• Luomuna synnyttävä nainen ei ole mikään sankari

    Luomuna synnyttävä nainen ei ole mikään sankari

    Mua jotenkin harmittaa tämä nykyinen luomusynnytyksen hypetys. Luomuna synnyttävä nainen nähdään sankarina. Ei sillä, etteikö se olisi hieno asia, eikä sillä etteikö oman lapsensa synnytystä saisi aina ilosanomana kuuluttaa. Tottakai saa, mutta se harmittaa niiden äitien puolesta, jotka eivät saa sankarinviittaa harteilleen, koska eivät synnytä luomuna. Minusta jokainen synnyttänyt nainen on sankari. Oli vauva syntynyt sitten mistä tahansa ja millä tyylillä tahansa.

    Minä olen synnyttänyt sekä-että. Puudutusten kanssa ja ilman. En ole sen enempää sankari kummallakaan tavalla. Lapseni eivät eroa toisistaan, vaikka ovat syntyneet eri tavoin tältä osin. Suhteeni heihin on tismalleen samanlainen. Omalla kohdallani kivunlievityksessä suoritettu synnytys oli miellyttävämpi ja seesteisempi, kuin ilman. Oikein hyvin ymmärrän myös sen, että jollain toisella äidillä kokemus voi olla vastakkainen. Jokainen äiti kun on yksilönsä.

    Synnytyskokemuksen ei tarvitse olla elämys

    Sen lisäksi, että luomusynnytystä nostetaan jalustalle, myös koko synnytyskokemusta alleviivataan rajusti. Toki jokaisella on täysi oikeus luoda synnytyksestään elämys, mutta se on meidän sairaaloissa aika mahdoton juttu. Resurssit ja aika eivät riitä jokaisen äidin paapomiseen ja mielipiteiden tiedusteluun jokaisessa asiasta. Tällainen elämys pitää ehkä luoda sitten muuten kuin verorahoin. Toisaalta on myös tilanteita, joissa mielipiteitä ei yksinkertaisesti ehditä kysymään, sillä nopeat ratkaisut voivat pelastaa vauvan sekä äidin hengen.

    Lue myös: Neljä helppoa synnytystäni

    Minulle synnytys ei ole ollut lähtökohtaisesti elämys. Enemmänkin sellainen jännä kokemus, matkalla kohti sitä tärkeintä, eli vauvan syliin saamista ja äitiyttä. Olen mennyt synnyttämään aina nöyränä, luottaen siihen, että ammattilaiset tietävät, mitä tekevät. Varmaankin myös tästä syystä, synnytykseni ovat niin hyvin menneetkin. Elämystä en lähtenyt hakemaan, vaikka synnytyksistä osasta sellainen ihan itsekseen tulikin. Tarkoitukseni ei ole koskaan ollut lähteä sankarinviitta päällä tekemään upeaa urotyötä. Enkä ole odottanut minun huomioimista 100% voimalla synnytyksessä koko ajan. Minä olen lähtenyt tuomaan maailmaan omaa rakasta lastani, tekemään homman niin hyvin kuin pystyn ja luottamaan ammattilaisiin. Toivonut, että ensisijaisesti koitamme saada vauvan terveenä ja hengissä ulos.

    Synnytysväkivalta puhuttaa

    Nyt on aloitettu kampanja synnytysväkivaltaa vastaan, jossa ideana on tuoda esiin synnytyksessä tapahtuneita ahdistavia asioita. Lähinnä nuo asiat ovat sitä, että on esimerkiksi käynnistetty synnytys, eikä äidiltä ole kysytty siihen mielipidettä. Tai leikattu väliliha äidiltä kysymättä. Tietysti hyvä, että ahdistavista asioista puhutaan, mutta minusta tämä kampanja on hyvin ikävä työtään tekeviä kätilöitä kohtaan. Sanan väkivalta käyttäminen on jo minusta rajan ylitys. Jos taas puhutaan hoitovirheistä, on niiden ilmoituksille taatusti olemassa omat reittinsä.

    Lue myös: Sinä pieni keskoseni, olen aina vierelläsi

    Pelkään, että ”minä synnyttäjänä” ajatus aiheuttaa vaaratilanteita tulevaisuudessa vauvoille ja äideille. Jos jokainen käänne synnytysalissa pitää keskustella ensin äidin kanssa, voi tilanne olla pian se, että osa tärkeistä päätöksistä myöhästyy. Luulisi, että ammattilaiset osaavat aika hyvin arvioida sen, onko keskustelulle aikaa tai edes mahdollisuutta? Suomessa on kuitenkin huippuluokan osaajia tämänkin osalta. Tässä tulee ehkä vastaan myös se, että voiko lääkäri ja kätilö totella äitiä, jos se on vaaraksi vauvalle? Onko se laissa edes sallittua?

    Synnytysväkivallasta lisää Hesarissa

    Luomuna synnyttävä, sankari vai ei?

    Palatakseni takaisin sankari aiheeseen… onko luomuna synnyttävä nainen sinusta sankari? Kuuluuko naisen sietää kipua synnytyksessä, vaikka siihen on olemassa hyviä lääkkeitä? Vai onko sittenkin kaikki synnyttävät naiset sankareita? Synnytti vauvan miten ja mistä vain? Minusta kyllä, tai sitten niin, että kukaan ei ole. Kaikki ovat vain naisia, jotka synnyttävät jälkikasvunsa tähän maailmaan. Tavalla tai toisella. Ei toinen toistaan paremmalla tai hienommalla!

    Jokainen äiti tekee hienon työn kantaessaan vauvaa useita kuukausia, synnyttäessään tämän ja hoitaessaan tätä. Jokainen äiti on omanlaisensa sankari.

    Kommentit

    1. Avatar

      Tiedätkö, olen NIIN samaa mieltä. Oikein ärsyttää se kehuskelu synnytyksistä, joissa kivunlievitystä ei ole käytetty. Tuntuu olevan enemmän mittari äitiyteen, kuin itse äitiys. Minulla on yksi poika, joka syntyi hätäsektiolla. Koska en ole synnyttänyt häntä alakautta, niin olen vielä sitäkin surkeampi joka käytti kivunlievitystä synnytyksessä. Naiset ja äidit on ihan kamalia.

      1. Jonna

        No juuri tämä. Ei meidän kuulu arvottaa äitiä synnytyksen perusteella mihinkään järjestykseen. Ihan muut asiat merkkaavat äitiyden onnistumiseen kuin synnytys.

    2. Avatar

      Hyvä kirjoitus, niin samaa mieltä! Ja apua, tuosta synnytysväkivallasta en ollut kuullutkaan, ihan kamala termi ja epäreilua kätilöitä ja lääkäreitä kohtaan. Mä epäilen vahvasti että erittäin harva synnyttämässä oleva nainen oikeasti tietää itse mitä siellä mahassa tapahtuu ja mikä on parasta vauvalle ja synnyttäjälle! Mulla on niin kova luotto Suomen kätilöihin ja lääkäreihin, että teen just niinkun ne sanoo 😀 ja kivunlievitys, mä ainakin haluan kaiken mahdollisen! Harva varmaan vaikka päänsärystäkään ajattelee, että on sankari kun kärvistelee eikä ota särkylääkettä?Joten miksi ihmeessä synnytyskivustakaan pitäis niin ajatella. Ja itseä harmittaa etten ekassa synnytyksessä tajunnut pyytää epiduraalia aikaisemmin, supistukset vei paljon voimia ja tunnin ponnistusvaihe viimeisetkin mehut, joten en jaksanut itse seuraavana päivänä edes vaihtaa vaippoja vauvalta, vaan mies sai hoitaa sen. Kahdessa seuraavassa saanutkin epiduraalin aiemmin, ja toki ponnistusvaiheetkin ollut inhimillisemmät, vaikkei niissäkään mitään puudutusta oo ollut.

      1. Jonna

        Niin minäkin veikkaan, että nyt luullaan tietävänsä enemmän kuin tiedetään. Näin keskustelun missä väitettiin, että esimerkiksi kotisynnytykseen ei ole kuollut suomessa niin ja niin pitkään aikaan yhtäkään äitiä (jos on ollut kätilö mukana). Vaan satun tietämään, että on…useampikin. Ihmiset puhuu ja puhuu, asioista joista eivät kauheasti mitään tiedä. Jokainen saa toki päättää oman synnytyksensä kulun ja sitä kättä taskuun jos haluaa laittaa, niin niitä elämyksiä saa varmasti. Saahan sitä maksamalla mitä vain…vaikka 10 palvelijaa ympärille, ulkoaltaan synnytykseen ja vaikka kokonaisen jousikvartetin soittamaan viereensä. Mutta ei näitä oikein verovaroilla voi odottaa…

    3. Avatar

      Itse olisin halunnut sektion. Olimme menneet jo yöllä sairaalaan lapsivesien mentyä, sielä pohdittiin leikataanko heti vai odotetaanko aamuun, hoitajat päätti odottaa aamuun ettei päivystävää tarvitsisi hälyttää paikalle. Aamulla minulta montakertaa käytiin kysymässä haluanko varmasti sektion ja aina vastasin että haluan. Kauan jouduin sielä kärsimään kivuista kunnes ne olivat niin kovat että jouduin hälyttämään hoitajan paikalle ja olinkin 9cm auki. Yhtäkkiä minut vietiin vain saliin eikä kerrottu mitä seuraavaksi tapahtuu, käskettiin vain ponnistaa ja sanottiin että se helpottaa. Olisin myös halunnut kaikki mahdolliset kivunlievitykset mutta ne olisi kuulemma olleet turhia ja hidastaneet synnytystä, eli sain pelkästään pinta puudutusta. Itselle tuli tunne että kätilö ei kuunnellut minua yhtään ja vähätteli minun kipuja. En koe että äidille jokaisesta pienestä käänteestä pitäisi kertoa mutta ainakin oman kokemuksen pohjalta, voisi edes vähän enemmän informoida että missä mennään.
      Kaikki muut ulkopuoliset olivat sitä mieltä että olin ”sankari” kun sain synnyttää alakautta ja melkein luomuna, vaikka itselle tuli vain tunne etten halua synnyttää enään koskaan, eli ei todellakaan mikään ”sankari” fiilis.
      Mielestäni ketään ei saisi arvostella synnytys tavasta, silloin kun minä sanoin haluavani sektion niin itselle tuli todella paska olo siittä kaikesta arvostelusta kuinka se on paljon huonompi ja vaarallisempi vaihtoehto.

      1. Jonna

        Ikävä tuo kokemuksesi 🙁 Mielestäni pääasiassa kai kätilö/lääkäri tekee päätökset äidin ja vauvan terveyden ja selviämisen perusteella. Mikäli ei, niin kyse on kai silloin hoitovirheestä. Näin olettaisin asian olevan. Tuosta olen samaa mieltä, että informaation pitää pelata. Synnyttävän äidin pitäisi joten kuten tietää missä mennään ja mitä tapahtuu. Tietysti ihan aina sekään ei ole mahdollista, jos on vaikka hätätilanne päällä. Mutta noin pääasiassa kyllä. Minullakin oli viimeisessä synnytyksessä vähän ikävämielinen kätilö ja avustaja. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka he eivät minua niin kauheasti kuunnelleetkaan, niin vauvan sain terveenä syliini ja minulla synnytyksen jälkeen kaikki hyvin. Se on tärkeintä.

    4. Avatar

      Hyvä kirjoitus ja olen niin samaa mieltä! Synnytys ei oikein voi olla mikään elämysekskursio ja äiti ei aina pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan sen kulkuun. Suomessa on onneksi pääsääntöisesti tosi taitavaa henkilökuntaa synnärillä, vaikka varmasti jokunen ammattiinsa leipääntynyt voi joukosta löytyäkin. Itse olisin aikoinaan halunnut ihan kaikki kivunlievennysmömmöt kehiin, mutta synnytykset etenivätkin sitten niin nopeasti, että mitään ei keretty antaa. Enkä kyllä koe olevani jotenkin sankarillisempi äiti, kuin lääkitystä saaneet synnyttäjät. Onneksi selvisimme elossa, sekä minä, että vauvat 😊

      1. Jonna

        Kyllä lopputulos on se tärkein!

    5. Avatar

      Hyvä kirjoitus. 14 lasta synnyttäneen allekirjoitan joka sanan.

      1. Avatar

        En ymmärrä äitejä, jotka kehuskelevat lasten määrällä. Vaikutat siltä, että sinulla ei ole oikeaa ammattia, ja ainoa mitä osaat tehdä on lapsia.

    6. Avatar

      Synnyttäminen on normaali biologinen tapahtuma, joskus menee hyvin joskus huonosti, ei siinä sankareita tehdä.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart