• Lapseni pökertyi päiväkodissa – kiitin hoitajaa

    Lapseni pökertyi päiväkodissa – kiitin hoitajaa

    Oodi päiväkodille, kiitos ja kunnia hoitajille. Mikä meissä nykyihmisissä on, kun kaikesta pitää valittaa? Vaatimukset kasvavat samaa vauhtia pienentyvien resurssien kanssa. Tuntuu että kasvatusvastuun lisäksi päiväkodille sysätään vastuu aivan kaikesta muustakin, ja kun jokin menee vikaan, syyttävä sormi ojentuu samaan paikkaan.

    Miten usein luenkaan äitien kirjoituksia siitä, mitä kaikkea päiväkodissa on ollut vialla. Väärinpäin puetut housut, väärissä jaloissa olevat kengät, lapsia joiden on annettu nukkua liian pitkään, lapsia joiden on annettu nukkua liian vähän aikaa, lapsia joita oli patistettu syömään, lapsia jotka eivät (muka) saa päiväkodissa ruokaa, lapsia joita ei viety ulos (koska ohjelmassa oli muuta), lapsia jotka vietiin ulos, lapsia joiden housunpolvi rikkoutui hoidossa, lapsia joiden hiuksia ei aseteltu kuvaukseen äidin toivomalla tavalla, lapsia jotka kaatuvat hoidossa ja niin edespäin.

    Päivähoito turvallista ja laadukasta

    Ihan oikeesti, lakatkaa valittamasta. Edes maksimihoitomaksu ei ole likimainkaan tarpeeksi siitä, mitä päivähoito meille tarjoaa! Tiedättekö kuinka monessa muussa maassa on yhtä turvallinen, laadukas ja edullinen päivähoito kuin Suomessa? Minä tiedän, ja vastaus on että ei kovinkaan monessa. Tottakai kehitysideoita voi aina esittää, palautteen pohjalta työtä on hyvä kehittää ja epäkohtiin tulee puuttua, mutta jotain rajaa!

    Mistä päästäänkin siihen, että mitäs sitten kun tapahtuu vahinko? Lapsi loukkaa tai muuta vastaavaa. Tottakai päiväkodilla on vastuu ja asiat on hyvä selvittää – mutta kun lapsille nyt vaan sattuu vahinkoja! Lapset kaatuu, törmäilee, tippuu, you name it. Oon joutunut itse isompia poikia hakemaan kahdesti kesken päivän kotiin pienten haaverien takia, heidän ollessaan aiemmassa päiväkodissa.

    Hoitajat ottivat tilanteen haltuun

    Tänään menin hakemaan mun nuorimmaista hoidosta, ja hoitaja tuli kertomaan että lapsi oli pökertynyt suojatielle heidän ollessaan palaamassa kahvilareissulta. Eka ajatus oli ihan puhdas kiitollisuus, ja se tässä on päällimmäisenä edelleen. Olin ja olen kiitollinen siitä, että skarppina olevat hoitajat olivat ottaneet tilanteen haltuunsa heti. Koko ryhmä oli ohjattu varjoon ja tämä auringon, kovan kuumuuden ja tuntien leikin ja juoksun väsyttämä nelivuotiaani virkosi levon ja pillimehun avustuksella. Olin kiitollinen siitä että hoitajat olivat saaneet tilanteet hoidettua niin hienosti ja vielä viimeiseksi olin kiitollinen rehellisyydestä. Se meidän päiväkodissa osataan!

    Kysyin lapselta autossa, että mitä oikein tapahtui? Kuopus kertoi että tuli paha olo, jalat ”ei toiminut” ja sitten hän ei nähnyt mitään. Häntä kuulemma pelotti, mutta sitten lakkasi pelottamasta kun hoitajat hymyili ja antoi mehua. Tämä oli siis nelivuotiaan kokemus. Positiivinen, turvallinen, luova ja rehellinen kasvatus rokkaa. Päiväkodin aulassa on palautetaulu johon saa eri osa-alueihin laittaa oman tyytyväisyytensä mukaan joko sydänsilmätarran, surullisen tarran tai ”neutraalin” tarran.

    Tiedän mikä tarra me laitetaan huomenna. Tai ehkä laitetaan kaksikin.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart