• Rakkaus ruuhkavuosissa – pelkkää utopiaa?

    Rakkaus ruuhkavuosissa – pelkkää utopiaa?

    Rakkaus ruuhkavuosissa – pelkkää utopiaa?

    Rakkaus ja onni pahimmissa ruuhkavuosissa ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen pitää tehdä töitä, mutta mun mielestä niiden olemassaolo ja jatkuvuus edellyttää myös hyväksyntää. Sitä että on ihan ok joskus toivottaa hiljaa (tai vähän vähemmän hiljaa) puoliso menolipulla kuuhun, kun sen naama vituttaa enemmän kuin mikään muu ikinä.

    Paino kuitenkin sanalla joskus. Tosi moni tuntuu ottaneen sen asenteen, että tää nyt on paskaa ja puoliso perseestä, siinä se. Todetaan että nää ruuhkavuodet on tämmösiä, mutta kyllä tää sit joskus helpottaa. Oikeastiko joku ajattelee, että pahimmillaan vuosikausien etääntymisen, puhumattomuuden, selvittämättömien riitojen ja puuttuvan läheisyyden voi sitten maagisesti myöhemmin korjata? Tuntuu oudolta.

    Rakkaus kantaa

    Rakkaus ruuhkavuosien keskellä tuntuu joskus vaikealta. Kesken synkimmän talven kun aamulla päiväkotiin ja töihin lähtiessä on pimeää, illalla tullessa on pimeää. Pyykkivuori kasvaa, kaurapuuro palaa pohjaan ja väsymys kirvelee silmissä. Rakkaus ei aina ole ekana mielessä, vaikka pitäisi olla, edes kerran päivässä. Se kantaa.

    Olen hirveän onnellinen siitä, että meidän parisuhteessa päästiin sellaiseen ”Anna hyvän kiertää”-mentaliteettiin. On upeaa, että osa on osannut noudattaa tällaista aina. Me emme osanneet. Olimme väsyneitä pienten lasten vanhempia. Tiuskimme, äyskimme ja etäännyimme toisistamme. Muistan miten tosi usein ensimmäinen ajatus oli ärähtää toiselle, kun jokin meni vikaan. Pienistäkin asioista piti kaivella, ja riitelymme oli syyttelevää.

    Miksi sä aina…

    Onko sun aina pakko…

    Mikset sä koskaan…

    Nämä lauseet tulivat tutuiksi. Laput silmillä korostimme kumpikin omaa väsymystämme. Kunnes sille tuli piste. Tilannetta kesti reilun vuoden. Minä yksin lähdin purkamaan ongelmaa, mutta lopulta tartuimme siihen yhdessä. Tajusin että jos kurssi ei muutu, me eroamme. Erään heinäkuun alussa päätin, että annan aikaa yhden kuukauden. Lupasin itselleni että tuon kuukauden aikana keskityn ainoastaan omaan käytökseeni. Siihen että kehun ja kiitän, en tiuski, riitele tai syytä vaikka kielen päällä olisi mitä. Asetin oman väsymykseni taka-alalle, aloin huolehtimaan puolison jaksamisesta. Kahden ensimmäisen viikon aikana piti purra kieltä. Oli aika kamalaa huomata, miten usein suusta meinasi hypellä negatiivisia asioita.

    Rakkaus ruuhkavuosissa rakentuu pienistä asioista

    Hiljalleen kaikki kuitenkin muuttui, oma käytökseni peilaantui puolisosta. Yhteys aukeni. Eikä se enää sulkeudu. Me opimme läksymme. Älkääkä käsittäkö väärin, kyllä meillä edelleen toisinaan riidelläänkin, minusta se kuuluu elämään. Riidat ovat kuitenkin erilaisia. Toisinaan olemme molemmat edelleen väsyneitä.

    Rakkaus ruuhkavuosissa rakentuu meillä nopeista halauksista, pikaisesti suikatuista suukoista, läpsäisystä takamukselle – siitä että huomataan toisemme. Se näkyy kesken työpäivänä lähetettynä tsemppiviestinä, odottaa pidemmän työpäivän tehnyttä valmiina illallisena. Se kulminoituu siihen että toisen kainaloon voi kömpiä olemaan vaan ihan hiljaa, kun ei jaksa puhua. Se huokuu sinä voimana joka meistä kumpuaa, kun toisinaan kannatellaan toisiamme.

    Millaisista asioista teillä rakentuu rakkaus ruuhkavuosien tiimellyksessä?

     

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart