• Nykyfeminismiin kyllästynyt

    Nykyfeminismiin kyllästynyt

    Puhun Suomesta, suomalaisten kannanotoista, oloista tässä maassa, ulostuloista ja keskusteluista. Puhun nykyajan feminismistä.

    Minä kannatan tasa-arvoa.  Meillä Suomessa sitä riittää, sillä mitä tasa-arvoon tulee, Suomi kuuluu maailman kärkikastiin. Suomi oli esimerkiksi maailman ensimmäinen maa, joka myönsi naisille täydet poliittiset oikeudet. Aiemmin, esimerkiksi omassa lapsuudessani oli normaalia olla monin tavoin tyttö tai nainen. Poikien äitien Jonna on kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Allekirjoitan hänen ajatuksensa täysin, naiseus ei millään tavalla rajoittanut kasvuani.

    Aiemmin feminismi vaali ja ajoi naisten oikeuksia, nykyfeminismi taas on laittanut liikkeelle hyökyaallon jota ei hallitse kukaan. Nykyfeminismi on vihaista, nykyfeminismi ei iloitse maassamme vallitsevasta tasa-arvosta vaan maailmaa katsotaan negatiivisten lasien läpi, etsien jatkuvasti vikoja ja puutteita. Vihan ja inhon kohteena on useimmiten mies, tai sitten tavoitteena on sukupuolien blurraus. Minä koen nykyfeminismin marssittavan meitä kohti maailmaa, jossa ei ole enää sanavapautta. Arkisia sanoja ja ammattisanastoa muutetaan.

    Feminismin ei kuulu sortaa miehiä

    Kyllä, kyllä. Hyvin käyttäytyvät naiset harvoin tekevät historiaa – mutta mitä vielä halutaan? Ja miksi ihmisten on niin vaikeaa käsittää, että jotkut meistä ovat mielellään naisia ”perinteisellä tavalla”? Eikä se tee yhtään huonompaa siitä, että on nainen jollain muulla tavalla. Miten voidaan ajatella että se että annetaan karvojenne kasvaa, tai moititaan muiden karvojen ajelua, edistää feminismiä? Tai se että kokoonnutaan yhteen kohkaamaan siitä miten nimityksiä pitäisi muuttaa jotta feminismi pääsisi oikeuksiinsa, pohditaan näitä kuviteltuja yhteiskunnan rakenteita, joiden kuvitellaan ohjaavan ihmisten ammatinvalintaa sukupuolien mukaan.

    Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, that`s it. Olen kyllästynyt miehiä sortavaan feminismiin, feminismiin joka kuuluttaa tasa-arvoa ja vapautta, mutta eivät tosiasiassa hyväksy kenenkään muun ideologiaa.

    Uskomatonta mutta totta, omat poikani ovat oppineet kunnioittamaan ihmisiä yksilöinä ilman nykyfeminismin läsnäoloa, ja vastaisuudessa oppivat vielä lisää. He ovat kasvaneet perheessä, jossa tasa-arvoisuus on selvä asia. Summa summarum, kaikki kunnia esimerkiksi Minna Canthille, jonka ajama feminismi ajoi oikeasti tasa-arvoa. Feminismin ei kuuluisi olla naisten hyökkäys miehiä tai muuta maailmaa vastaan. Feminismi on yhteinen vaatimus siitä, että kaikilla tulee olla samat mahdollisuudet – karvojen kasvatus, puhemiehet, puhenaiset, puhehenkilöt, supersankaripyjamat tai pinkit paidat eivät liity siihen millään muotoa.

    Tai uusien termien keksiminen. En siis harrasta manspleinausta. Voin kannattaa ja edistää tasa-arvoa ilmankin.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart