• Tatuoinnit alaikäisellä?

    Tatuoinnit alaikäisellä?

    Tatuoinnit – hot or not?

    Tatuoinnit alaikäisellä? Ehdoton not. Tatuoinnit täysi-ikäisellä? Tapauksesta riippuen, melko hot

    Itse olen valitettavasti kävelevä esimerkki siitä, millaista jälkeä huonot kotitekijät saavat aikaan, ja kuulun nimenomaan siihen tatuoinnit alaikäisellä-kategoriaan. Ensimmäisen kuvan otin kuusitoistavuotiaana. Järkyttävän ruman liskon käteeni, sen kummemmin miettimättä kuvaa tai sen sijaintia. Melko pian otin tribaaliruusun ranteeseeni. Tämän jälkeen meni useita vuosia, ennen kuin asetuin neulan alle uudelleen. Liskonretale sai peittyä puun alta, josta tykkään kyllä aivan mielettömän paljon. Koska päätä oli kuitenkin kivaa lyödä seinään vielä uudelleen, vierailin tämän jälkeen kotitatuoijalla vielä jokusen kerran, kunnes vihdoin ja viimein tajusin sulkea sen oven lopullisesti. Vahinko oli tietenkin jo tapahtunut.

    Tatuoinnit alaikäisellä eivät ole musta hyväksyttäviä – niitä ehtii hankkia myöhemminkin.

    Nykyään kuvia on käsissä, jaloissa ja yläselässä. Monilla kuvilla on itselleni myös suurempi merkitys, kuin kuva itsessään antaa ymmärtää.  Ihan ensimmäisenä tehty lisko peittyi kohtuullisen iisisti puun alle eikä ällöttävä virtahepo juuri loista ruusun alta. Kämmenen iho sen sijaan on aikalailla pilalla. Siihen leimautin siis alunperin kallon tekstillä. Ajatus oli ja on edelleen mun mielestä kiva, mutta toteutus kusi tosi pahasti. Sitä rumilusta ollaan yritetty nyt peittää, mutta tiedättekö miten suunnilleen sentin syvyyteen hakattu tumma kuva peittyy? Aika huonosti. Nykytekniikalla tatuoinnin voi saada poistettua, mutta siitä voi joutua maksamaan muutamasta sadasta eurosta jopa pariinkin tuhanteen euroon. Asia on kuitenkin myös niin, että minä rakastan tatuointeja. Siksi elättelen toivoa että saisimme tästä kädestä vielä jollain tavalla miellyttävän.

    Alaikäiselle ei edes vanhemman luvalla

    Tiedän, että moni älähtää, että on hyviäkin kotitatuoitsijoita. Yleensä siihen on kuitenkin syynsä, miksi niitä kuvia häärätään kotona, harvemmin maksetaan myöskään veroja. Puhtautta en uskalla edes ajatella, onnekseni vältyin itse suuremmilta ongelmilta. Ja ehkä jossain onkin pätevä tatuoitsija joka tekee kuvia harrastusmielessä kotonaan, mutta yksikään vastuullinen ja ammattitaitoinen artisti ei mielestäni tee kuvaa alaikäiselle, piste. Ei edes vanhemman luvalla.

    Tatuoinnit ovat mulle harrastus.

    Minulla on aika paljon kuvia näkyvillä paikoilla, ja olen eräiden sukulaisteni sekä oman äitini jatkuvan arvostelun kohteena näiden vuoksi. Äitini mielestä se on oikeutettua ja olen itse altistanut itseni sille, kun olen ottanut kuvia. Ihan pimeä ajatus! Ei ole kenenkään tehtävä olla kaunis tai miellyttää ulkonäölläni muita, miksi ihmeessä tatuoinnit oikeuttaisivat siihen? On siis sanomattakin selvää, että äitini inhoaa kuviani. Hänen mielestään olen pilannut itseni ja ihoni on ruma, tästä on käyty aika kiivaita keskusteluja. Oman lapseni en siis missään nimessä antaisi ottaa tatuointia alaikäisenä, en mitään kuvaa enkä missään olosuhteissa. En kuitenkaan yhtään kavahda ajatusta, että he hankkisivat niitä varttuneempina, ammattitaitoisilla tekijöillä. Voisin hyvin kuvitella ostavani pojalleni lahjaksi tatuointilahjakortin, jos joku heistä innostuu tästä ”harrastuksesta”.

    Miten te suhtaudutte tatuointeihin? Antaisitko lapsesi ottaa tatuointia alaikäisenä?

    Jalkapallomaalit - Tilaa tästä!

    Kommentit

    1. Avatar

      Itse elin murkkuikäisenä aika sekavaa aikaa. Olin tyypillinen kiltti tyttö, kympin oppilas, en juonut tai käyttänyt huumeita. Yhtäkkiä kun täytin 14 aloin kuitenkin palvomaan pop-punk-kulttuuria, varsinkin sen muotia ja mentaliteettia. Omalla kohdallani se oli ohimenevä vaihe, mutta muistan vieläkin kuinka intensiivisesti ja syvällisesti elin sen muutaman vuoden ajan.
      Kaikki stereotyyppisesti ”siistit” ja ”nätit” vaatteet saivat siirtyä mustien ja revittyjen asujen alta. Hakaneuloja roikkui joka paikassa, iso munalukko kaulassa ja hiuksetkin halusin värjätä vihreiksi (onneksi äiti ehti väliin ja kielsi tämän). Tuohon aikaan aloin ihannoimaan myös tatutointeja ja lävistyksiä. Ainoat lävistykset jotka luvalla sain ottaa olivat korvanlehtiini (6 kpl) ja ne ovat siinä edelleen, vieläkin käytössä. Tatuointeja en saanut ottaa alaikäisenä, mistä tänä päivänä olen kiitollinen. Miksi? Koska silloin pohkeessani lukisi isolla ”anarchy”, rinnassa olisi rivi pääkalloka ja ulkokämmenessä olisi varmasti Sex Pistolsin logo. Ne eivät kuvastaisi aikuista minua enää millään lailla.
      Omaan tällä hetkellä yhden ainoan tatuoinnin ja sen otin kun täytin 25 v. Se peittää koko vasemman sisäkyynärvarteni ja valitsemallani kuvalla on syvällinen merkitys minulle elämäni kannalta, eli jos joskus alan katumaan kuvan ottoa (mitä tuskin tapahtuu) olen itse ainakin harkinnut ja miettinyt asiaa hyvin pitkään. Ideaa kuvaani on kehitelty ainakin viisi vuotta. Ymmärrän hyvin miten ottamani kuva+sen sijainti vaikuttaa loppuelämääni. Olen tietoinen miten se saattaa vaikuttaa tuleviin työpaikkoihini ja siihen miten ihmiset minut ottavat vastaan. Kuvani motiivi ei loukkaa tai syrji ketään, ja se on sovelias pidettäväksi esillä myös iäkkäämpien ihmisten silmissä, mikä ainakin minun työalallani on tärkeää. Ymmärrän myöskin miksi kaikki eivät tatuoinneista pidä, vaikka minä itse niitä taiteenmuotona rakastankin. Haluan jonain päivänä muutaman tatuoinnin lisää ja uskon niiden luontiprosessien tulevan olemaan yhtä pitkiä ja harkittuja.
      Mielestäni alaikäisenä ei pitäisi koskaan ottaa tatuointia ihan siitä syystä että elämä ei vielä ole muokannut ihmistä lopulliseen muotoonsa. On helppoa unohtaa oma minä ja omat aatokset ihmismassan ja muotitrendien lomassa, sillä siinä elämänvaiheessa saattaa joillekin ihmisille olla tärkeämpää kuulua johonkin joukkoon kuin olla oma itsensä. Ja onhan se ikävä kyllä faktaa että aivot vielä kehittyvät ja syy-seuraussuhde ei jokaisella nuorella vielä ole ihan kohdillaan. Pitää myös huomioida se että keho myös muuttuu fyysisesti ja iho venyy. Tästäkin on negatiivisia kokemuksia tuttavapiirin kautta, kun Tipi-linnun otsa on venynyt 15 cm ja kuva tänään muistuttaa Frankensteinin-hirviötä. Tiedän että tämä on yleistämistä, mutta jos jaksaa siihen 18 v. asti odottaa, uskon kyllä että se on sen vaivan arvoista ja lopputuloskin varmaan paljon parempi. Näin ollen nuorella on myös aikaa säästää rahaa hienoon kuvaan sillä faktahan on se että hyvästä kannattaa maksaa.

      1. Avatar

        Nimenomaan, hyvästä kannattaa maksaa! Ja sexpistolsin logo muuten oli mullakin kovassa harkinnassa viisitoistavuotiaana😂😂

    2. Avatar

      Sama kuin Fireflowerilla. Olisin TAATUSTI ottanut ainakin anarkiamerkin, tehosekoittimen ja apulannan tatskat, ja varmaan jonkun kirkkoveneen otsaan 😀 Todellakin hyvä juttu ettei niitä saa ottaa alle 18veenä, ekat otin sen ikäisenä (kissaeläinaiheisia), ja kyllä ehkä vähän enemmän olisi vanhempana miettinyt esimerkiksi miten kuvaa voi jatkaa, sommitella aivan eri lailla ja eri paikkaan. En sinänsä kyllä kuvia ole katunut, osa minua, ja saa peittoon tarvittaessa, tosin sit on hiukan kuumempi… Topin sijasta t-paita, tai juhlissa bolero ja hartiahuivi.

      1. Avatar

        En uskalla edes ajatella mikä ois lopputulos, jos oisin päässyt vielä nuorempana neulan alle 😁 Nytkin oli aika kohtalokasta

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart