. Digiyhteiskunnassa haluan pitää kiinni siitä, että meillä tartutaan myös tavalliseen kirjaan ruudun tuijottamisen sijaan – ja onneksi siitä nauttivat myös lapset.

    Otan todella kiitollisena vastaan kirjavinkkejä – ja olisi myös kiva kuulla että mikä on just sun tapa ottaa pieni breikki arjesta?

     

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart